Liikennetelematiikka (ITS, Intelligent Transportation System tai Intelligent Transportation Systems and Services) tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan, erityisesti tietoliikenne- ja paikkatietotekniikan yhdistelmien soveltamista henkilö- ja tavaraliikenteessä maalla, merellä ja ilmassa. Liikennetelematiikkajärjestelmien toimintoina on tiedon keruu, käsittely ja välittäminen sekä tietopalvelujen tarjoaminen liikenteen ja kuljetusten avuksi.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 230. Järjestelmiltä edellytetään yleensä ajantasaisuutta, luotettavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Varsinaisella telematiikalla on myös muita käyttökohteita kuin liikenne.
Yleistä
Liikennetelematiikan avulla yritetään parantaa liikenneturvallisuutta ja teiden käyttöä tehostavaa liikenteenhallintaa sekä ohjata liikennettä. Tavoitteena voi olla myös ympäristöystävällisyys. Joukkoliikennettä tehostavat informaatio-, kuljetusten hallinta- ja maksujärjestelmät, tavarankuljetuksia erilaiset logistiikan telematiikkajärjestelmät. Liikenneonnettomuuksien syynä ovat usein havainto- ja huomiovirheet, mutta juuri liikennetelematiikan avulla voidaan parantaa riskitekijöiden havaittavuutta.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 232. Liikenteen sujuvuudesta ja onnettomuuksista halutaan yleensä tietoa, koska sujuvuuteen tulee häiriöitä onnettomuuksien yhteydessä.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 231.
Suomessa Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on saada vuoteen 2010 mennessä sekä kansalaisille että elinkeinoelämälle käyttöön sähköisessä muodossa tietoa, joka auttaa kiertämään ruuhkat, nopeuttamaan tavarankuljetusta ja löytämään sopivimmat joukkoliikenneyhteydet. Suomessa on ollut myös useita muita liikennetelematiikkaan liittyviä hankkeita. Liikennetelematiikan avulla voidaan siirtää tai korvata muunlaisia rahaa vaativia parannuksia, varsinkin kun telematiikka-hankkeisiin voi osallistua pienemmälläkin budjetilla: se on halvempaa kuin esimerkiksi uusien teiden rakentaminen. Valtio tai kunta hoitaa yleensä tielle hankittavat liikennetelematiikkajärjestelmät, autoihin hankittavat järjestelmät autoilijat hoitavat itse yleensä vapaaehtoisesti. Palveluista osa on käyttäjille ilmaisia (esimerkiksi keli- ja liikennetiedotteet), osa taas maksullisia (esimerkiksi jotkut reittipalvelut).Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 233.
Historiaa
Liikennetelematiikkaan liittyvä tutkimus aloitettiin 1960- ja 1970-luvulla ainakin Japanissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Aihepiirinä oli erityisesti reittiopastus ja käytössä olivat suuret keskustietokoneet, mutta erilaisten rajoitusten vuoksi mikään järjestelmistä ei kuitenkaan päätynyt käytännön toteutukseen. 1980-luvulla olivat liikennetelematiikan mahdollisuudet parantuneet tekniikan kehittymisen vuoksi, joten eri puolilla maailmaa saatiin kehitettyä uusia järjestelmiä.
Tietopalveluja pienoiskuva|GPS-navigointilaite autossa.
Tiedotukset säästä ja liikenteestä
Liikennetiedotuspalveluja tarjotaan sekä radiossa että internetissä. Kelikameroiden näyttämää kuvaa voi katsella internetistä. Radiossa voidaan kertoa liikennemäärästä ja säästä sekä poikkeustilanteista, kuten ruuhkista ja erikoiskuljetuksista. Suomessa liikennetietopalveluita tuottaa lähinnä Tiehallinnon liikennekeskus, joka myös suorittaa liikenteen seurantaa. Seurantajärjestelmän hyödyt tulevat parhaiten esille ruuhka- ja muissa häiriötilanteissa: kun matka-aikoja on seurattu, siitä voidaan myös tiedottaa ja tarvittaessa neuvoa vaihtamaan kiertotielle.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 236. Suomessa kyseinen järjestelmä on käytössä esimerkiksi valtatie 4:llä, Lahden ja Heinolan välillä. Ennustamalla lähituntien tilannetta pääteillä ja kertomalla senhetkisestä tilanteesta, voivat autoilijat tarvittaessa valita toisen reitin.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 237. Sää- ja kelitiedotuksissa apuna ovat tiesääasemien keräämät tiedot, kelikamerakuvat sekä satelliitti- ja tutkakuvat, joiden perusteella voidaan tehdä ennusteita ja tiedotuksia.
Tiesääasemat
Tiesääasemien verkon pohja rakennettiin Suomeen 80- ja 90-luvun vaihteessa, jolloin järjestelmään kuului noin 100-150 asemaa. Sen jälkeen verkon reikiä on täydennetty, ja nykyisin tiesääasemia on Suomessa yli 400. Useimmat nykyiset tiesääasemat on päivitetty optisilla kitka-antureilla, jotka mittaavat tienpinnan kitkaa, ja kyseiset anturit lisätään automaattisesti melkein kaikkiin uusiin tiesääasemiin. Lisäksi on kehitelty tiesääaseman kevyempi ja halvempi versio, joka mittaa vain tarvittavat perustiedot. Kyseistä versiota tiesääasemasta käytetään vain vähäliikenteisellä tieverkolla ja seutu- sekä yhdystieverkolla erityisesti itärajan tuntumassa.
Kelikamerat Suomen ensimmäinen kelikamera asennettiin Kuuselaan vuonna 1992. Kelikamerat alkoivat yleistyä Suomen teillä vasta vuoden 1995 jälkeen, suuremmissa määrin vasta 2000 jälkeen. Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla kameraverkossa oli hyvinkin isoja reikiä. Nykyisin kameraverkko on melko tiivis ja siihen kuuluu reilut 500 kelikameraa. Uusia kameroita asennetaan vuosittain noin 20–50 kappaletta.
Reitinhakupalvelut ja navigointi
Liikennetelematiikan eräänlaisia sovelluksia ovat erilaiset internetistä löytyvät reitinhakupalvelut, reittioppaat, joista voi hakea reittivaihtoehtoja liikkuipa sitten julkisella liikenteellä tai omalla autolla. Liikennetelematiikka ja navigointi puolestaan yhdistyvät esimerkiksi autoihin kiinnitettävissä näyttötauluissa, joiden avulla voidaan hakea matkareitti ja kone neuvoo sen. Navigointi perustuu paikkatietokantoihin ja paikannukseen. Laitteet voivat kertoa karttojen pohjalta lyhyimmän reitin tai liikenteen sujuvuuden mukaan nopeimman. Navigointiin liittyy informaatio esimerkiksi seuraavista asioista: kulkureitti, reitin valinnan opastus, matka-aika, sää- ja kelitiedot, joukkoliikenteen aikataulut ja liikennehäiriöt. Nykyään joitakin tietoja voidaan välittää myös matkapuhelimeen.
Tietokannat
Tieverkosta voidaan tehdä erilaisia tietokantoja. Suomessa tärkeimpiä on Tiehallinnon Digiroad-paikkatietojärjestelmä, joka sisältää koko Suomesta teiden ja katujen tietoja, niiden sijainnin ja erilaisia ominaisuuksia. Logistiikka ja joukkoliikenne ovat mahdollisia tietokantojen käyttäjiä kuljetusten suunnitteluun, pelastustoimi voi yhdistää paikannuksen ja reittimahdollisuudet vaikka rakennuksista kertoviin paikkatietojärjestelmiin.Tietoyhteiskunta, myytit ja todellisuus. s. 234. Tietokanta-aineistoa voidaan käyttää myös esimerkiksi liikenteen seuranta- ja hallintajärjestelmiin tai teiden ja katujen kunnossapidon kehittämiseen.
Ajantasainen pysäköintiopastus pienoiskuva|Pysäköintiopasteet Saksassa.
Järjestelmä kertoo autoilijoille, missä pysäköintilaitoksessa on vielä tilaa ja siten säästää autoilijaa turhalta etsimiseltä, kyseistä aluetta turhalta paikanhakuliikenteeltä ja saa pysäköintilaitokset täyttymään järjestelmällisemmin. Saksassa on tutkittu, että opastus vähentää pysäköintiä etsivien liikennettä 10–20 %. Useimmiten pysäköintilaitoksiin opastavissa viitoissa merkintä kertoo onko paikka auki tai siellä tilaa, vaihtoehtoisesti opasteissa voi olla erikseen lähes ajantasaisesti päivittyvä vapaiden pysäköintipaikkojen määrä. Myös pysäköintilaitoksen oven vieressä voi olla taulu, jossa on esimerkiksi tekstiä (monissa maissa merkitykseltään yleensä tilaa ja täynnä) tai vapaiden pysäköintipaikkojen määrä numeroina. Helsingissä ollaan merkiksi valittu P-kirjain, jonka yli on vedetty punainen viiva, jos tilaa ei ole.
Järjestelmä toimii siten, että se laskee paikan sisään- ja ulosajokohtien liikenteen. Jos käytössä on rahastusjärjestelmä, niin siihen liittyvän puomin avulla voidaan laskea sekä sisään että ulos ajavat autot, jonka perusteella voidaan sitten laskea vapaiden paikkojen määrä. Kun autojen määrä alkaa lähestyä suurinta mahdollista määrää, opastetauluihin vaihdetaan merkintä "täynnä" ja se vaihtuu ensin kauempana oleviin opasteisiin. Tosin Suomessa on usein ongelmana se, että vaikka paikan ilmoitetaan olevan täynnä, autoilijat jäävät silti odottamaan ja etsimään paikkaa – aiheuttaen siinä samalla suuria pakokaasuhaittoja.
Joukkoliikenteen informaatiojärjestelmät Suomessa pienoiskuva|vasen|Australialainen seuraavan raitiovaunun tulosta kertova näyttötaulu.
Monissa suuremmissa kaupungeissa on käytössä erilaisia joukkoliikenteen informaatiojärjestelmiä. Suomessa esimerkiksi Helsingissä järjestelmän nimi on HELMI ja siinä ovat vuonna 2012 mukana kaikki raitiovaunulinjat ja 37 pääkaupunkiseudun bussilinjalla.}
Helsingin HELMI perustuu radioviestintään: keskuslaitteiden välillä on kaapeliverkko, mutta liikennevälineiden ja aikataulunäyttöjen väliset tiedot kulkevat tukiasemien kautta. Bussin tai raitiovaunun sijainti pysäkin tarkkuudella määritellään satelliittipaikannuksen ja matkamittauksen avulla. Aikatauluseurannassa vertaillaan todellista sijaintia ja pysäkkiaikataulun perusteella laskettua sijaintia. Sitten sekä kuljettaja että muu liikennöinnistä vastaava henkilökunta saa tietää poikkeaman aikataulusta. Kuljettajan on vain muistettava aina päivän ensimmäistä kertaa liikkeelle lähtiessään kirjautua järjestelmään, niin sen jälkeen hänellä olevaan näyttöruutuun ilmestyy tiedot aikataulussa pysymisestä. Tarvittaessa järjestelmän kautta voidaan antaa tietoja myös liikennehäiriöistä tai muista hidastavista esteistä. Ainakin Helsingissä joukkoliikenne on sujuvoitunut HELMIn ansiosta ja siten saatu selviä rahallisia säästöjä.
Pysäkeille voidaan asentaa näyttötauluja, joista näkee Helsingissä ajantasaisen ennusteen minuutin tarkkuudella, milloin kaksi seuraavaa linjan bussia tai raitiovaunua ovat tulossa pysäkille. Joissakin kaupungeissa näytöstä näkee linjan aikataulun mukaisen saapumisajan ja Suomessa muualla kuin Helsingissä saapumisaikoja näytetään vain yksi. Lisäksi liikennöinnistä vastaavilla henkilöillä voi olla mahdollisuus lähettää tauluun tiedote vaikkapa liikennehäiriöistä. Helsingissä raitiovaunuissa sisällä on erilliset näytöt, joissa kerrotaan seuraava pysäkki vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi. Lisäksi järjestelmä voi kuuluttaa pysäkin lisäksi tiedon sen läheisyydessä olevista merkittävistä matkailukohteista, kuten terminaaleista ja yleisötilaisuuksien pitopaikoista.
Myös esimerkiksi Tampereella on kehitteillä uusi joukkoliikenteen infojärjestelmä, joka tuottaa reaaliaikaista informaatiota busseihin ja ulkona oleviin näyttölaitteisiin sekä toteuttaa liikennevaloetuuksia, kuljettajien hälytystoimintoja ja välittää häiriötiedotteita.
Vaihtuvat nopeusrajoitukset ja varoitusmerkit pienoiskuva|Vaihtuva varoituskyltti Ranskassa.
Joillakin teillä on käytössä esimerkiksi sään mukaan vaihtumaan ohjattavia nopeusrajoituksia ja varoitustauluja. Suomessa niitä on ollut käytössä 1990-luvun alusta asti.
Merkit voivat olla perinteisten liikennemerkkien näköisiä sähkömekaanisia merkkejä, vaihtoehtoisesti ne voivat olla myös puna-musta-valkoisia, jolloin niissä voi olla joko LED- tai kuituoptiset valot. Niitä ei yleensä ole tarpeellista laittaa kuin vilkkaasti liikennöidyille teille. Suomessa niitä onkin lähinnä tärkeillä kaksikaistaisilla valtatieosuuksilla ja kahdella moottoritien pätkällä. Sääasemat keräävät tietoa, jonka perusteella liikennemerkit vaihtavat kelin mukaan niihin olosuhteisiin ennalta määritellyn nopeusrajoituksen. Järjestelmän toimintavarmuus ei kuitenkaan ole aivan 100 %. Ohjauksessa voidaan hyödyntää myös tiehen asennettuja LAM-pisteitä (Liikenteen Automaattinen Mittausasema), joka muun muassa laskee liikennemääriä ja ajoneuvojen keskinopeuden muutoksia.