Marokon kuningaskunta (, tamazightiksi ) eli Marokko on valtio Afrikan luoteisosassa. Sen rajanaapureita ovat idässä Algeria ja etelässä Mauritania, mikäli kiistanalainen Länsi-Sahara luetaan osaksi Marokkoa; maan pohjoisrannikolla sijaitsevat lisäksi Espanjalle kuuluvat Ceutan ja Melillan erillisalueet. Marokolla on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantilta Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle. Maata halkovat Rif- ja Atlasvuoret, ja etelässä maisema vaihtuu Saharan autiomaaksi. Pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki Casablanca. Marokko pitää Länsi-Saharaa omanaan ja on hallinnut suurta osaa alueesta vuodesta 1975.
Marokossa on noin 36,8 miljoonaa asukasta (2024). Väestön merkittävimmät ryhmät ovat arabit ja berberit. Viralliset kielet ovat arabia ja berberikieli tamazight, minkä lisäksi ranskaa käytetään yleisesti etenkin hallinnossa. Valtaosa väestöstä on sunnimuslimeja, ja islam on maan virallinen uskonto.
Marokkoa hallitsivat keskiajalla berberidynastiat, kuten almoravidit, almohadit ja marinidit, ja 1600-luvulta lähtien vallassa on ollut alaviittien suku. 1900-luvun alkupuolella maa oli Ranskan ja Espanjan suojeluksessa ja itsenäistyi Ranskasta vuonna 1956. Marokko on perustuslaillinen monarkia, jossa kuninkaalla (Muhammad VI) on laajat valtaoikeudet. Hallituksen johdossa toimii pääministeri Aziz Akhannouch, mutta maassa puoluepolitiikkan olevan yleensä kuninkaan alaisuudessa.
Marokko on yksi Afrikan suurimmista talouksista. Sen elinkeinoista tärkeitä ovat maatalous, matkailu sekä kaivannaisteollisuus. Maalla on hallussaan noin kaksi kolmasosaa maailman fosfaattivaroista. Autoteollisuus on kasvanut nopeasti, ja Marokkoa pidetään Afrikan suurimpana autojen valmistajana. Matkailu on merkittävää, ja vuonna 2024 maassa vieraili ennätykselliset noin 17 miljoonaa matkailijaa. Maan kulttuuriin kuuluvat muun muassa tunnettu ruokakulttuuri ja yhdeksän Unescon maailmanperintökohdetta. Suosituin urheilulaji on jalkapallo. Marokon maajoukkue ylsi vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuissa neljänneksi, ja maa toimii yhtenä vuoden 2030 kisojen isäntänä.
Nimi Maan täydellinen arabiankielinen nimi tarkoittaa läntistä kuningaskuntaa. Arabiankielisissä maissa Marokosta käytetään usein nimeä al-Maghrib ’länsi’. Useimmissa muissa kielissä käytössä olevan nimen, kuten Marokko, alkuperä on Marrakechin kaupungissa, joka tarkoittaa berberikielellä Jumalan maata.Marrakech Morocco Morocco Forever
Maantiede ja luonto pienoiskuva|vasen|Marokon topografinen kartta pienoiskuva|vasen|Vuoristomaisemaa Korkean-Atlaksen alueella.
Marokko on valtio Afrikan luoteisnurkassa, ja sen rajanaapurit ovat idässä ja kaakossa Algeria ja etelässä Länsi-Sahara. Espanjalla on lisäksi Marokon pohjoisrannikolla viisi pientä enklaavia, Ceuta, Melilla, Peñón de Vélez de la Gomera, Peñón de Alhucemas ja Islas Chafarinas. Ceutalla, Melillalla ja Peñón de Vélez de la Gomera on rajaa Marokon kanssa, muut alueet ovat saaria. Marokon pinta-ala on noin 446 300, mutta Marokon vaatima Länsi-Sahara mukaan luettuna 712 300 neliökilometriä.
Marokko on vuoristoinen valtio, ja sen keskikorkeus on 800 metrissä. Maata halkoo kaksi merkittävää vuorijonoa Rif ja Atlasvuoret. Vuoret jakavat Marokon kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Atlantin alankoon, vuoristoiseen sisämaahan ja Saharaan kohti laskevaan puolikuivaan ja kuivaan alueeseen, jota on maan itä- ja eteläosissa. Rif on Välimeren suuntaisesti pohjoisessa kulkeva vuorijono, ja kolme Atlasvuoriin kuuluvaa vuoristoa sen eteläpuolella suurin piirtein kaakkois-lounas-suuntaisia. Keski-Atlaksen erottaa Rifvuoristosta vain kapea laakso. Korkea-Atlas on puolestaan keskimmäinen Atlaksen vuoriketjuista. Se alkaa aivan Atlantin rannikolta matalina kukkuloina, mutta kohoaa lopulta Jebel Toubkalissa 4 165 metriin. Korkean-Atlaksen eteläpuolella on vielä Anti-Atlas.
Marokossa on Pohjois-Afrikan kattavimmat vesiverkostot, sillä vuoret keräävät merkittävän osan Atlantilta saapuvasta kosteudesta. Suurin osa joista virtaa Atlasvuorten länsi- ja Rifvuoriston etelärinteiltä länteen Atlanttia kohti. Marokon pisin joki on 1 100 kilometrin pituinen Drâa, jossa on kuitenkin vuoden ympäri virtausta vain sen yläjuoksulla. Merkittävin joki on 450 kilometrin pituinen Sebou, joka sivujokineen vastaa melkein puolesta Marokon pintavesivaroista. Välimereen virtaavista joista merkittävin on Moulouya. Korkea-Atlaksen itärinteiltä virtaa myös jokia Saharaan. Niiden virtaama on pieni, mutta ne ovat kaivertaneet vuoristoon syviä kanjoneita.
Ilmasto Pohjois-Marokossa vallitsee pääosin välimerenilmasto. Maan luoteisosa, varsinkin Rifvuoret, saavat talvisin Atlantilta melko runsaasti sateita. Agadirissä asti sataa 200 mm vuodessa, Casablancassa jopa 400 mm vuodessa. Etelä-Marokossa ja Atlaksen takana taas on hyvin kuiva ja karu Saharan aavikkoilmasto, joka maan eteläosassa ulottuu lähes rannikolle asti.Country Guide Morocco BBC Weather
Vuoden keskilämpötila on 16–20 celsius-astetta. Sisämaassa kesät ovat todella kuumia, esimerkiksi Marrakechissä keskimääräinen maksimilämpötila heinäkuussa on 36 astetta. Rannikolla ja pohjoisessa on selvästi viileämpää, Casablancassa keskimääräinen heinäkuun maksimilämpötila on vain 26 astetta.Morocco WMO Talvella sisämaassa voi esiintyä yöpakkasta ja Atlasvuorten huipulla on lumipeite pitkälle alkukesään asti.
thumb|vasen|Marokkolaista maaseutumaisemaa. Luonto Marokon kasvillisuus voidaan jakaa seitsemään vyöhykkeeseenWildlife of Morocco Iberia nature Välimeren seudun kuivat metsät (akaasiat, arganiat ja mehikasvit) Välimeren seudun havu- ja sekametsät (lähinnä Rifvuorilla) Välimeren seudun muut metsät Saharan pohjoisosan arot ja pensaikot Saharan autiomaa Saharan suolajärvet ja -suot
Endeemistä puulajia Argania spinosa kasvaa maan lounaisosassa Sousinlaakson puoliaavikolla. Sen oliivia muistuttavista hedelmistä puristetaan öljyä.Wildlife Vacations in Morocco A C Highfield Marokossa on tavattu 460 lintulajia ja ainakin 104 matelijalajia, kuten gekkoja, kobria ja espanjankilpikonnia. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, gasellit ja aavikkorotat. Vuoristossa elää myös makakeita.
Erilaisilla luonnonsuojelualueilla oli Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) Protected Planet -sivuston mukaan suojeltu 2,14 prosenttia Marokon pinta-alasta. Kansallispuistoja on kymmenen (2023), ja näistä vanhin on vuonna 1942 perustettu Pohjois-Afrikan korkeimman vuoren (Jebel Toubkal) ympäristöineen kattava Toubkalin kansallispuisto.
Historia
Varhaiset vaiheet Nykyinen Marokon alue on ollut asutettu neoliittiselta kaudelta lähtien. Varhaiset asukkaat olivat pääasiassa berbereitä. Ensimmäinen paikallisvaltio oli Mauretanian kuningaskunta, joka sai alkunsa viimeistään 110 eaa. Rooman valtakunta valloitti nykyisen Marokon pohjoisosan viimeisellä vuosisadalla eaa., ja teki siitä Mauretania Tingitana -nimisen provinssin. 600-luvun lopulla alueelle tuli Lähi-idästä lähteneitä beduiinivalloittajia, joiden vaikutuksesta islam myöhemmin vakiintui Marokkoon. Islamilaisella ajalla ensimmäinen marokkolainen muslimivaltio oli Nekorin kuningaskunta, Rifin vuoristossa sijainnut emiraatti, jonka perustaja Salih ibn Mansur oli paennut abbasidien valtaa. Hän rohkaisi myös alueen berbereitä katkomaan siteensä abbasideihin.History Najem Tours Paikallinen arabialainen Idrisidien hallitsijasuku irtautui Abbasidien valtakunnasta 700-luvun lopulla.
Marokkoa hallitsivat 1000-luvulta 1600-luvulle berberidynastiat: Almoravidit, Almohadit, Marinidit, Wattasidit ja Saadit.History of Morocco Magic Morocco Almoravidit ja Almohadit pitivät 1000- ja 1100-luvuilla hallussaan puolta Pyreneiden niemimaasta, mistä Marokkoon siirtyi espanjalaisia vaikutteita. Portugali yritti vallata Marokkoa, mutta vuonna 1578 käydyssä Ksar el-Kebirin taistelussa heidät lyötiin. Osmanivalloittajatkin torjuttiin, minkä seurauksena Marokko oli ainoa arabivaltakunta, joka ei ollut osmanien alaisuudessa. 1600-luvulta lähtien Marokossa on hallinnut alaviittien dynastia. Marokon hallitsijan arvonimenä oli sulttaani vuoteen 1957 saakka, jolloin Muhammad V otti kuninkaan arvonimen.Otavan iso tietosanakirja, 5. osa (Kuus-Mons), art. Marokko, p. 1376, Otava 1963
Marokon yhdistäjä oli Ismail ibn Sharif (1672–1727), joka orja-armeijansa "mustan kaartin" avulla alisti maan hallintaansa. Marokko tunnettiin 1600-luvun alkupuolelta 1800-luvulle saakka yhtenä merirosvousta harjoittaneista barbareskivaltioista. Tuohon aikaan barbareskit toimivat aktiivisesti sen rannikolla, ja sieppasivat eurooppalaisia kristittyjä orjiksi sekä Välimerellä purjehtivista laivoista että rannikon asukkaiden joukosta, etenkin Espanjasta ja Italiasta.
Siirtomaa-aika Vuonna 1859 Marokon ja Espanjan välinen erimielisyys Espanjan hallinnoiman Ceutan rajoista johti sotaan, jonka seurauksena Marokko joutui antamaan Espanjalle myös Ifnin alueen. Sulttaani Abdelaziz (1894–1908) yritti modernisoida Marokkoa ja otti käyttöön eurooppalaisia tapoja. Tämä herätti ärtymystä Marokon islamilaisissa piireissä ja aiheutti heimokapinoita. Bou Hmara perusti Melillan lähelle jopa kilpailevan hovin. Eurooppalaiset valtiot onnistuivat laajentamaan vaikutusvaltaansa alueella huomattuaan Marokon sisäisen konfliktin.
Marokon kriisi 1905 Vuosina 1905-1906 eurooppalaisten valtioiden välille syntyi ensimmäinen Marokon kriisi, kun Saksa pyrki estämään Ranskan vaikutusvallan kasvua MarokossaTangier Crisis History today. Saksan vaatimuksesta Marokon kysymyksen selvittämiseksi järjestettiin kansainvälinen konferenssi vuonna 1906 Algecirasissa Espanjassa. Saksa ja Ranska sopivat, että molemmat saavat harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja hyväksyivät ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamat poliisivoimat.Algeciras Conference Morocco: World Affairs, Theodore Roosevelt and Foreign Affairs Sopimus takasi periaatteessa Marokon itsenäisyyden, mutta käytännössä maa luisui ranskalaisten hallintaan. Marokkolaiset vastustivat eurooppalaisten vaikutusvallan kasvua ja maassa puhkesi Marokon sota.The Morocco Convention of 1909. The Morocco Convention of 1909. In: Anderson, Frank Maloy and Amos Shartle Hershey, Handbook for the Diplomatic History of Europe, Asia, and Africa 1870-1914. Prepared for the National Board for Historical Service. Government Printing Office, Washington, 1918.
Marokon kriisi 1911 Toinen Marokon kriisi eli Agadirin kriisi alkoi vuonna 1911, kun saksalainen tykkivene saapui Agadiriin, jolloin Englannissa ja Ranskassa heräsi pelko, että Saksa aikoi tehdä Agadirista Saksan laivasto- ja sotilastukikohdan. Saksan perusteluna tykkivenediplomatialle olivat Marokon levottomuudet, joiden vuoksi saksalaiset yritykset olivat pyytäneet apua Saksan hallitukselta. Saksan ulkoministeriö ilmoitti lähettävänsä sotilaita suojelemaan Marokossa asuvia saksalaisia.Agadir Crisis History Today
Toisen maailmansodan aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin. Yhdysvaltain ja brittien maavoimat nousivat maihin Marokossa vuonna 1942 länsiliittoutuneiden offensiivissa Saksan Afrika Korpsia vastaan. Maihinnousu oli lähes veretön Vichyn Ranskan joukkojen antautuessa ilman taistelua.Operation Torch History Learning Site
Itsenäisyys Itsenäistyminen Toisen maailmansodan lopulla perustettiin Marokon itsenäisyyspuolue. Sulttaani Mohammed V nousi itsenäisyysliikkeen keskeisiksi hahmoiksi eikä suostunut kieltämään nationalistista liikehdintää ranskalaisten toiveista huolimatta. Ranska pyrki liittoutumaan sulttaania perinteisesti vastustaneiden paimentolaisten kanssa, mutta taktiikka lopulta vain yhdisti marokkolaisia. Ranska karkotti Mohammedin vuonna 1953 Korsikalle. Ranskan asemaa vaikeutti marraskuussa 1954 alkanut Algerian itsenäisyyssota. Ranska käänsi pian kelkkansa ja myöntyi antamaan Marokolle itsenäisyyden, joka julistettiin 2. maaliskuuta 1956.