Matti Ensio Nykänen (vuosina 1996–1998 Paanala, 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä – 4. helmikuuta 2019 Lappeenranta) oli suomalainen mäkihyppääjä.

Nykänen voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultaa – kolme henkilökohtaista ja yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultaa) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (13 kultaa). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi, ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46, joka oli ennätys helmikuuhun 2013 saakka. Lisäksi Nykänen saavutti veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi kultaa.

Nykänen pysyi julkisuudessa myös urheilu-uransa jälkeen ja teki uraa laulajana. Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki.

Urheilu-ura Nykänen nousi mäkihypyn huipputasolle vuonna 1981, jolloin hän voitti nuorten maailmanmestaruuden sekä ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa. Vuoden 1982 MM-kisoissa Oslossa hän voitti sankassa sumussa käydyssä kilpailussa suurmäen maailmanmestaruuden. Vuonna 1983 hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon, hän tosin voitti vain Innsbruckin osakilpailun, mutta hänen kokonaispistemääränsä riitti koko mäkiviikon voittoon, lentomäen MM-kilpailuissa hän saavutti pronssia. Nykänen voitti myös kauden maailmancupin. Vuonna 1984 hän voitti Sarajevon olympialaisissa suurmäen olympiakultaa ja normaalimäen olympiahopeaa. Samana vuonna järjestetyissä joukkuemäen MM-kisoissa Suomen joukkue, jossa Nykänen hyppäsi, voitti MM-kultaa.

Nykänen paranteli vuosina 1984 ja 1985 mäkihypyn maailmanennätystä neljä kertaa. Ensimmäinen ennätys oli 182 metriä ja viimeinen 191 metriä. Seefeldin MM-kisoissa 1985 hän voitti suurmäessä MM-pronssia ja oli mukana voittamassa joukkuemäen MM-kultaa. Hän voitti saman kauden aikana myös lentomäen maailmanmestaruuden ja maailmancupin. Vuoden lopussa hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi. Nykänen voitti vuonna 1986 lentomäen MM-pronssia ja maailmancupin kokonaiskilpailun. Seuraavalla kaudella hän voitti Oberstdorfin MM-kisoissa normaalimäen MM-hopeaa ja joukkuekilpailussa MM-kultaa.

Nykänen joutui uransa aikana ajoittain hankaluuksiin Suomen maajoukkueen johtohenkilöiden kanssa. Ongelmat liittyivät Nykäsen käytökseen ja hänen alkoholinkäyttöönsä. Nykänen lennätettiin kotimaahan kesken Pohjois-Amerikan maailmancup-kiertueen joulukuun alussa 1985. Helsinki-Vantaan lentoasemalla odottaneille tiedotusvälineiden edustajille Nykänen sanoi kotiinpaluunsa olleen hänen oma ratkaisunsa, sillä hänen välineensä olivat olleet huonossa kunnossa. Toimittajien kysymykseen, oliko Nykänen nauttinut kisamatkansa aikana alkoholia, tämä vastasi: ”Ehkä otin, ehkä en”. Tammikuun alussa 1987 Nykänen passitettiin takaisin Suomeen Keski-Euroopan mäkiviikolta, minkä syyksi ilmoitettiin ”niskurointi ja joukkueeseen sopeutumattomuus”. Jälkimmäisellä kerralla Nykänen sydämistyi saamastaan kohtelusta niin, ettei hän antanut sitä maajoukkueen johdolle koskaan anteeksi.

Nykäsen ura mäkihyppääjänä saavutti huippunsa talven 1987–1988 aikana. Hän voitti vuodenvaihteessa kolme Keski-Euroopan mäkiviikon neljästä osalkilpailusta, vain Oberstdorfissa hän jäi toiseksi. Calgaryn olympialaisissa hän voitti kolme olympiakultaa: normaali- ja suurmäen henkilökohtaiset kilpailut sekä joukkuekilpailun. Hän voitti samana vuonna myös lentomäen MM-pronssia, maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -äänestyksen. Seuraavana vuonna Nykänen voitti Lahden MM-kisoissa suurmäen MM-pronssia ja joukkuemäen MM-kultaa.

Nykänen oli 177 cm pitkä ja painoi aktiiviuransa aikana 60 kg. Hän edusti Jyväskylän Hiihtoseuraa. Hänen valmentajinaan toimivat Matti Pulli ja Risto Pirttimäki.

Saavutukset thumb|left|Matti Nykäsen olympia-, MM- ja SM-mitalit Urheilumuseossa. Kokoelman omistaa Suomen Urheilumuseosäätiö Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:

Talviolympialaiset 1984 Sarajevo: kulta suurmäessä (P90) ja hopea (P70) Talviolympialaiset 1988 Calgary: kolme kultaa, eli kaksi henkilökohtaista ja joukkuemäki.

Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä samoissa olympiakisoissa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija yhdessä hollantilaisen pikaluistelijan Yvonne van Gennipin kanssa.

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia. Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti yhden kullan, yhden hopean ja kolme pronssia ja rikkoi Planican kisoissa 1985 silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllään. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.

Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykänen on toistaiseksi ainut, joka on voittanut viisi suurinta mäkihypyn saavutusta vähintään kerran henkilökohtaisella tasolla; olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.

Nykänen valittiin 1989 suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Hän sai 65 % äänistä ja voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Vuosikymmenen parhaan urheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui jaetulle 12. sijalle. 1900-luvun parhaan suomalaisurheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui toiseksi Paavo Nurmen jälkeen ennen Lasse Viréniä. Hänet valittiin myös 1980-luvun jyväskyläläiseksi.

Huippukauden jälkeen Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon oltuaan 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Thunder Bayn kilpailu jäi myös Nykäsen viimeiseksi kilpailuksi maailmancup-tasolla. Hän osallistui vielä helmikuussa 1991 MM-kilpailuissa Predazzossa suurmäen kilpailuun, jossa jäi sijalle 50.

Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992, ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin.

Paluu mäkeen veteraanikisoissa

Vuonna 2007 Nykänen palasi mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.

Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.Helsingin Sanomat 11.3.2011 cit. MTV3 viihdeuutiset. Matti Nykänen ponnisti veteraanien MM-kultaa.

Tilastoja

Nykänen osallistui kaikkiaan 130 kertaa maailmancupin osakilpailuihin, joissa hän oli palkintopallilla kaikkiaan 76 kertaa. Voittoja tuli kaikkiaan 46. Maailmancupin kokonaisvoiton hän vei neljä kertaa vuosina 1988, 1986, 1985, 1983.