Timo Kaarlo Bergholm (s. 14. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja, joka toimi Yleisradion Televisioteatterin ohjaajana vuodesta 1966 ja teatteripäällikkönä 1967–1986.
Bergholm valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1965. Ennen Yle-uraansa hän toimi ohjaajana MTV-teatterissa sekä assistenttina Svenska Teaternissa.
Bergholmin TV-ohjauksia ovat muun muassa Heinard Kipphardtin näytelmä Oppenheimerin tapaus (1967), Aleksandr Gelmanin Palkkio (1977), Maria Jotunin Martinin rikos (1980) sekä Mauno Saaren käsikirjoittamat poliittiset minisarjat Hyvä veli 1–6 (1995–1996) ja Presidentin mies 1–3 (1998). Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan Punahilkka (1968), josta hänelle myönnettiin parhaan ohjauksen Jussi vuonna 1969.
Bergholmin tuotannon tyypillinen piirre on yhteiskuntakriittisyys. Häntä ja koko televisioteatteria syytettiin 1960-luvun lopulla äärivasemmistolaiseksi, mutta hänen omasta mielestään kyse oli vain kulttuuriradikalismista. Erityisen paljon närää herättivät tv-kabareet kuten Luule kanssamme (1968), Sirkus Europa (1968), Oma (1969) sekä hänen oma suosikkinsa, kaksiosainen Tuhannen ja yhden työn tarinat (1970).
Bergholmilla on Marjut Komulaisen kanssa tytär, elokuvaohjaaja Hanna Bergholm.
__NOTOC__ Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset teatteriohjaajat Luokka:Suomalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset televisio-ohjaajat