Mauritiuksen tasavalta (, ) eli Mauritius on saarivaltio Intian valtameressä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Yhdessä Réunionin ja Rodriguesin kanssa Mauritiuksen saari muodostaa Maskareenien saariryhmän.
Yhteiskunnallisesti Mauritius on Afrikan maaksi poikkeuksellinen. Koko itsenäisyyden ajan siellä on vallinnut toimiva monipuoluedemokratia, ja maassa on melko pitkälle kehittynyt hyvinvointi.Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli Mauritius
Maantiede, ilmasto ja luonto thumb|vasen|upright|Mauritiuksen kartta thumb|vasen|upright|Chamarelin putoukset Sijainti ja pinnanmuodot Mauritiuksen pääsaari sijaitsee Intian valtamerellä, Madagaskarin itäpuolella leveyspiirien 16 ja 20 eteläistä leveyttä välillä. Valtioon kuuluu lisäksi 550 kilometriä pääsaaresta itään sijaitseva Rodrigues, 400 kilometriä koilliseen sijaitsevat Cargados Carajosin särkät ja 1080 kilometriä pohjoiseen sijaitseva Agaléga. Valtion pinta-ala on 2 045 neliökilometriä. Pääsaaren Mauritiuksen koko on 1 865 neliökilometriä ja Rodriguesin 109 neliökilometriä. Agaléga on noin 21 neliökilometriä ja Cargados Carajosin särkät 3 neliökilometriä.Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 11.
Mauritius on koralliriuttojen ympäröimä tuliperäinen saari. Keskiylänköä reunustavat vuoret. Mauritiuksen korkein kohta on Mont Piton, jonka korkeus on 828 metriä.
Ilmasto Mauritiuksella on trooppinen, merellinen ilmasto. Siellä on kaksi vuodenaikaa, kuuma ja kostea kesä ja kuiva, hiukan viileämpi talvi, mutta lämpötilaeroa on vain muutamia asteita (kesällä eli tammikuusta maaliskuuhun tyypillinen lämpötila on 26 °C, talvella heinäkuusta syyskuuhun 22 °C). Sadekausi liittyy pasaatien kohtaamisvyöhykeeseen, joka kulkee Mauritiuksen yli tammikuusta maaliskuuhun. Silloin sadetta saadaan noin 200–250 mm kuukaudessa. Trooppiset syklonit saattavat iskeä saarille sadekauden aikana.Country Guide Mauritius BBC Weather (web archive)
Luonto Kasvillisuus Eristyneen sijaintinsa, ikänsä ja monipuolisten pinnanmuotojen ansiosta Mauritiuksen kasvillisuus on monimuotoista ja varsin kotoperäistä. Vuoden 2010 tietojen mukaan Mauritiuksella on 685 alkuperäistä koppisiemenistä kasvilajia. Niistä 267 on kotoperäisiä, lisäksi 150 lajia on endeemisiä Maskareenien saaristossa.Fourth National Report on the Convention on Biological Diversity, s. 12. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellutkin Mauritiuksen kasvimonimuotoisuuden keskukseksi.
Monet kasvilajit ovat erittäin uhanalaisia tai kuolleet jo sukupuuttoon. Vuonna 2010 arvioitiin, että vain kaksi prosenttia saaren pinta-alasta oli alkuperäisen metsän peitossa. Luonnonvaraiset alueet ovat usein jyrkkiä kallioita tai rotkoja, joita on ollut vaikeaa ottaa maanviljelyn tai rakentamisen kohteeksi. Kotoperäisistä kasveista 89 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi.
Eläimistö pienoiskuva|vasen|Mauritiuksendodo. Mauritiuksella luonnostaan tavattavia nisäkkäitä ovat muun muassa etelänmerinorsu ja lepakkolajit madagaskarinhautalepakko Taphozous mauritianus, isomaskareenienlenkko Pteropus niger ja peikkohännäkkö Mormopterus acetabulosus. Pikkumaskareenienlenkko Pteropus subniger -hedelmälepakko on kuollut sukupuuttoon. Ihmisen tuomina saarella elävät muun muassa mustakaulajänis, rotat, hännätöntanrekki, hiiripäästäinen, mungo, timorinhirvi ja villisika.
Mauritiuksendodo eli drontti oli yksi Mauritiuksen endeemisistä eliölajeista, joita ei esiintynyt missään muualla. Eurooppalaisten saavuttua saarelle laji alkoi harvinaistua ja lopulta hävisi sukupuuttoon. Viimeiset drontit kuolivat 1600-luvun lopulla. Drontti on vielä nykyäänkin ylpeyden aihe Mauritiukselle. Se näkyy monesta asiasta, esimerkiksi Mauritiuksen vaakunassa on drontti. Muita vain Mauritiuksella eläviä lintulajeja ovat muun muassa mauritiuksentuulihaukka, mauritiuksenkyyhky, mauritiuksenkaija, mauritiuksenkäpinkäinen, mauritiuksenbulbuli, mauritiuksenrilli ja mauritiuksenkutoja. Drontin ohella sukupuuttoon kuolleita ovat esimerkiksi mauritiuksensinikyyhky, mauritiuksenluhtakana ja Mascarenotus sauzieri -pöllölaji.List of Birds that Have Recently Gone Extinct Earth Life
Muista kuin merilinnuista 80% on kotoperäisiä, samoin kuin 80% matelijoista ja 40% lepakkolajeista. Monet kotoperäiset lajit ovat kadonneet viimeisen 400 vuoden aikana ihmisen tuomien haitallisten vieraslajien tai maankäytön muutosten takia.
Historia Hollantilaisten ja ranskalaisten vaikutus Arabien ja malaijien oletetaan tunteneen saaren jo 900-luvulla. Portugalilaiset vierailivat saarella 1500-luvulla, mutta hollantilaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1598. Amiraali Wybrand van Warwijckin johtama retkikunta antoi saarelle nimen Alankomaiden käskynhaltijan Morits Oranialaisen mukaan.
Hollanti yritti asuttaa saarta kahteen kertaan, ensin 1638–1658 ja siten 1664–1710. Jälkimmäisen yrityksen jälkeen hollantilaiset vetäytyivät saarelta ja jättivät sen merirosvojen tukikohdaksi. Alankomaiden kolonisaation aikakaudella siirtokuntalaiset tappoivat sukupuuttoon mauritiuksendodon.
Ranskalainen Guillame Dufresne d’Arcel otti saaren haltuunsa syyskuussa 1715 ja nimesi sen Île de Franceksi. Kuvernööri Bertrand-François Mahé de La Bourdonnais tuli vuonna 1735 kehittämään Mauritiusta, ja hän perusti sinne Port Louis’n laivastotukikohdaksi. Siirtokunta kehittyi kuitenkin hitaasti, ja Ranskan kruunu otti sen 1767 itselleen Ranskan Itä-Intian kauppakomppanialta. Ranska alkoi tuoda saarelle afrikkalaisia orjia, ja siirtokunta alkoi kukoistaa taloudellisesti sokeriplantaasien ansiosta.
Brittihallinto Napoleonin sotien aikana ranskalaiset alukset iskivät Mauritiukselta käsin brittiläisten kauppalaivojen kimppuun. Britannia valtasi Mauritiuksen 1810, ja vuonna 1814 Pariisin rauhansopimus antoi saaren Britannialle. Saari säilytti kuitenkin Britannian siirtomaalle poikkeuksellisesti ranskalaiset tavat, lain ja ranskan kielen. Britannia kielsi orjuuden 1835 ja alkoi tuoda saarella intialaisia siirtotyöläisiä. Heitä kuljetettiin melkein puoli miljoonaa 1920-loppuun mennessä.
Mauritiuksen intialaistaustaisten ja ranskalaisten välille syntyi 1920-luvulla levottomuuksia, joiden pohjalta saarelle muodostui ensimmäiset puolueet. Työväenpuolue perustettiin 1936, ja ensimmäiset parlamenttivaalit pidettiin 1947. Se oli ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä, ja itsenäisyysliike alkoi 1960-luvulla voimistua.
Vuonna 1965 Mauritiuksella syttyi rotumellakka, joka aiheutti kuolonuhreja. Vuonna 1967, jolloin pidettiin itsenäisyyttä koskevat vaalit, koettiin muslimeja ja kreoleja/kiinalaisia koskenut mellakka. Vuonna 1968 nähtiin kymmenen päivää kestänyt muslimien ja kreolien välinen rotumellakka. Vähintään 25 ihmistä tapettiin, sadat haavoittuivat ja tuhannet ajettiin kodeistaan.
Itsenäisyyden alkuaika Mauritius sai itsenäisyyden 1968, ja ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Seewoosagur Ramgoolam. Sykloni Claudette iski Mauritiukselle vuoden 1979 lopulla. Seuraavan vuosikymmenen alussa saaren talouteen vaikutti sokerin maailmanhintojen putoaminen. Poliittisen epävakauden seurauksena hallinto alkoi toteuttaa menestyksekästä talouden monipuolistamisohjelmaa.
Ramgoolam johti maata sen pääministerinä vuoteen 1982, jolloin hän hävisi vaalit vasemmistolaiselle koalitiolle. Mauritiuksen työväenpuolueen johtajana ollut Ramgoolam oli rakentamassa Mauritiukselle afrikkalaisittain ainutlaatuista hyvinvointia, ja häntä on sanottu kansakunnan isäksi. Vuonna 1983 hänet valittiin Mauritiuksen kenraalikuvernööriksi, joka edusti Mauritiuksen monarkkia Mauritiuksella..
Mauritius päätti 1991 siirtyä monarkiasta tasavaltalaisuuteen. Ensimmäiseksi presidentiksi äänestettiin vuonna 1992 Cassam Uteem. Vuonna 2002 hän erosi, koska ei halunnut allekirjoittaa uusia terrorisminvastaisia lakejaMauritius president resigns BBC News 15.2.2002Mauritius presents new anti-terror law Afrol News. Hänen sijalleen nousi Karl Offman.Timeline Mauritius BBC Mauritiuksen ensimmäisen pääministerin Seewoosagur Ramgoolamin poika Navin Ramgoolam oli Mauritiuksen pääministerinä vuosina 1995–2000 ja uudelleen vuodesta 2005. Anerood Jugnauth oli pääministerinä vuodesta 2000 ja lokakuussa 2003 hänet valittiin presidentiksi.Sir Anerood Jugnauth – The Founder MSM Party
Mauritiuksen itsenäisyyden ajan pahimmat levottomuudet syttyivät vuonna 1999. Taustalla oli Mauritiuksen köyhimpien, jotka kuuluivat pääosin kreoleihin, osattomuus taloudellisesta kehityksestä. Mellakoiden käynnistäjänä toimi kreolilaulajan kuolema vankilassa.BTI 2022 Country Report — Mauritius, s. 30.
Vuoden 2010 vaaleissa pääministeri Navin Ramgoolamin johtama hallitus sai vaalivoiton ja hänen johtamansa työväenpuolueen PTR johtama allianssi sai 41 parlamentin 62 paikasta. Ideologinen vastakkainasettelu vallitsi pääministeri Ramgoolamin ja presidentti Jugnauthin välillä. Presidentti Jugnauth oli toiminut aiemmin pääministerinä vuosina 1982–1995 ja 2000–2003.
Jugnauth erosi presidentin virasta vuonna 2012 palatakseen puoluepolitiikkaan, ja hänen seuraajakseen uudeksi presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Kailash Purryag. Joulukuussa 2014 Anerood Jugnauth nousi taas Mauritiuksen pääministeriksi, sillä hänen johtamansa Alliance Lepep -koalitio oli saanut maan parlamenttivaaleissa murskaavan vaalivoiton.
Vuonna 2015 presidentiksi valittiin kasvitieteilijä Ameenah Gurib, josta tuli Mauritiuksen ensimmäinen naispresidentti. Maaliskuussa 2018 hän erosi, koska häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä. Hän itse kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin. Joulukuussa 2019 Mauritiuksen parlamentti valitsi yksimielisesti uudeksi presidentiksi pääministerin ehdotuksesta Pritivirajsing Roopunin.
Tammikuussa 2017 pääministeri Anerood Jugnauth erosi virastaan 86-vuotiaana ja nimesi seuraajakseen poikansa Pravind Jugnauthin. Oppositio protestoi tätä vallanvaihtoa, mutta presidentti totesi vallanvaihdon hyväksyttäväksi ja perustuslain mukaiseksi. Vallanvaihto kuitenkin korosti Mauritiuksen politiikan perhedynastioiden merkitystä.
YK:n alainen Kansainvälinen oikeusistuin (ICJ) totesi tammikuussa 2019, että ennen Mauritiuksen itsenäistymistä vuonna 1968 tehty päätös irrottaa Mauritiuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta saaret, joilla on Yhdysvaltain sotilastukikohta Diego Garcia, oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Mauritiuksen pääministeri Pravind Jugnauth vaati Britanniaa noudattamaan oikeuden selkeää päätöstä ja luovuttamaan saaret Mauritiuksen hallintaan.
Marraskuun 2019 vaaleissa pääministeri Pravind Jugnauthin johtama koalitio sai taas selkeän vaalivoiton ja Jugnauth jatkaa edelleen pääministerinä. Koalition johtava puolue oli pääministerin MSM (Militant Socialist Movement), joka nykyään käytännössä edustaa keskusta-vasemmistolaista politiikkaa ja jonka kannattajakunnan ydin on Mauritiuksen hinduväestö, joka muodostaa noin puolet kansasta. MSM oli muodostanut vuoden 2019 vaaleihin koalition pienempien puolueiden kanssa nimellä Alliance Morisien, ja se sai vuonna 2019 parlamentin paikoista 63 % ja kaikista äänistä 37 %. Mauritiuksen työväenpuolueen johtama koalitio sai 22 % paikoista ja 34 % äänistä. Mauritiuksen militanttiliike (MMM) sai 13% paikoista ja 20% äänistä.
Politiikka Poliittinen järjestelmä thumb|Mauritiuksen parlamenttitalo Mauritius on parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on presidentti. Presidentin asema on pitkälti seremoniallinen. Kansalliskokous äänestää presidentin ja varapresidentin viisivuotiskaudelle, saman ehdokkaan korkeintaan kahdelle kaudelle. Vuonna 2019 presidentiksi valittiin Pritivirajsing Roopun.
Merkittävin poliittisen vallan käyttäjä on pääministeri, jonka presidentti nimittää kansalliskokouksen suurimmasta puolueesta tai suurimmasta puoluekoalitiosta Vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen pääministerinä jatkoi Militant Socialist Movement (MSM) -puolueen Pravind Jugnauth, josta oli tullut pääministeri 2017 isänsä Aneroodin erottua.