Ioota (isona kirjaimena Ι, pienenä ι, , ) on kreikkalaisen kirjaimiston yhdeksäs kirjain. Sen äännearvo oli muinaiskreikassa lyhyt tai pitkä ja nykykreikassa aina lyhyt [i]. Kreikkalaisissa numeroissa iootan lukuarvo on 10.
Latinalaisessa kirjaimistossa iootaa vastaa kirjain I/i ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain И/и. Suomen kieleen ioota translitteroidaan muinaiskreikasta i, pitkänä mahdollisesti myös ī, ja nykykreikasta aina i.
Muoto ja sen historia
Iota on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta 15px (jod).
Ioota oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Alun perin se muistutti usein enemmän kulmikasta latinalaisen kirjaimiston S-kirjainta tai Z-kirjainta tai siinä oli vielä useampia kulmia. Kulmikas muoto esiintyi pisimpään muun muassa Korintin, Arkadian, Aitolian, Epeiroksen ja Kreetan sekä doorilaisten Kykladien polisten (Melos, Thera) kirjaimistoissa. Muissa kirjaimistoissa kirjain kehittyi aiemmin pystyviivaksi.Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa
Epigrafisissa lähteissä iootasta esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:
Muinaiskreikassa iootaa ei äännetä pitkien vokaalien (pitkä alfa), (eeta) ja (oomega) jälkeen. Tällöin se kirjoitetaan yleensä pitkän vokaalin alle iota subscriptumina, joissakin tapauksissa kuitenkin näkyviin iota adscriptumina.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kreikkalaiset kirjaimet