Savo-karjalainen osakunta oli Keisarilliseen Aleksanteri-Yliopistoon vuonna 1833 perustettu ja vuonna 1905 edelleen jaettu osakunta. Sen jäsenet olivat pääosin kotoisin Savon ja Karjalan alueelta. Savo-karjalaisen osakunnan perinteitä jatkavat Helsingin yliopiston Savolainen osakunta ja Karjalainen Osakunta.

Historia Ensimmäistä kertaa savolaiset ja karjalaiset mainitaan osana Turun yliopiston opiskelijoiden natio- eli kansakuntajakoa vuonna 1653. Jaon tarkoituksena oli määrittää jokaiselle opiskelijalle valvojaksi eli inspehtoriksi professori siten, että inspehtorien työmäärä pysyisi tasaisena. Savolaiset, viipurilaiset ja hämäläiset oli jaettu tuolloin yhteiseksi kansakunnakseen. Natio Viburgensis eli Viipurilainen kansakunta mainitaan ensimmäistä kertaa Turun akatemian konsistorin pöytäkirjoissa vuonna 1679. Sen jäsenet olivat ensisijaisesti lähtöisin Karjalasta ja Savosta, mutta myös Inkeristä ja Baltiasta. Natio-jaosta vakiintui myöhempi osakuntalaitos.

Natio Viburgensis eli ja toimi myös Turun palon jälkeen vuonna 1827 yliopiston siirryttyä Helsinkiin. Osakunnan inspehtori, kirurgian professori N. A. Ursin erosi tehtävästään vuonna 1832. Syynä eroon oli erimielisyydet ylioppilaiden kanssa. Osakunnan jäsenmäärä oli kasvanut voimakkaasti edellisinä vuosina, joten rehtori Erik Melartin esitti, että Natio Viburgensis jaettaisiin kahtia. Osakuntalaiset vastustivat jakoa, mutta heidän mielipiteensä sivuutettiin.

Melartinin jakosuunnitelmana oli kahden uuden osakunnan, savolaisen ja karjalaisen, perustaminen niin, että osakuntien kanta-alueiden jako noudattaisi Savon ja Karjalan maakuntien rajaa. Jaossa karjalaisten osakunnasta olisi muodostunut jäsenmäärältään lähes kaksi kertaa savolaista suurempi. Jäsenmääriä päädyttiin lopulta tasoittamaan niin, että savolaisten osakunta sai vahvistukseksi Pohjois-Karjalan ja karjalaisten osakunnalle osoitettiin kanta-alueeksi Viipurin lääni sekä lisäksi Sääminki, Kerimäki ja Mäntyharju.

Jakoa vastustaneista osakuntalaisista vanhan osakunnan nimen katoaminen jaon myötä tuntui katkeralta. Uusien osakuntien nimeäminen savolaiseksi ja karjalaiseksi ei myöskään tuntunut sopivalta Pohjois-Karjalan ja eteläsavolaisten kylien puolenvaihdon vuoksi. Nimiasiassa osakuntalaiset ja yliopisto pääsivät lopulta kompromissiin, jossa toinen uusista osakunnista peri edeltäjältään Viipurilaisen osakunnan nimen ja toisen nimeksi vakiintui Savo-karjalainen osakunta.

Osakunnan ensimmäinen jakso 1833–1852 Osakuntalaisten toiminnassa vanhan Viipurilaisen osakunnan jakoa ei aluksi haluttu huomioida, vaan aiempi toiminta jatkui vaikkakin kahden inspehtorin valvonnassa. Savo-karjalaisten säännöt ja perinteet säilyivät edeltävän osakunnan mukaisina. Vuosina 1833–1852 osakunnan keskimääräinen jäsenluku oli 72, ja se oli tuona ajanjaksona yliopiston suurin tai toiseksi suurin osakunta.

Vuonna 1852 keisari Nikolai I määräsi osakunnat lakkautettaviksi. Savo-karjalainen osakunta vietti päättäjäisjuhlaansa 9. joulukuuta 1852 Ravintola Kaisaniemessä. Osakunnan laulajat esittivät tilaisuudessa ensimmäistä kertaa Savolaisen laulun, jonka Karl Collan oli säveltänyt parina edellisenä päivänä.

Ylioppilastiedekuntien aika 1852–1868 Kun osakuntatoiminta oli virallisesti kielletty, Helsingin yliopistossa opiskelijoiden kokoontuminen oli sallittua vain ylioppilastiedekuntien piirissä. Osakuntalaitoksen perinteitä ei kuitenkaan unohdettu, ja keisarin vaihduttua Aleksanteri II:ksi ja ilmapiirin vapaannuttua Savo-karjalainen osakunta heräsi epäviralliseen eloon vuonna 1857. Osakunnan kokoukset pidettiin vuorotellen eri jäsenten luona ja piilossa julkisuudelta.

Epävirallisten osakuntien piirissä syntyi omia käsinkirjoitettuja sanomalehtiä. "Savo-Karjalainen" perustettiin syksyllä 1864.

Osakuntatoiminta jatkuu 1868–1905

Osakunnat laillistettiin keisarin päätkösellä toukokuussa 1868. 1800-luvun jälkipuoliskon teemoiksi Savo-Karjalaisessa Osakunnassa vakiintuivat nopeasti fennomania ja kansanvalistustyö. Poliittisesti savokarjalaiset olivat kuitenkin yleensä maltillisia.

1880-luvulla osakunnan piirissä aloitettiin yhteisten illanviettojen ("klubi-illat") järjestäminen. Ensimmäistä köyri-iltaa pidettiin 10. lokakuuta 1886, josta kehittyi sittemmin osakunnan vuosittainen talkkunajuhla. Savo-karjalaisen osakunnan myöhemmin jakauduttua talkkunajuhlia vietettiin vielä monen vuoden ajan yhdessä savolaisten ja karjalaisten kesken, kunnes perinne jäi vuoden 1946 jälkeen Savolaisen osakunnan harteille Karjalaisen Osakunnan siirryttyä viettämään sen sijaan praasniekkoja.

Savo-karjalaisen osakunnan jäsenmäärän kasvun ja osakunnan vanhasuomalaisten ja nuorsuomalaisten poliittisten erimielisyyksien vuoksi osakunta päätettiin jakaa vuonna 1905. Osakunnan viimeinen kokous pidettiin 25. syyskuuta, jolloin sovittiin muun muassa omaisuuden ja kanta-alueen jakamisesta sekä uusien osakuntien vuosijuhlapäivistä. Karjalainen Osakunta peri emäosakunnan vuosijuhlapäivän, eli 28. helmikuuta, josta on sittemmin muodostunut Kalevalan päivä. Lisäksi karjalaiset perivät punaisen ja mustan tunnusväreikseen, vaikka musta viittaa Savon vaakunan pääväriin. Nämä alkujaan Savo-karjalaisen osakunnan värit vakiintuivat kansanvalistustyön tahattomana seurauksena Karjalan tunnusväreiksi.

Tunnettuja jäseniä August Ahlqvist Juhani Aho Adolf Edvard Arppe Fabian Collan Karl Collan D.E.D. Europaeus Pietari Hannikainen Ilmari Krohn Robert Mauritz von Fieandt Herman Kellgren K. Kiljander K. J. G. Sirelius P. E. Svinhufvud K. K. Tigerstedt

Lähteet Autio, Veli-Matti: Roudan aika. Savo-Karjalaisen osakunnan historia III. Helsinki: WSOY, 1997. Matikainen, Olli: Akateemisia kansalaisia ja maakunnan toivoja. Karjalaisen Osakunnan historia II. 1944–2004. Helsinki: Helsingin yliopiston Karjalainen Osakunta, 2005. Nissilä, Viljo: Viipurilainen osakunta I. Turun akatemian aika 1640–1827. Helsinki: Otava, 1953. Ruutu, Martti: Savo-karjalaisen osakunnan historia II. 1857–1887. Julkaisseet Savolainen ja Karjalainen Osakunta. Helsinki: WSOY, 1939. Saloheimo, Veijo: Osakunta Karjala-työssä. Karjalaisen Osakunnan historia I. 1905–1944. Helsinki: Helsingin yliopiston Karjalainen Osakunta, 2005. Waris, Heikki: Savo-karjalaisen osakunnan historia I. 1833–1852. Julkaisseet Savolainen ja Karjalainen Osakunta. Helsinki: WSOY, 1939.

Viitteet

Aiheesta muualla K. U. Palosuo : Innokkaimmat kirjallisuuden harrastajat savokarjalaisen osakunnan alkutaipaleella, Helsingin Sanomat, 13.10.1935, nro 276, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Osakunnat Luokka:Helsingin yliopisto