Rooma

Rooma (ital., ) on Italian pääkaupunki ja väkiluvultaan Italian suurin kaupunki. Se sijaitsee lähellä Italian länsirannikkoa, Tiberjoen varrella.

Rooma, joka tunnetaan myös ”ikuisena kaupunkina” (), on lähes 3 000 vuoden ikäinen, ja sillä on pitkä historia Rooman valtakunnan, katolisen kirkon, yhdistyneen Italian kuningaskunnan ja nykyisen Italian tasavallan pääkaupunkina.

Roomassa on useita hyvin merkittäviä historiallisia rakennuksia, kuten Colosseum ja maailman suurin uskonnollinen rakennus Pietarinkirkko. Muita tunnettuja paikkoja ovat muun muassa Espanjalaiset portaat, Pantheon ja Forum Romanum. Rooman historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Vatikaanin kaupunkivaltio on itsenäinen valtio Rooman rajojen sisällä.

Roomassa oli vuoden 2022 lopussa yli 2,8 miljoonaa asukasta. Rooman metropolialueen asukasluku on noin 4,2 miljoonaa (2015).

Maantiede ja ilmasto Sijainti

Rooma on Latiumin alueella Keski-Italiassa, Aniene- ja Tiberjoen rannalla. Kaupungin keskusta on 24 kilometriä Väli­meren rannikolta sisämaahan, kaupunkialue on laajentunut lounaaseen Ostiaan. Rooman korkeus on matalimmillaan noin 13 metriä merenpinnasta ja korkeimmillaan noin 140 metriä Monte Marion huipulla.

Ilmasto

Roomassa vallitsee tyypillinen välimerenilmasto (Köppenin ilmastoluokitus Csa). Lämpötilat kesällä ovat korkeita, elokuussa vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo on 30 °C. Joulukuun vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo on 13 °C, mutta joskus esiintyy myös pakkasta. Sateisin kuukausi on marraskuu; heinä- ja elokuussa sateet ovat hyvin harvinaisia.

Historia pienoiskuva|vasen|Rooman seitsemän kukkulaa. Antiikin aika

Rooman perustamistarinan mukaan Rooman perustivat 21. huhtikuuta 753 eaa. naarassuden kasvattamat veljekset Romulus ja Remus. Rooma perustettiin Palatium-kukkulalle, Tiberjoen varteen, josta se levisi ympäröiville kukkuloille. Siitä alettiin käyttää myös nimitystä ”seitsemän kukkulan kaupunki”; nämä kukkulat olivat Palatium, Capitolium, Aventinus, Quirinalis, Viminalis, Esquilinus ja Caelius. Palatiumin pohjois­puolella sijainneeseen laaksoon muodostui Rooman tärkein tori, Forum Romanum. Merkittäviä kukkuloita olivat myös Tiberjoen länsipuolella sijainneet Vaticanus, josta myöhempi Vatikaani on perinyt nimensä, sekä nykyisen keskusta-alueen korkein kukkula Janiculum.

pienoiskuva|Pantheon, joka rakennettiin entisen tilalle 120–124 jaa., on parhaiten säilynyt antiikin roomalainen rakennus. Kaupungin ympärille muodostunut Rooman valtakunta oli aina noin vuoteen 300 eaa. asti varsin tyypillinen Välimeren alueen kaupunkivaltio, joka toki sijaitsi erinomaisella paikalla etruski­alueen reunalla ja lähellä Etelä-Italian kreikkalaisten siirtokuntien alueita. Kauppareitit etelästä pohjoiseen kulkivat Rooman kohdalla Tiberjoen yli, ja rannikolta sisämaahan jokea pitkin kuljetettiin suolaa. 300-luvun lopun ja 200-luvun valloitukset nostivat kuitenkin Rooman valta­kunnan ensin paikalliseksi (Italian alueen) mahtitekijäksi, ja Karthagoa vastaan käytyjen puunilaissotien jälkeen koko läntisen Välimeren johtavaksi voimaksi. Kaupunki pysyi valta­kunnan kiistattomana poliittisena ja taloudellisena keskuksena 200-luvulle jaa. asti, mutta alkoi tällöin jäädä syrjään: sotilaallisesti Rooma oli syrjässä valtakunnan rajoilta ja keisarit harvoin muuta kuin kävivät siellä, ja taloudellisestikin Rooman merkitys oli vähentynyt. Vuonna 271 keisari Aurelianus määräsi Rooman ympärille rakennettavaksi uuden kaupunginmuurin, Aurelianuksen muuri, joka suurimmaksi osaksi on säilynyt nyky­aikaan saakka.

pienoiskuva|vasen|Vanha kartta antiikin Roomasta. Kartasta näkyvät muun muassa Serviuksen muurien ja Aurelianuksen muurien reitit sekä merkittävimmät rakennukset. Joidenkin yksityiskohtien osalta kartta on vanhentunut. Gustav Droysen, Allgemeiner Historischer Handatlas, 1886. Vuonna 330 keisari Konstantinus perusti valtakunnalle uuden pääkaupungin, Konstantinopolin. Valtakunnan länsiosankin hallintopaikka oli usein muualla, erityisesti Mediolanumissa tai Augusta Treverorumissa. Rooman senaatti piti kuitenkin arvovaltansa, vaikkakin teknisesti vain ”kaupunginhallituksena”, ja jatkoi kokoontumisiaan ainakin 500-luvulle asti. Rooman asema valtakunnan yhtenäisyyden ja mahdin symbolina ei kuitenkaan vähentynyt, joten gootti Alarikin joukkojen vuonna 410 suorittama kaupungin valtaus ja ryöstö oli suuri järkytys, samoin kuin vandaalien vuonna 455 tekemä hävitys­retki. Vuonna 476 ostrogoottien kuningas Odovakar valloitti Rooman ja teki lopun Länsi-Rooman keisarikunnasta.

Keskiaika

400-luvulta alkaen Rooma on ollut kiistattomasti katolisen kristi­kunnan keskuspaikka, ja Rooman piispalla, paavilla, on ollut erityisasema koko kristi­kunnassa. Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen ostrogootit hallitsivat kaupunkia Ravennasta. Itä-Rooma valloitti kaupungin takaisin 536, mutta 546 goottikuningas Totila valloitti sen ja aiheutti suurta tuhoa. Itäroomalainen sotapäällikkö Belisarius valloitti kaupungin jälleen takaisin, ja gootit taas 549. Belisariuksen seuraaja Narses sai viimein kaupungin 552. Gootteja seurasivat langobardien valloitukset. Rooma kuului Bysantin valtakuntaan vuoteen 751 asti. Paavi Leo III kruunasi Rooman ensimmäisen keisarin Kaarle Suuren Roomassa joulupäivänä vuonna 800.

Vuonna 754 Roomasta tuli paavin hallitseman Kirkkovaltion pääkaupunki, ja sellaisena se pysyi muutamia lyhyehköjä välivaiheita lukuun ottamatta vuoteen 1870 saakka. Paavin istuin tosin sijaitsi vuosina 1325–1378 Ranskan Avignonissa, mutta silloinkin myös Rooma kuului Kirkkovaltioon. Rooman ryöstö tapahtui 1527, kun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V:n armeija alkoi taistella niin sanottua Cognacin liigaa vastaan ja valtasi Rooman. Ryöstössä kuoli tai pakeni noin 45 000 Rooman asukasta.

Uusi aika pienois|Pietarinkirkko rakennettiin 1600-luvulla.

Rooman kaupunkikuva sai monet nykyisistä tunnusmerkeistään 1500- ja 1600-luvuilla. Tunnetuin aikakauden saavutuksista on Pietarinkirkko, joka vihittiin käyttöön 1615, yli sata vuotta jatkuneiden rakennustöiden jälkeen. Paavit, kuten Julius II, palkkasivat renessanssin ja barokin merkittävimmät taiteilijat töihin Roomaan: Michelangelon, Rafaelin ja Berninin töitä näkyy eri puolilla kaupunkia. Kun Medici-suku toimi mesenaattina Firenzessä, katolinen kirkko rahoitti rakennus-, maalaus- ja kuvanveistotaidetta Roomassa.

pienoiskuva|Julkinen vesipiste ("Nasone") Trasteveressa. Napoleon valloitti Rooman 1800-luvun alussa ja liitti sen lyhyeksi ajaksi Ranskaan. Hänen kukistuttuaan Kirkkovaltio palautettiin paavin hallintaan, ja Rooma tuli vielä runsaaksi puoleksi vuosisadaksi sen pääkaupungiksi. Kirkkovaltio ulottui koko Italian niemimaan poikki. Kun Italia vuonna 1865 yhdistyi, siihen liitettiin alusta lähtien myös Kirkkovaltiolle siihen saakka kuulunut osa Adrianmeren rannikosta, mutta Rooma ympäristöineen jäi vielä Kirkkovaltiolle. Mutta 20. syyskuuta 1870 Italia valloitti Rooman ja liitti sen alueisiinsa ja teki siitä pian pääkaupunkinsa. Tuolloin kaupunki oli ränsistynyt ja huonosti hoidettu, muutaman sadan tuhannen asukkaan kaupunki, joka oli selvästi jäänyt kehityksessä jälkeen pohjoisen teollisuuskeskuksista Milanosta ja Torinosta. Roomalla oli toisaalta tarjottavanaan antiikkinen menneisyys ja siihen yhdistetty Italian suuruus. Kaupungissa oli noin 200 000 asukasta ja huonossa kunnossa oleva perusrakenne. Muun muassa saniteettioloja alettiin kuitenkin määrätietoisesti kohentaa ja Tiberin tulvia torjua. Jo vuoteen 1881 mennessä väkiluku olikin kasvanut noin 50 000 hengellä.

Vuonna 1874 Roomaan alettiin asentaa juomavedelle tarkoitettuja julkisia vesiposteja, jotka ovat toiminnassa vieläkin.

1900-luku pienoiskuva|Tiberjoki eli Tevere, ja Ponte Vittorio Emanuele II -silta, joka valmistui 1911.

Paavi sai oman valtionsa Rooman kaupungissa jälleen 1929 pääministeri Benito Mussolinin kanssa tehdyn lateraanisopimuksen perusteella. Toisessa maailmansodassa Italia taisteli Mussolinin johtamana Saksan rinnalla syyskuuhun 1943 saakka, jolloin Mussolini vangittiin ja Italia teki rauhan liittoutuneiden kanssa. Tätä eivät saksalaiset hyväksyneet, vaan valtasivat Pohjois-Italian ja perustivat sinne Italian sosiaalisen tasavallan. Rooma pysyi saksalaisten miehittämänä syyskuusta 1943 kesäkuuhun 1944, kun liittoutuneet valloittivat kaupungin. Miehitys oli vainoamisten ja väkivallan aikaa, jota on kuvattu esimerkiksi Roberto Rossellinin elokuvassa Rooma – avoin kaupunki.

1970-luvun puolimaissa Roomaa riivasi vasemmistoterroristinen järjestö Punaiset prikaatit, joka esimerkiksi sieppasi ja surmasi maan entisen pääministeri Aldo Moron vuonna 1978.

Nykyisenkin Rooman kaupungin tunnuksena (muun muassa vaakunassa) on antiikin Rooman valtakunnan ajalta periytyvä kirjainlyhenne S.P.Q.R.. Se tulee latinan sanoista Senatus Populus Que Romanus, suomeksi sananmukaisesti Rooman senaatti ja kansa, jolla viitattiin Rooman neuvottelevaan ja lakia säätävään valtaan.Streng, Adolf V.: "Latinalais-suomalainen sanakirja". Suomalaisen kirjallisuuden seura, Gummerus, 1992.

Hallinto ja politiikka

Rooman paikallishallintoa johtavat pormestari ja kunnanvaltuusto, jonka kokoontumispaikka on kaupungintalo Palazzo Senatorio Capitolium-kukkulalla. Kunnallisvaaleilla valittava Rooman pormestari on yksi Italian arvovaltaisimmista poliittisista viroista. Vuonna 2021 pormestariksi valittiin Demokraattista puoluetta edustava Roberto Gualtieri.

Hallintoalueet ja kaupunginosat

pienoiskuva|Rooman kunnat.

Rooman kunta, comune speciale, on jaettu viiteentoista kuntaan, joiden nimitys on vuodesta 2001 municipio, aiemmin circoscrizione. Niiden lukumäärä ja rajat muuttuivat vuonna 2013. Municipioiden numerointi alkaa keskustasta ja kiertää myötäpäivään, siten että osat 1-10 ovat Tiber-joen etelä- ja itäpuolella, osat 11-15 joen pohjoispuolella.

pienoiskuva|Rooman rionet. Rooman kantakaupunki puolestaan jaetaan 22 kaupunginosaan (rione, monikko rioni). Historialliset seitsemän kukkulaa ovat kaikki Tiberjoen itäpuolella, kolme niistä Montin kaupunginosassa. Länsipuolella ovat Pratin, Borgon ja Trasteveren kaupunginosat. Vatikaanivaltio oli osa Borgoa vuoteen 1929 asti. Trasteveressä (”toisella puolen Tiberiä”) on kapeita keskiaikaisia kujia, pienehköjä asuntoja ja paljon ravintoloita. Monet opiskelijat ja ulkomaalaiset asuvat siellä. Rionet on numeroitu 1–22 roomalaisin numeroin; nykyiset rajat ovat vuodelta 1921.

Monti Trevi Colonna Campo Marzio Ponte Parione Regola Sant’Eustachio Pigna Campitelli Sant’Angelo Ripa Trastevere Borgo Esquilino Ludovisi Sallustiano Castro Pretorio Celio Testaccio San Saba Prati

Talous

Valtionhallinto ja ulkomaankauppa sekä palvelualat työllistävät monia kaupunkilaisia. Teollisuudenhaaroista edustettuina ovat edelleen tekstiiliteollisuus, elintarviketeollisuus, farmasian teollisuus, sekä konepaja-, paperi- ja metalliteollisuus. Myös Italian elokuvatuotanto on keskittynyt paljolti Rooman alueelle.

Suurin osa Rooman suurimmista työllistäjistä toimivat palvelualoilla, ja kaupunki keskisen ja eteläisen Italian tärkein kaupankäynnin keskus. Matkailu tuo Roomaan vuosittain kymmeniä miljoonia ihmisiä Italiasta ja ulkomailta. Kaupungissa on kulttuurinähtävyyksiä, ostosmahdollisuuksia ja viihdekeskuksia. Siellä järjestetään vuosittain myös monia kansainvälisiä konferensseja ja messuja.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on pitänyt päämajaansa Roomassa vuodesta 1953 alkaen. Siellä on myös Kansainvälinen maatalousrahasto IFAD, Maailman ruokaohjelma WFP, Naton oppilaitos NDC ja ICCROM.

Roomassa pitää pääkonttoriaan kolme maailman sadasta suurimmasta yrityksestä: Enel, Eni ja Telecom Italia.

Liikenne

Roomassa on kolme lentoasemaa: Leonardo da Vincin kansainvälinen lentoasema eli Fiumicino, Ciampino ja Aeroporto dell'Urbe. Se on Italian rautateiden tärkein risteysasema. Rooman päärautatieaseman nimi on Roma Termini. Rooman metrossa (metropolitana) on kolme linjaa.