Pohjanmaa (, vuoteen 1998 Vaasan rannikkoseutu, Vasa kustregion, epävirallisesti myös Rannikko-Pohjanmaa, Kust-Österbotten) on nykymaakunta Länsi-Suomessa.

Se sijaitsee Selkämeren ja Merenkurkun rannikolla, ja käsittää Pohjanmaan historiallisen maakunnan eteläosan rannikkoalueen. Naapurimaakuntia ovat Keski-Pohjanmaan maakunta pohjoisessa, Etelä-Pohjanmaan maakunta idässä ja Satakunta etelässä. Pohjanmaasta, Etelä-Pohjanmaasta ja Keski-Pohjanmaasta käytetään yhteisnimitystä Pohjalaismaakunnat. Yleisesti suomen kielessä termillä "Pohjanmaa" kuitenkin tarkoitetaan Etelä-Pohjanmaata, johon usein luetaan mukaan myös Pohjanmaan rannikkoseutu sekä Keski-Pohjanmaa.

Maakunta käsittää pääasiassa suomenruotsalaisten asuman osan historiallista Pohjanmaata. Lisäksi Pohjanmaan maakunnan ulkopuolella ruotsia puhutaan Kokkolassa Keski-Pohjanmaalla. Pohjanmaan maakuntaan kuuluvista kunnista Laihia on vanhastaan suomenkielinen, toisista osa on ollut aiemmin yksikielisesti ruotsinkielisiä. Alueen vanhat rannikkokaupungit ovat jo vanhastaan olleet kaksikielisiä kuten nykyään useimmat muutkin kunnat. Kaksikielisistä kunnista ruotsinkieliset ovat enemmistönä muissa paitsi Vaasassa ja Kaskisissa. Vuonna 2025 koko maakunnan asukkaista 88 238 (49,1 %) oli ruotsinkielisiä, 70 751 (39,4 %) suomenkielisiä ja 20 561 (11,5 %) vieraskielisiä.

Suomenruotsalaisten puhekielessä Pohjanmaata kutsutaan usein nimellä Pampas. Nimitys juontuu Argentiinan pampa-aroista, jotka ovat tasaisia silmänkantamattomiin.

Historia Esihistoria Etelä-Pohjanmaan rannikkoalueet olivat muinaislöytöjen perusteella esikristillisenä aikana varsin harvaan asuttuja. Suuri osa nykyisestä Pohjanmaan metsä- ja viljelymaasta oli vielä meren alla. Ensimmäinen vakituinen asutus oli Kyröjoen alajokilaaksossa, nykyisen Vöyrin alueella. Kristillisen aikakauden alussa asutettiin Vöyrin lisäksi luultavasti myös Pedersören ja Munsalan alue.Österbottens svenska kommuner 1900, s. 1

Asutuksen syntyminen Pohjanmaalle

upright|thumb|Korsholman linnan muistoristi. Ensimmäisiä seurakuntia Pohjanmaalla olivat Mustasaaren ja Pedersören seurakunnat, joiden on katsottu olevan peräisin 1200-luvulta. Seuraavalla vuosisadalla syntyneeksi seurakunnaksi on mainittu Närpiö, jolloin myös Lapväärtin alue on asutettu. Katolisena aikana on syntynyt myös Kokkolan seurakunta. 1500-luvun alkuun mennessä oli perustettu myös Oravaisten seurakunta. Muut nykyisistä Pohjanmaan kunnista tulivat itsenäisen seurakunnan kannalta tarpeeksi tiheäksi asutetuiksi vasta uskonpuhdistuksen jälkeen.

On arveltu, että siirtolaisuus Pohjanmaalle alkoi 1200-luvun lopussa ja 1300-luvun alkupuolella. Pohjanmaan siirtolaisia tuettiin Ruotsista käsin ja sisämaassa asuneiden suomalaisten kalalahdet ja -satamat annettiin heidän käyttöönsä. Paikannimistä ja väestöstä päätelleen ruotsalaiset olivat paikoin alueen ensimmäisiä asukkaita. Suomalaista alkuperää olevaa nimistöä ovat pääasiassa vesistöjen, järvien, lahten ja saarten nimet, mikä viittaa siihen että sisäsuomalaiset kalastivat rannikolla, mutta eivät välttämättä asuneet siellä vakinaisesti. Ruotsinkieliset nimistö on kristillistä ja peräisin keskiajalta. Ruotsinkieliset paikannimet viittaavat lampaiden hoitoon. Asutuksen leviäminen tapahtui enimmäkseen jokilaaksoja pitkin.Österbottens svenska kommuner 1900, s. 2

Ruotsalainen historiankirjoittaja Johannes Messenius oleskeli vuonna 1616 Vaasassa, tarkoituksenaan selvittää miten ruotsalaiset asukkaat olivat paikalle tulleet. Hän tutki vanhoja asiakirjoja ja tapasi paikallisia ruotsinkielisiä. Tutkimustensa perusteella hän näki Birger Jaarlin nousseen maihin Pohjanmaalla matkalla Hämeeseen samalla kukistaen vastarinnan ja asuttaen ruotsalaisia alueelle. Selvitystensä perusteella hän totesi: "Sinne, mistä väki oli karkotettu pois asetettiin ruotsalaiset talonpojat suomalaisten sekaan asumaan. Joka toisen kylän asukkaina, siellä siksi yhä elää ruotsalaisia. Heidän pitäjänkirkkonsa rakennettiin Mustasaareen sekä Pietarsaareen eikä siellä sitten enää epäjumalia palvottu. On kirkonmäillä markkinoita, usein joka vuosi."

Pohjanmaan maakunnan alueella on kolme keskiaikaista kivikirkkoa, edelleen käytössä olevat Närpiön ja Pedersören kirkot sekä raunioitunut Pyhän Marian kirkko Vanhassa Vaasassa.Esa Santakari: Keskiajan kivikirkot, s. 26. Helsinki: Otava, 1979. .

Korsholman linna ja maakunnan synty

Korsholman linna perustettiin 1300-luvun lopulla nykyiseen Mustasaareen, ja sieltä käsin hallittiin Ruotsin Länsipohjaa ja Västerbottenin aluetta.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 11 Samoihin aikoihin Suomen Pohjanmaa alkoi muotoutua maakunnaksi. Se mainitaan ruotsalaisissa lähteissä Östernorrlannin nimellä, ja Pohjanmaa olikin pitkään hallinnollisesti osa Suurnorrlantia. Österbotten-nimi otettiin käyttöön 1400-luvulla.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 15

Vuonna 1441 Korsholman linnalääni erotettiin Länsipohjasta, ja se oli läänitettynä useillekin mahtimiehille, muun muassa Kaarle Knuutinpoika Bondelle. Itse linna jäi 1500-luvun alkuun mennessä käytöstä, ja se korvattiin kuninkaankartanolla. Lääninhallinnon uudistuksessa 1630-luvulla keskus siirtyi Ouluun, ja Korsholman perinteitä tuli jatkamaan vuonna Vaasan kaupunki. 1600-luvun alkuun mennessä seurakunnat syntyivät myös Lapväärttiin, Vähäänkyröön, Vöyrille, Laihialle, Maalahteen ja Uuteenkaarlepyyhyn.

Lainkäytön osalta Pohjanmaa kuului vuoteen 1776 asti samaan laamannikuntaan kuin muu Suomi. Vuonna 1776 tapahtui tärkeä hallinnollinen jako, kun Pohjanmaan läänin eteläinen osa erotettiin Vaasan lääniksi. Vaasan lääniin liitettiin myös Kokemäenkartanoon lääniin kuuluneita osia sekä Satakunnan koillisosia. Oikeushallinnon kannalta tärkeä Vaasan hovioikeus perustettiin samanaikaisesti.

Maantiede Pinnanmuodot ja maaperä Pohjanmaan pinta-ala kasvaa voimakkaasti maankohoamisen vuoksi. Merenkurkun ja Perämeren rannikolla maankohoamisen tahti on runsas metri sadassa vuodessa. Maanpinta kohoaa rannikolta loivasti sisämaata kohden. Suhteelliset korkeusvaihtelut ovat alueella pieniä. Yksittäisistä kohoumista tunnetuimpia ovat Kristiinankaupungin Pyhävuori (129 m).Rikkinen & Sihvo 1986, s. 22–24

Pohjanmaan kallioperä Vaasan eteläpuolelta Pietarsaaren pohjoispuolelle asti on yhtenäistä granodioriitti- ja kvartidioriittialuetta. Sen eteläpuolele Närpiöön asti kiertyy graniittijuonien luonnehtima migmaattinen gneissivyöhyke. Vyöhykkeellä on paikoin graniittien, amfiboliittien, granodioriittien ja kvartsiittien pienehköjä esiintymiä.

Vaasan eteläpuolella sijaitsevassa Sulvan Söderfjärdenin renkaassa on kambrisia hiekka- ja savikerrostumia useita kymmeniä metrejä irtomaakerroksen alla. Läpimitaltaan 5–6 kilometrin alajuinen Söderfjärden on todennäköisesti syntynyt matalaan mereen syöksyneen meteoriitin aiheuttamana. Söderfjärdenin altaassa on irtainta kerrostumaa havaittu jopa yli 70 m.

Alueen yleisin maalaji on moreeni. Runsaimmin avokallioita on Kristiinankaupungin alueella. Kumpumoreenikenttiä on runsaimmin muun muassa Laihian ja Vaasan–Maksamaan seudulla. Erityisesti Vaasan seudun moreenille ominaista on lohkareisuus. Raippaluodon alueella esiintyy erityisen runsaasti De Geer -moreeneja.

Vesistöt ja merialueet upright|thumb|Näkymä merelle Stubbenin majakalta Uudessakaarlepyyssä. Pohjanmaata reunustaa kokonaisuudessa länsipuolella sijaitseva Pohjanlahti. Merialueet rajoittuvat kolmeen alueeseen: Selkä- ja Perämereen sekä niitä yhdistävään Merenkurkkuun. Rantaviiva on hyvin rikkonainen, ja sitä edustaa erityisesti Merenkurkun ja Perämeren alueella sokkeloinen saaristo.

Koko maakunta kuuluu Pohjanlahteen laskevien jokivesistöjen piiriin. Jokivesistöjä ovat Selkämereen laskevat Lapväärtinjoki, Tiukanjoki, Närvijoki, Maalahdenjoki, Laihianjoki sekä Perämereen laskevat Kyrönjoki, Oravaistenjoki, Lapuanjoki, Purmonjoki, Ähtävänjoki sekä Porasjoki. Herkimmin tulvivia alueita ovat Kyrönjoen, Lapuanjoen ja Närvijoen varret.

Teollisuuden raakavesitarpeita varten on Pietarsaaren luona padottu merenlahdista Luodonjärvi ja Jouxfjärden sekä Kaskisten luona Pjelaxfjärdenin altaat makeanveden varastoiksi.

Saaristo Saaristoista huomattavin on Vaasan saaristo, jonka suurimpia saaria ovat Raippaluoto, Björkö, Bergö ja Köklot. Uloimmista saariryhmistä huomattavimpia ovat Rönnskären, Mikkelinsaaret sekä Valassaaret, jonka eteläisimmiltä luodoilta on matkaa vastarannan lähimmille saarille vain runsaat 20 kilometriä. Pietarsaaren edustan huomattavimpia saaria ovat teiden yhdistämät Eugmon ja Luodon saaret. Kaskisen ja Kristiinankaupungin saaret ovat pieniä.

Luonto Ilmasto Pohjanlahden vaikutus näkyy selvästi Pohjanmaan ilmastossa. Voimakkaimmin vaikutus tuntuu aivan rannikolla alkukesän viileytenä ja syksyn sisämaata korkeampina lämpötiloina. Myös skandien vaikutus tuntuu rannikkoalueen ilmastossa länsivirtausten aikana. Vuoriston ylittäessään ilmamassat luovuttavat huomattavan osan kosteudesta vuorten länsirinteille, jolloin kosteuden tiivistymisestä vapautunut lämpö kohottaa lämpötiloja Pohjanlahden rannikkoseuduilla. Tämä saa aikaan pilvettömiä ja leutoja säätiloja.

Pohjanmaan rannikkoseutu on Lapin ohella Suomen vähäsateisinta aluetta.

Kasvillisuus Pohjanmaan kasvillisuus kuuluu pääosin 20–30 km leveään rannikkovyöhykkeeseen. Vyöhykkeen suot ovat enimmältään tyypillisiä kermikeidassoita. Putkilokasvilajien määrä nousee eteläisellä rannikolla lähes sataan ja kokonaismäärä rannikolla runsaat 400. Rannikon valtapuu on kuusi, joka muodostaa vyöhykkeen puustosta lähes kaksi kolmannesta. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä esiintyy myös eteläisellä rannikkovyöhykkeellä.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 26

Eläimistö Rannikkovyöhyke on tärkeää merikalastusaluetta. Tärkein saaliskala on silakka ja muita merkittäviä kaloja ovat siika, ahven, hauki ja lahna. Myös kilohailia esiintyy eteläisillä rannoilla. Saariston suojissa asustaa Pohjanlahden hylkeitä.

Kunnat

Nykymaakunnassa on 14 kuntaa, joista kuusi on kaupunkeja. Kuntakeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.

23px Kaskisten kaupunki (Kaskö) 23px Korsnäsin kunta 23px Kristiinankaupunki (Kristinestad) 23px Kruunupyyn kunta (Kronoby) 23px Laihian kunta (Laihela) 23px Luodon kunta (Larsmo) 23px Maalahden kunta (Malax) 23px Mustasaaren kunta (Korsholm) 23px Närpiön kaupunki (Närpes) 23px Pedersören kunta (Pedersöre) 23px Pietarsaaren kaupunki (Jakobstad) 23px Uudenkaarlepyyn kaupunki (Nykarleby) 23px Vaasan kaupunki (Vasa) 23px Vöyrin kunta (Vörå)

Entiset kunnat

23px Alavetelin kunta (Nedervetil) 23px Bergön kunta 23px Björköbyn kunta 23px Jepuan kunta (Jeppo) 23px Koivulahden kunta (Kvevlax) 23px Lapväärtin kunta (Lappfjärd) 23px Maksamaan kunta (Maxmo) 23px Munsalan kunta 23px Oravaisten kunta (Oravais) 23px Petolahden kunta (Petalax) 23px Pirttikylän kunta (Pörtom)

23px Purmon kunta 23px Raippaluodon kunta (Replot) 23px Siipyyn kunta (Sideby) 23px Sulvan kunta (Solf) 23px Teerijärven kunta (Terjärv) 23px Tiukan kunta (Tjöck) 23px Uudenkaarlepyyn maalaiskunta (Nykarleby landskommun) 23px Vähänkyrön kunta (Lillkyro) 23px Vöyri-Maksamaan kunta (Vörå-Maxmo) 23px Ylimarkun kunta (Övermark) 23px Ähtävän kunta (Esse)

Aluemuutoksia 23px Isokyrö siirtyi Etelä-Pohjanmaan maakuntaan 2021.

Seutukunnat Nykymaakunta jakautuu kolmeen seutukuntaan:

Pietarsaaren seutukunta (Kruunupyy, Luoto, Pedersören kunta, Pietarsaari, Uusikaarlepyy) Suupohjan rannikkoseutu (Kaskinen, Kristiinankaupunki, Närpiö) Vaasan seutukunta (Korsnäs, Laihia, Maalahti, Mustasaari, Vaasa, Vöyri) Lisäksi maakuntaan kuului vuonna 2021 lakkautettu Kyrönmaan seutukunta.

Suurimmat taajamat Vuonna 2017 Pohjanmaalla sijaitsi 54 taajamaa. Seuraavassa on lueteltu maakunnan kymmenen suurinta taajamaa.