O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15. kirjain. O-kirjaimen nimi suomen kielessä on oo ja äännearvo .
Latinalaista O-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain omikron (O, o), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen О. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Historiaa Latinalainen O lainautui sellaisenaan etruskin kautta kreikan lyhyttä /o/-foneemia osoittaneesta omikron-kirjaimesta.Bonfante, Larissa: The scripts of Italy. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 297–311. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
Omikronin edeltäjä oli foinikialainen `ayin, joka muodoltaan muistutti jo O:ta ja osoitti soinnillista faryngaalista frikatiivia [ʕ].Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. Sen edeltäjien muoto saattoi olla myös neliömäinen tai kolmiomainen.O’Connor, M.: Epigraphic Semitic scripts. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 88–107. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. Tämä oli yksi foinikiassa kuten muissakin seemiläisissä kielissä esiintyneistä konsonanttifoneemeista, joita kreikassa ei esiintynyt, joten kreikkalaiset muuttivat sen vokaalin merkiksi. Muita vastaavia olivat alfa (kreikassa vokaali [a] < foinikiassa glottaaliklusiili [ʔ]), epsilon (kr. [ɛ] tai [e] < foin. [h]), eeta (kr. [eː] < foin. [ḥ]) ja joota (kr. [i] ja [j] < foin. [j]). Samalla kirjaimiston tyyppi vaihtui abjadista aakkostoksi.
Pitkälle o:lle kreikassa oli erillinen kirjain oomega (Ω, ω) todennäköisesti koska vokaaleja erotti paitsi kvantiteetti myös laatu: omikronin Ο otaksutaan olleen puolisuppea [o] ja oomegan Ω puoliväljä [ɔː].Threatte, Leslie: The Greek alphabet. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 271–280. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. Oomega oli kreikkalaisten lisäyksiä aakkostoon eli sille ei ole edeltäjää seemiläisissä kirjaimistoissa. Muita tällaisia olivat ypsilon, fii, khii ja psii. Kaikki sijoitettiin aakkosjärjestyksessä aivan loppuun.Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
O suomen kielessä O-kirjaimella merkitään suomen kielessä pyöreää välistä takavokaalia .
O muissa kielissä Kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä O vähintään alun perin on osoittanut pyöreää välistä (kielen mukaisesti puolisuppeaa tai puoliväljää) takavokaalia, mutta äänteenmuutosten seurauksena kytkös on voinut horjua.
Niin romaanisissaTuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 633–642. Oxford University Press, New York & Oxford 1996., germaanisissaSenner, Wayne M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 642–651. Oxford University Press, New York & Oxford 1996., kelttiläisissäMcManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 655–660. Oxford University Press, New York & Oxford 1996., balttilaisissa, slaavilaisissa kuin latinalaista kirjaimistoa käyttävissä uralilaisissakin kielissä samoin kuin albaniassa, turkissa ja maltassaComrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 663–689. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. O on yleensä pyöreä puolisuppea tai puoliväljä takavokaali [o] tai [ɔ]; kesto vaihtelee kielittäin ja sanoittain. [u] on mahdollinen ääntämys portugalissa ja katalaanissa ja yleinen ruotsissa. Ruotsissa [o]:ta merkitään paitsi joskus O:lla myös Å-kirjaimella. Hollannissa ja afrikaansissa O on [ɔ] tai [oː], mutta digrafi OE osoittaa vokaali [u].
Englannissa O:n ääntyminen vaihtelee tavattomasti, esim. sanassa hot amerikanenglannissa yleisesti [ɑ], brittienglannissa [ɒ] tai [ɔ]; sanassa core [ɔː], sanassa too [uː], sanassa foot [ʊ], sanassa women [ɪ] jne.
Muita esitystapoja
O-kirjaimen merkityksiä O on hapen kemiallinen merkki. O:lla merkitään tietojenkäsittelytieteessä asymptoottista käyttäytymistä. O on lääketieteessä yksi ihmisen veriryhmä.
Katso myös
O ja pituusmerkki (Ō ō) Ruotsalainen o (Å å) Ö Ø, eräissä pohjoismaisissa kielissä esiintyvä kirjain Õ, mm. virossa esiintyvä kirjain omikron (Ο ο), kreikkalainen kirjain oomega (Ω ω), kreikkalainen kirjain О (О о), kyrillinen kirjain O (kana) (japanin tavumerkit お, オ, ぉ ja ォ)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen kielen kirjaimet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit