Hillary Diane Rodham Clinton (s. 26. lokakuuta 1947 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä Barack Obaman hallituksessa vuosina 2009–2013, New Yorkin nuorempana senaattorina vuosina 2001–2009 ja Yhdysvaltain ensimmäisenä naisena miehensä Bill Clintonin presidenttikausina vuosina 1993–2001. Hillary Clinton oli demokraattisen puolueen ehdokas vuoden 2016 presidentinvaaleissa ja hävisi republikaani Donald Trumpille.
Lapsuus, nuoruus ja koulutustausta Hillary Diane Rodham syntyi Chicagossa 26. lokakuuta 1947. Hänen vanhempansa olivat isä Hugh Ellsworth Rodham, joka pyöritti pientä mutta menestyvää tekstiilitehdasta, ja äiti Dorothy Emma Howell Rodham. Hillaryllä on kaksi nuorempaa veljeä, Hugh (s. 1950) ja Anthony (s. 1954). Hän vietti lapsuutensa Park Ridge -nimisessä lähiössä noin 25 kilometrin päässä Chicagon keskustasta.
Nuorena konservatiivisessa perheessä kasvatettu Rodham oli aktiivinen republikaani, ja hän muun muassa kampanjoi republikaanisen presidenttiehdokkaan Barry Goldwaterin puolesta vuonna 1964. Hänen poliittiset näkemyksensä kuitenkin muuttuivat kansalaisoikeusliikkeen ja Vietnamin sodan myötä. Rodham liittyi demokraattiseen puolueeseen vuonna 1968, ja on pysynyt puolueen jäsenenä siitä asti.
Rodham valmistui Maine South High Schoolista vuonna 1965, ja jatkoi opintojaan Wellesley Collegessa, missä hän oli poliittisesti aktiivinen opiskelija. Hänet muun muassa valittiin oppilaitoksen nuorten republikaanien johtajaksi. Collegesta Rodham valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1969. Seuraavaksi jatko-opinnot suuntautuivat Yalen yliopiston lakikouluun, missä hän tapasi vuonna 1971 myös lakia opiskelevan Bill Clintonin. Vuonna 1971 politiikasta kiinnostunut Rodham oli kesätyössä senaattori Walter Mondalen siirtotyöläisten ongelmia käsittelevässä komiteassa. Kesällä 1972 hän kampanjoi demokraattien presidenttiehdokaan George McGovernin puolesta. Rodham valmistui Yalesta suorittaen lakimiehen loppututkinnon, Juris Doctorin (alempi korkeakoulututkinto) arvon vuonna 1973.
Valmistuttuaan Rodham suoritti vielä vuoden lasten lääketiedettä koskevia jatko-opintoja Yale Child Study Centerissä. Samanaikaisesti hän työskenteli myös Children's Defense Fundin asianajajana Cambridgessa Massachusettsissa sekä Carnegie Council on Childrenin konsulttina. Vuonna 1974 hän oli mukana myöhemmin presidentti Richard Nixonin eroon johtaneen Watergate-skandaalin tutkinnassa. Rodhamille ennustettiin tuolloin loistavaa poliittista uraa, joka kuitenkin joutui jäihin, kun hän muutti tulevan miehensä Bill Clintonin kanssa Arkansasiin sen sijaan, että olisi pysynyt Washingtonissa.
Arkansasin ensimmäinen nainen 200px|thumb|Hillary Clinton vuonna 1992 Rodham sai opettajan viran Arkansasin yliopiston oikeustieteen laitokselta Fayettevillestä, jossa myös Bill Clinton opetti. Hillary Rodham ja Bill Clinton menivät naimisiin 11. lokakuuta 1975. Pariskunnan ainoa lapsi, tytär Chelsea, syntyi 27. helmikuuta 1980.
Bill Clinton pyrki senaattiin vuonna 1974, muttei tullut valituksi. Hänet kuitenkin valittiin Arkansasin osavaltion oikeuskanslerin asemaan. Hillary puolestaan työskenteli Rose Law Firm -nimisessä lakiasiaintoimistossa patentti- ja tekijänoikeuslainsäädännon parissa. Vuonna 1978 Bill Clinton valittiin Arkansasin kuvernööriksi, mutta ei tullut uudelleenvalituksi vuonna 1980. Vuonna 1982 hänet valittiin uudelleen virkaan, ja hän jatkoi virassa voitettuaan vaalit myös vuosina 1984, 1986 ja 1990. Tällöin Hillary Clinton toimi Arkansasin ensimmäisenä naisena.
Vuonna 1976 Clinton kampanjoi myöhemmin voitokkaan presidenttiehdokkaan Jimmy Carterin puolesta. Palkkiona kampanjatoiminnasta presidentti Carter nimitti Clintonin vuonna 1978 Legal Services Corporationin johtokuntaan. Vuonna 1983 Arkansasin ensimmäinen nainen Clinton nimitettiin osavaltion koulutuksen tasoa valvovan komitean johtoon. Virassa hän asetti osavaltion laajuiset standardit lukujärjestyksille ja luokkien ko'oille ja teki työtä hakevien opettajien kokeista pakollista. Vuosina 1982–1988 Clinton toimi American Bar Associationin sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän komitean johdossa. Hän toimi myös useiden yritysten, kuten TCBY:n ja Wal-Martin, johtokunnissa.
Bill Clintonin presidenttikausi pienoiskuva|left|Clintonit saapuvat Valkoiseen taloon vuonna 1993. Bill Clinton valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1992. Tällöin Hillary Clintonista tuli Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, ja hän alkoi käyttää yhdistelmänimeä Hillary Rodham Clinton. Aktiivisen roolin presidenttikampanjassa ottanutta Hillarya on pidetty yhtenä sen onnistumiseen vaikuttaneista ratkaisevista tekijöistä. Ensimmäisenä naisena Clinton vieraili yhteensä 79:ssä maassa, mukaan lukien Intiassa ja Pakistanissa, joissa hän otti kantaa maiden tasa-arvotilanteen parantamiseksi.
Miehensä presidenttikaudella Clinton muutti ensimmäisen naisen totuttua kuvaa osallistumalla aktiivisesti politiikkaan. Vuonna 1993 Bill Clinton nimitti hänet johtamaan kansallisen terveydenhuoltouudistuksen valmistelua. Uudistus oli kiistanalainen ja republikaanien vastustama. Suunnitelma hylättiin syyskuussa 1994. Epäonnistuneen uudistuksen uskotaan vaikuttaneen demokraattien suosion laskuun ja republikaanien menestykseen sekä senaatin että edustajainhuoneen vaaleissa, ja sen jälkimainingeissa Hillaryn näkyvyyttä lainsäädännöllisissä asioissa pienennettiin.
Vuonna 1997 Clinton kehitti lasten sairausvakuutusohjelman, joka paransi lasten terveydenhuollon kansallista saatavuutta. Hän myös otti kantaa rokotusten ja naisten pakollisten rintasyöpätutkimusten puolesta, ja rahoitti eturauhassyöpä- ja astmatutkimusta.
Samoihin aikoihin Clintonit osallistuivat myös kiistanalaisiin Whitewater-kiinteistöliiketoimiin, joissa käytetty pankki, Morgan Guaranty Savings and Loan, kaatui aiheuttaen liittovaltion hallitukselle 73 miljoonan dollarin tappiot. Whitewaterista tuli myöhemmin sekä itsenäisen että virallisen tutkinnan kohde.
Vuonna 1998 Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn seksisuhteen aiheuttama skandaali ravisteli Valkoista taloa. Skandaalin aikana Hillary tuki julkisesti miestään. Skandaali johti lopulta virkasyytteeseen Bill Clintonia vastaan ja viraltapanomenettelyyn. Menettely kuitenkin kaatui senaatissa.
New Yorkin senaattori thumb|200px|Senaattori Hillary Clintonin virallinen muotokuva Bill Clintonin toisen presidenttikauden päätyttyä Hillary alkoi tutkia mahdollisuutta tulla valituksi Yhdysvaltain senaattiin. Hän asettui ehdolle paikkansa jättävän New Yorkin pitkäaikaisen senaattorin Daniel Patrick Moynihanin seuraajaksi, ja 7. marraskuuta 2000 Clintonista tuli ensimmäinen Yhdysvaltain ensimmäinen nainen, joka oli valittu julkiseen virkaan. Clinton sai noin 55 % äänistä, kun hänen vastaehdokkaansa Rick Lazio sai 43 % äänistä.
Senaattorina Clinton toimi yhteensä neljässä senaatin komiteassa. Komiteat olivat asevoimien komitea; ympäristön ja julkisen infrastruktuurin komitea; terveydenhuollon, koulutuksen ja työn komitea sekä erityinen työvoiman ikääntymistä käsittelevä komitea. Syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen Clinton työskenteli kerätäkseen 21,4 miljardia dollaria iskujen jälkeisten tuhojen hoitoon. Senaattorina Clinton oli Afganistanin sodan voimakas puolustaja, ja vuonna 2002 Clinton äänesti presidentti George W. Bushin aloittaman Irakin sodan puolesta.
Vuonna 2006 Clinton valittiin toiselle kaudelle Yhdysvaltain senaattiin. Hän sai 67,0 % äänistä ja vastustaja John Spencer 31,0 %. Tällä kaudella hän muun muassa vieraili Afganistanissa ja Irakissa tervehtimässä Yhdysvaltain joukkoja, kannatti julkisesti veteraanien terveys- ja muiden palveluiden parantamista ja johti demokraattien ja republikaanien yhteistoimia syrjäisten alueiden tietoliikenneyhteyksien parantamiseksi. Clinton onnistui viemään senaatissa läpi työttömyysturvaa pidentäneen lakimuutoksen. Hän myös vastusti Bushin hallituksen verovähennyksiä.
Vuonna 2003 Clinton julkaisi muistelmakirjansa Tahtonainen (Living History). Kirjaa myytiin maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa kappaletta.
Presidentinvaalikampanja 2008 thumb|left|450px|Hillary Clintonin (vihreällä) ja Barack Obaman (violetilla) saamien äänimäärien ero demokraattisen puolueen esivaaleissa vuonna 2008. Clinton ilmoitti 20. tammikuuta 2007 tutkivansa mahdollista ehdokkuutta vuoden 2008 presidentinvaaleissa. Kyselyissä Clinton oli demokraattien johtava ehdokas koko alkuvuoden 2007, ja hänen tärkeimmät vastustajansa olivat senaattorit Barack Obama ja John Edwards. Yhtenä kampanjan suurimpina heikkouksista pidettiin Clintonin aiempaa kannatus presidentti Bushin Irakin sodalle, jota Obama oli vastustanut alusta asti. Sekä Clinton että Obama saavuttivat ennätyksellisiä rahankeruutuloksia kampanjoiden alkuvaiheissa.
Clinton johti kyselyissä suurinta osaa esivaalien varhaisista osavaltioista vielä syyskuussa 2007. Lokakuun lopussa tapahtuneen heikkona pidetyn väittelyesiintymisen ja Obaman kampanjan kerätessä voimaa Clinton kuitenkin menetti johtoasemansa joissakin osavaltioissa, ja varhaisesta esivaalikilpailusta tuli huomattavasti tiukempaa.
Clinton sijoittui vasta kolmanneksi esivaalin ensimmäisessä osavaltiossa Iowassa jääden sekä Obaman että Edwardsin taakse. Seuraavan esivaalin hän kuitenkin voitti New Hampshiressä. Kolmannessa esivaalissa Etelä-Carolinassa Obama sai huomattavan voiton erityisesti osavaltion afroamerikkalaisen äänestäjäkunnan ansiosta. John Edwards luopui ehdokkuudestaan 30. tammikuuta 2008.
Supertiistaina, jolloin yhteensä 26 osavaltiota ja muuta aluetta äänesti, Obama ja Clinton kohtasivat demokraattista puoluetta polarisoivassa kaksintaistelussa. Clinton voitti suurimmat osavaltiot, kuten Kalifornian, New Yorkin, New Jerseyn ja Massachusettsin. Obama kuitenkin voitti yhteensä enemmän osavaltioita. Äänimäärässä Clinton ja Obama olivat lähes tasoissa, mutta Obama sai puolelleen enemmän osavaltion valitsijamiehiä johtuen demokraattisen puolueen säännöistä, jotka suosivat pienempiä osavaltioita.
Koska Clintonin presidenttikampanja oli laskenut supertiistaivoiton varaan, kampanja oli varautunut taloudellisesti ja logistisesti huonosti pitkittyneeseen kaksintaisteluun. Obama voitti seuraavat yksitoista osavaltiota putkeen, ja sai merkittävän valitsijamiesjohdon. 4. maaliskuuta 2008 Clinton kavensi johtoa voittamalla Ohion ja muita osavaltioita. Maaliskuusta kesäkuun alkuun Obama ja Clinton voittivat osavaltioita lähes vuorotellen Obaman säilyttäessä kuitenkin johtoasemansa.
3. kesäkuuta 2008 Obama oli kerännyt tarpeeksi valitsijamiehiä voittaakseen puolueen presidenttiehdokkuuden. Clinton päätti kampanjansa 7. kesäkuuta ja ilmoitti tukevansa Obamaa.
Yhdysvaltain ulkoministeri
Presidentti Barack Obama ilmoitti pian vaalivoittonsa jälkeen nimittävänsä Clintonin ulkoministeriksi. Clinton hyväksyi nimityksen, ja 21. tammikuuta 2009 hän astui virkaan Condoleezza Ricen seuraajana Yhdysvaltain 67. ulkoministerinä.
Ulkoministerikautensa aikana Clinton pyrki painottamaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvokysymyksiä Yhdysvaltain ulkopolitiikaan avainasioina. Hän oli myös Libyan sotilasintervention keskushahmoja vuonna 2011. Clintonista tuli yksi Yhdysvaltain eniten matkustaneista ulkoministereistä. Hän myös kannusti sosiaalisen median käyttöön valtion ulkopoliittisten kantojen tiedottamisessa.
11. syyskuuta 2012 Yhdysvaltain Bengasin-konsulaattiin Libyassa kohdistui isku, joka surmasi Libyan-suurlähettiläs Christopher Stevensin ja kolme muuta henkilöä. Clintonin johtama ulkoministeriö joutui tutkinnan kohteeksi, ja itsenäiset tutkijat julkaisivat raportin, jonka mukaan Bengasin isku johtui ”ulkoministeriön hallinnon systemaattisista epäonnistumisista”.
1. helmikuuta 2013 John Kerry seurasi Clintonia ulkoministerin virassa.
Sähköpostikohu