I/JR 37 eli Jalkaväkirykmentti 37:n ensimmäisen pataljoonan virallinen perustamispäivä on 14. lokakuuta 1939. Käytännössä pataljoonan perustaminen tapahtui Mikkelissä 12.–16. lokakuuta.

Torstaina 12. lokakuuta Mikkelissä ilmoittautui kaksi kanta-aliupseeria, vääpeli M. Kuusisto ja kersantti Lauri Miettinen sekä 1. komppanian päällikkö luutnantti Arvo Pylkkänen ja perjantaina aikana pääosa pataljoonan upseerista. Lauantaina 14. lokakuuta Mikkeliin saapui Ristiinassa, Anttolassa, Juvalla ja Suomenniemellä komppanioittain koottu miehistö aliupseereineen. Pataljoonan määrävahvuudesta oli jo lauantai-iltana koossa lähes 95 %. Sunnuntaina saapui yksi isompi neljänkymmenen miehen joukko ja sen jälkeen vielä päivittäin yksittäisiä miehiä. Viimeisenä ilmoittautui 20. lokakuuta pataljoonan kaasusuojelu-upseeri reservin vänrikki Gustaf-Edvard Söderström. Pataljoonan vahvuus oli Mikkelistä lähdettäessä 27 upseeria, 146 aliupseeria ja 675 miestä. Miehistössä oli 15 miehen vajaus mutta aliupseereita 18 yli määrävahvuuden. Kanta-aliupseereita oli saatu yksi jokaiseen komppaniaan, mitä pidettiin asioiden sujuvuuden kannalta välttämättömänä.

Varustaminen Pataljoonan varustaminen käynnistyi 14. lokakuuta sitä mukaa kun komppanioita saapui perustamispaikoilleen. Mikkelin varastoja pidettiin auki tarpeen mukaan ja pataljoonan varustaminen saatiin pääosin valmiiksi jo 16. lokakuuta. Aseistuksen osalta pataljoona tuli tyydyttävästi varustetuksi. Konekiväärejä, pikakiväärejä, konepistooleita sekä kiväärejä tuli täysi määrä. Vain upseerien pistoolien osalta oli vajausta. Muusta varustuksesta jäi vajaaksi viestikalusto, josta puuttuivat radiot kokonaan sekä puolenkymmentä puhelinta, kaapeleita ja johtimia. Miesten henkilökohtaisen vaatetuksen ja jalkineiden osalta puutteita oli vielä joulukuun puolivälin jälkeenkin.

Yksiköt Pataljoonaan perustettiin seuraavat yksiköt, joista kunkin osalta on esitetty miehistön pääasiallinen kotipaikka ja määrävahvuus sekä talvisodan aikaiset komppanianpäälliköt. Pataljoonan esikunta (E/I/JR 37), johon kuului komentajan lisäksi kuusi henkilöä. Pataljoonan adjutanttina toimi res.vänrikki Lauri Hänninen (13.10.1939–21.4.1940) Pataljoonan esikuntakomppania (Esik.K/I/JR 37), Ristiina (118 miestä) 1. komppania (1./JR 37), Ristiina (191 miestä): luutnantti Arvo Pylkkänen (12.10–14.12.1939), res.vänrikki Jouko Pursiainen (14.–20.12.1939), res.ins.luutnantti Pentti Airisto (20.–26.12.1939), Arvo Pylkkänen (26.12.1939–1.1.1940), res.vänrikki Osmo Vikkelä (1.1.1940–14.3.1940), Arvo Pylkkänen (14.3.1940–) 2. komppania (2./JR 37), Anttola (191 miestä): luutnantti Jaakko Valtari (13.10.–30.12.1939), res.vänrikki Lauri Siivonen (30.12.1939–25.3.1940) 3. komppania (3./JR 37), Juva (191 miestä): res.vänrikki Jorma Kiira (15.10.–20.12.1939), res.vänrikki Reino Aho (20.–25.12.1939), luutnantti Johan Paalio (25.12.1939–2.1.1940), res.vänrikki Tarmo Inha (2.–5.1.1940), res.ins.luutnantti Pentti Airisto (5.1.–14.3.1940) res.vänrikki Osmo Vikkelä (14.–21.3.1940), Johan Paalio (21.3.1940–) 1. konekiväärikomppania (1.KKK/JR 37), Suomenniemi (154 miestä): luutnantti Johan Paalio (13.10.–25.12.1939), res.vänrikki Jukka Sulamaa (25.12.1939–)

Komentajat Kapteeni Rikhard Johannes Kivilahti Luutnantti Jorma Ränkipohja toimi Riku Kivilahden loman ajan pataljoonan vs. komentajana 22. helmikuuta – 7. maaliskuuta 1940

Keskittäminen Laatokan Karjalaan Pataljoona marssi perustamispaikoiltaan lauantaiaamuna 21. lokakuuta Mikkelin rautatieasemalle, jossa se kuormattiin ja siirrettiin junakuljetuksella Jalkaväkirykmentti 37:n osana Pieksämäen, Elisenvaaran ja Matkaselän kautta Suistamolle Laatokan Karjalaan. Suistamon asemalta pataljoona marssi Koitonselän kylään, jonne se majoittui iltapäivällä 22. lokakuuta.

Koulutus- ja linnoitustyövaihe Pataljoona oli kaksi viikkoa koulutuksessa Koitonselässä ja sen koillispuolella Hoviahossa. Koulutusvaiheen jälkeen pataljoona siirrettiin 5.–6. marraskuuta junakuljetuksella Leppäsyrjästä Impilahden ja Pitkärannan kautta Uuksuun, josta se marssi Uuteenkylään. Pataljoona oli kolme vuorokautta Uudenkylän viivytysasemissa, huoltaen varusteita ja jatkaen taisteluharjoituksia, jonka jälkeen se siirtyi 10. marraskuuta lähemmäksi rajaa Tulemajoelle Salmiin. Tulemajoen länsirannalla pataljoona jatkoi asemien rakentamista Er.P 8:n linnoitustyömaalla ja taisteluharjoituksia aina sodan syttymiseen saakka.

I/JR 37:n taisteluista talvisodassa Viivytysvaihe 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 1939 30. marraskuuta I pataljoonan 2. ja 3. komppania olivat puolustusasemissa Tulemajoen länsirannalla Laatokan ja Iso-Jukakosken sähkölaitoksen välisellä noin kahdeksan kilometrin levyisellä lohkolla. Pataljoonan vasemmalla puolella oli Kovero–Kivioja-linjalla asemissa Er.P 8:n 2. komppania ja konekiväärikomppania. Tulemanjoen itäpuolella oli rajan vartioissa ja tähystyspaikoilla sekä viivytystehtävässä Er.P 8:n 1. komppania ja I pataljoonan 1. komppania etummaisissa taisteluasemissa Räimälä–Miinala-linjalla ja Karkussa. Iltaan mennessä vihollisen 168. divisioonan joukot olivat edenneet valtakunnanrajalta kymmenisen kilometriä. Sen arvioitiin kärsineen viivytyskahakoissa kaatuneina sadan miehen tappiot.

1. joulukuuta vihollinen saapui puolen päivän aikaan Räimälä–Miinala-linjan eteen. Pataljoonan 1. komppania sai tulikasteensa hämärän tuloon saakka jatkuneissa taisteluissa menettäen kaatuneina kahdeksan miestä, jotka kaikki oli vihollisen tulituksen alla jätettävä. Irtautumisen jälkeen 1. komppania vetäytyi Tulemajoen länsipuolelle.

2. joulukuuta I pataljoonasta ja Er.P 8:sta muodostettiin Taisteluosasto Nikula, joka sai tehtävän viivytystaistelusta Laatokan ja Heroilammenkankaan välisellä lohkolla. Vihollinen aloitti hyökkäyksensä Tulemajoen puolustuslinjaa vastaan puoli kahdeksan aikaan aamulla Er.P 8:n puolustuslohkon vasemmalla sivustalla Koveron Kiviojalla. Taisteluja käytiin Kiviojalla iltaan saakka, jolloin nopeasti uhkaavaksi muuttuneen taistelutilanteen arvioitiin uhkaavan Er.P 8:n ainoaa vetäytymistietä ja joukoille annettiin irtautumiskäsky. Vihollisen irtautuminen samaan aikaan hiljensi lohkon ja Er.P 8 palasi puolen yön jälkeen asemiinsa. I pataljoonan lohkolla Salmin keskustaajamassa Tulemalla vihollinen käynnisti hyökkäykset Tulemajoen yli iltapäivällä. Ne torjuttiin tykistön ja kranaatinheittimien tukemana. Seitsemän aikaan illalla 13. divisioonan komentaja eversti Hannuksela antoi käskyn irtautua Tulemajoelta ja siirtyä Ala-Uuksun lohkolla viivytystaisteluun. I pataljoona sai käskyn vetäytyä taaempiin asemiin Uuteenkylään. Er.P 8:n tuli käskyn mukaan vetäytyä Vepsäislammen kautta pohjoiseen Uuksunjoelle. Pataljoonan taistelujoukkoja johtanutta luutnantti Jorma Ränkipohjaa tämä käsky ei saavuttanut ja pataljoona jäi asemiinsa Tulemajoelle.

3. joulukuuta I pataljoonan väsyneitä joukkoja saapui Uuteenkylään pitkin yötä. Ala-Uuksun lohkon komentaja everstiluutnantti Järvinen joutui kuitenkin käskemään pataljoonan saman tein takaisin Tulemajoelle osana pääesikunnasta IV Armeijakunnalle annettua vastahyökkäyskäskyä. Pataljoonasta kokoon saatu noin 1½ komppanian vahvuinen osasto uupui aamulla jo puolimatkassa ja oli haettava autoilla pois. Tulemajoen puolustusasemien ottamista yritettiin sen jälkeen JR 37:n II ja III pataljoonan voimin. Maantietä pitkin edennyt III pataljoona törmäsi jo iltapäivällä vahvaan vihollisosastoon Bräyssyn tasalla ja joutui taistelun jälkeen vetäytymään Jaamalaisen puolustuslinjalle. Uusikylästä vaikeakulkuista sähkölinjaa pitkin lähtenyt II pataljoona saapui Tulemajoelle vasta puolen yön aikaan.

4. joulukuuta I pataljoonan siirtyi Uusikylästä seuraavaan viivytysasemaan Uuksunjoki-linjalle. Er.P 8 ja II/JR 37 irtautuvat Tulemajoelta puolen päivän aikaan ja umpiväsyneet joukot marssivat pohjoiseen Vepsäislammen kautta Uuksunjoelle ja sieltä jokivartta länteen. Erityisesti II pataljoona menetti vetäytymisen aikana varusteita ja konekivääreitä.

5. joulukuuta I pataljoona oli asemissa Uuksunjoki-linjalla länsirannalla Laatokan ja Seminkylän välisellä lohkolla ja Er.P 8 yläjuoksulla sen vasemmalla puolella. Ajoittaista tykistötulta ja partiointia lukuun ottamatta tilanne oli rauhallinen aina 7. joulukuuta aamuun saakka, jolloin vihollinen kohdisti kiivaan tykistötulen Uuksunjoen länsipuolelle. Puolen päivän aikaan vihollinen yritti tulla Uuksunjoen yli lautoilla, jotka pataljoonan konekiväärituli tyhjensi. Sen jälkeen vihollinen yritti työntää rakentamiaan siltoja jokeen, mutta. nämäkin pyrkimykset estettiin tykistökeskityksin ja konekivääritulella. Taisteluja käytiin 8. joulukuuta asti, jolloin Uuksunjoki-linjasta jouduttiin luopumaan Uoman tien suunnan viimeisten viivytysjoukkojen irtauduttua iltapäivällä Lavajärveltä. Viholliselle avautui nyt mahdollisuus edetä Uomaan tieltä Koivuselän kautta Ala-Uuksun lohkon selustaan Koirinojalle, jolloin lohkon joukot olisivat jääneet saarroksiin. Uuksunjoelta käynnistyi armoton parinkymmenen kilometrin kilpajuoksu Koirinojalle.

8.–11. joulukuuta välisenä aikana 13. divisioonan joukot vetäytyivät Kitilä–Ruokojärvi–Syskyjärvi–Varpajärvi-linjalle. Pataljoona marssi Uuksunjoelta Pitkärannan, Kitilän, Ruokojärven ja Ruhtinaanmäen kautta Syskyjärven pohjoispuolella sijaitsevalle Kytsinlammille. 10. joulukuuta IV Armeijakunta ryhtyi kokoamaan joukkoja lyödäkseen sivustahyökkäyksellä Uomaan tien suunnassa edenneen vihollisen ja pakottaakseen Laatokan rantatietä edenneen vihollisen perääntymään. Eversti Olkkosen komentoon muodostettiin kuusipataljoonainen päähyökkäysryhmä, Ryhmä Jousimies. Majuri Hassisen komennossa oli kaksipataljoonainen sivustahyökkäysryhmä, Ryhmä Luoti. Everstiluutnantti Järvisen viisipataljoonaisen Ryhmä Oinaan tuli pitää asemansa Ruokojärvellä ja sitoa vastassaan oleva vihollinen. I/JR 37 liitettiin Ryhmä Jousimiehen alaiseen nelipataljoonaiseen Taisteluosasto Auttiin, joka toimi päähyökkäysryhmän varsinaisena taisteluosastona. Pataljoona siirtyi 11. joulukuuta Kytsinlammilta Hätävaralammille.

Ryhmä Jousimiehen sivustahyökkäys 12.–14. joulukuuta 1939 12. joulukuuta aamuyöstä pataljoona aloitti etenemisensä Hätävaralammilta kohti Varpajärveä, josta se jatkoi taisteluosaston mukana Joutsenjärven itäpuolitse etelään kohti Ruokojärven ja Kivijärven välistä kannasta. Taisteluosasto Autin joukot saapuivat Ruokojärvi-Kivijärvi-kannakselle iltapäivän kuluessa, mutta sivustahyökkäys oli useita tunteja myöhässä ja lyhyt talvipäivä kääntynyt pimeän puolelle. Tästä huolimatta hyökkäystä yritettiin saada liikkeelle käskyn mukaan. I/JR 37 lähti etenemään kohti Uomaan tietä everstiluutnantti Otto Martin II/JR 39:n kanssa. Joukkojen uupumuksen ja pimeyden vuoksi hyökkäys keskeytettiin ja pataljoonat palasivat takaisin. I/JR 37:n 2. komppanian miehistä yli puolet jäi kateisiin. Maastovaikeuksien vuoksi kannakselle oli saatu tuotua vain pieni osa taisteluosaston teltoista ja joukot joutuvat yöpymään pääosin taivasalla ja havukodissa.