Armi Anja Orvokki Aavikko () oli suomalainen missi, laulaja ja show-esiintyjä.
Aavikko kruunattiin 18-vuotiaana vuoden 1977 Miss Suomeksi. Miss Skandinavia -kilpailuissa Aavikko oli toinen perintöprinsessa. Keväällä 1977 hän aloitti yhteistyön laulaja Dannyn kanssa, ja he muodostivat suositun esiintyjäduon Danny & Armi. Heidän suurin suosionsa osui vuosiin 1977–1982, ja heidän hitti-iskelmiään ovat muun muassa ”Tahdon olla sulle hellä”, ”Kaiken sulle antaisin”, ”Silloin vasta kaiken saan” ja ”Me vain”. Aavikko julkaisi vuonna 1981 oman sooloalbuminsa Armi.
Danny ja Armi konsertoivat taajaan tanssipaikoilla ja ravintoloissa. Pitkälti Dannyn ohjauksen ja tuen ansiosta Aavikosta tuli ammattimainen laulaja. Uransa aikana Aavikko ei juuri saanut arvostusta laulajana, vaan hänet leimattiin pelkäksi missiksi. 1990-luvun alkupuolella Danny ja Armi esiintyivät laivaristeilyjen viihdeilloissa, jotka olivat yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen Aavikko vetäytyi aktiiviselta laulajanuralta. Hän kärsi alkoholismista ja skandaalilehdistön huomiosta. Viimeisinä aikoinaan Aavikko suunnitteli uutta alkua ja laulelmalevyä, mutta hän kuoli 43-vuotiaana keuhkokuumeeseen.
Petri Tuunaisen kirjoittama elämäkerta Armi Aavikko – 1958–2002 ilmestyi vuonna 2005. Vuonna 2021 Yle julkaisi Aavikon elämästä tehdyn kuunnelmadraaman Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa.
Elämä ja ura Lapsuus ja nuoruus
Armi Aavikko syntyi 1958 Helsingissä Anja ja Keijo Aavikon perheeseen. Hänen äitinsä oli lähtöisin Leivonmäeltä Keski-Suomesta ja isänsä Pukkilasta. Armilla oli kolme vanhempaa sisarta, Anneli (1954), Pirjo (1955) ja Arja (1956–1992). Pikkuveli Rauno syntyi 1962 ja perheen kuopus Marja-Liisa 1968. Armin syntymän aikaan perhe asui Porvoossa, jonne he olivat rakennuttaneet omakotitalon. Keijo Aavikko työskenteli autonkuljettajana ja myöhemmin vakuutusmiehenä, ja äiti Anja hoiti lapsia kotona. Vauvaiässä Armi oli kuolla saatuaan myrkytyksen liian voimakkaasta peräpuikosta. 1960-luvun alussa perhe muutti Vuorikadulle Porvoon kirkon lähellä sijainneeseen piharakennukseen. Aavikon lapsuudenperhe oli uskovainen ja musikaalinen. Tyttäret perivät äitinsä uskonnolliset arvot ja kävivät sunnuntaisin Pelastusarmeijan Porvoon osaston pitämässä pyhäkoulussa. Isä puolestaan kannusti lapsiaan musiikin pariin, ja molemmat sedät olivat erinomaisia runonlausujia. Armi peri taiteellisuutensa juuri isänsä puolelta, ja koko ikänsä ilmaisi usein tuntemuksiaan juuri runojen kautta.Tuunainen 2005, s. 21–30.
Armi Aavikko oli mielikuvitukseltaan rikas, itseironinen, kiltti ja iloinen mutta herkkä ihminen, joka kaipasi turvallisuutta. Hän oppi varhain, ettei kielteisten tunteiden näyttäminen ollut sopivaa. Avoimena ja rehellisenä ihmisenä hänen oli vaikea ymmärtää muiden taka-ajatuksia. Sisaruksista Armille läheisin oli häntä kaksi vuotta vanhempi Arja. Molemmat olivat herkkiä ja taiteellisia. Aavikon perhe vietti kesät maaseudulla Leivonmäellä äidin vanhempien, Kalle ja Santra Viialan luona. Armi Aavikolle rakkain lapsuudenympäristö oli juuri Leivonmäen maaseutumiljöö. Hän oli suvun mökillä monena kesänä laulajanuransa jälkeenkin.Tuunainen 2005, s. 30, 31.
Armi oli kuusivuotias, kun Aavikot muuttivat Porvoosta Helsingin Länsi-Pakilaan. Armi Aavikko mielsikin Ripusuontiellä sijainneen omakotitalon, jossa hän asui 13 vuotta, varsinaiseksi lapsuudenkodikseen. Helsingissä Keijo Aavikko laajensi kuljetusyritystään, ja Armi aloitti koulun Pakilan kansakoulussa 1965. Yksi hänen luokkatovereistaan oli Anne Taskinen, myöhemmältä taiteilijanimeltään Heinäsirkka. Armi osallistui kouluvuosinaan kuoroon ja oli solistina veljensä Raunon yhtyeessä. Hänen suuri musiikillinen idolinsa oli Katri Helena. Syksyllä 1971 Aavikko siirtyi Pakilan kansalaiskouluun, jossa hänen keskiarvonsa kohosi 9:ään. Vuonna 1973 hän pääsi töihin kukkakauppaan ja yritti käydä pitkien työpäivien ohessa iltakoulua. Lopulta hän palasi päiväopiskeluun ja kävi yläastetta Maunulan yhteiskoulussa ennen missikisoja.Tuunainen 2005, s. 34–38.
Aavikon vanhempien liitto päättyi eroon keväällä 1975. Keijo-isän alkoholinkäyttö ja ajoittainen väkivaltainen käytös olivat varjostaneet perhettä aina nuorimmaisen Marja-Liisan syntymästä lähtien. Anja Aavikko ei lähes absolutistina hyväksynyt alkoholia ja pitkän harkinnan jälkeen otti lopulta eron miehestään. Armi työskenteli kesän ajan 1975 Yhtyneiden Kuvalehtien juoksutyttönä.Tuunainen 2005, s. 42.
Miss Pääkaupunki 1976
Kesällä 1976 Aavikko pääsi lapsuudenystävänsä kanssa jälleen Yhtyneiden Kuvalehtien lähettitytöksi. Lehtitalossa olivat töissä myös Aavikon kaksi sisarta, Arja puhelinvaihteen hoitajana ja Pirjo latojana. Lapsuudenystävä halusi ilmoittaa Aavikon Mustikkamaalla järjestettävään Miss Pääkaupunki -kilpailuun. Alkuun vastahakoinen Aavikko suostui ehdotukseen vasta kuultuaan Ruotsin-risteilypalkinnosta. Hän voitti ja ponnahti hetkessä julkisuuteen. Kesän aikana hän sai lisäksi muun muassa tittelit ”Aurinkotytön perintöprinsessa” ja ”Miss Kroppa”. Aurinkotyttö-kilpailun yhteydessä Aavikko teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Kanariansaarille.Tuunainen 2005, s. 43–45.
Menestys kauneuskilpailuissa olisi poikinut Aavikolle mallintöitä ulkomailta. Aavikko ei varsinaisesti haaveillut misseydestä eikä mallinurasta, vaikka itse ala kiehtoikin häntä. Hän oli päättänyt ensisijaisesti käydä koulunsa loppuun, joten ei ottanut työtä vastaan. Aavikko oli muita luokkalaisiaan parisen vuotta vanhempi, koska oli välillä lopettanut koulun töiden takia ja jatkanut iltaopiskelulla. Miss Suomi -tittelin myötä Aavikko koki opiskelun liian raskaaksi julkisten velvollisuuksien ohessa, joten hän jätti koulun kesken neljä kuukautta ennen valmistumistaan keskikoulusta.Tuunainen 2005, s. 45, 48.
Miss Suomi 1977
pienois|pysty|Armi Aavikko Alpo Voutilaisen kuvaamana. Aavikon sisar Pirjo halusi ilmoittaa hänet helmikuussa 1977 pidettävään Miss Suomi -kilpailuun. Aavikko kaavaili sairaanhoitajaopintoja mutta taipui lopulta suostuttelujen jälkeen osallistumaan kisoihin. Kaksi viikkoa myöhemmin hän sai tietää tulleensa valituksi loppukilpailuun. Mainostelevision studioilla 8. helmikuuta 1977 pidettyjen uima- ja iltapukukierrosten jälkeen juontaja Ville-Veikko Salminen julisti 18-vuotiaan Aavikon voittajaksi kymmenen finalistin joukosta. Tuomarit olivat kehuneet hänen pohjoismaista viehätystään ja ”anatomista täydellisyyttään”, ja hänet oli valittu myös lehdistön ihannetytöksi. Televisiolähetystä seurasi noin kaksi miljoonaa suomalaista. Aavikko itse muisteli voiton hetkeään myöhemmin: ”Itkin paljon, mutta itkin pelosta... kun en tiennyt mitä tulee tapahtumaan.”Tuunainen 2005, s. 11, 13.
Media kiinnostui Aavikosta missitittelin myötä, jolloin tavallisesta perhetytöstä tuli kansallinen sensaatio. Heti kisojen jälkeen Aavikko lähti kiertueelle esittelemään kevätmuotia Sokoksen tavarataloihin yhdessä Kari Tapion kanssa. Yleisöennätyksiä lyöneen kiertueen aikana Aavikko toi esille unelmansa laulajanurasta, sillä lavaesiintymiset tuntuivat omalta alalta. Kari Tapio keksi, että Aavikko voisi esittää kiertueella hänen kanssaan ”Maailman valot” -kappaleen. Tuolloin Aavikko lauloi lavalla ensimmäisen kerran.Tuunainen 2005, s. 52.
Miss Suomi -tittelillä oli 1970-luvulla suuri markkina-arvo, joten SOK:n kiertueen jälkeenkin Aavikko oli esillä koko ajan: hän emännöi paikallisia kauneuskilpailuja ja toimi mallina sekä tuote-esittelijänä. Lisäksi hänellä oli jonkin verran juontotehtäviä. Julkinen pyöritys oli kuitenkin liian kovaa, ja Aavikko määrättiin viikoksi sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Samoihin aikoihin hän pääsi tutustumaan musiikkivaikuttajiin ja tapasi ensi kertaa Dannyn.Tuunainen 2005, s. 58.
Aavikko edusti Suomea vuoden 1977 Miss Universum -kilpailussa, jota varten hän matkusti Santo Domingoon. Suurin elämys Aavikolle oli päästä laulamaan paikallisessa televisiolähetyksessä. Muutoin kisoissa vietetyt viikot olivat hektisiä ja raskaita. Aavikko oli lähes kielitaidoton eikä yhtä itsevarma kuin monet kilpasisarensa eikä lopulta sijoittunut finaaliin. Tuomariston mukaan Aavikko oli ulkoisesti upea, mutta ”kansainvälinen glamour” puuttui. Viimeisenä missivelvollisuutenaan Aavikko osallistui lokakuussa 1977 pidettyihin Miss Skandinavia -kilpailuihin Finlandia-talolla. Hän sai toisen perintöprinsessan tittelin, kun ruotsalainen Birgitta Lindvall kruunattiin voittajaksi.Tuunainen 2005, s. 76, 77, 81.
Danny & Armi
pienois|pysty|Danny & Armi vuonna 1979. Jo ennen vuoden 1977 Miss Suomi -kilpailuja ohjelmatoimisto Finnartistit ja Apu-lehti olivat päättäneet, että tuleva Miss Suomi kiertäisi kesän ajan Danny Show’ssa etsimässä missiehdokkaita seuraavan vuoden kilpailuihin. Danny itse myöntyi ehdotukseen. Aavikko oli ensin kahden vaiheilla mutta innostui lähtemään mukaan paitsi missin velvollisuudesta myös oppimisen halusta. Hän sai myös tukea silloiselta poikaystävältään. Aavikon omasta musiikkiharrastuksesta syntyi idea, että hän voisi myös laulaa kiertueella. Dannyn kotona järjestettiin myöhemmin koelaulutilaisuus, jossa Aavikko esitti Veikko Samulin säestyksellä kappaleen ”Syysunelma”. Samuli muisteli: ”Hänen laulunsa kuulosti puhtaalta. Lauluääni oli hiukan heiveröinen mutta kehityskelpoinen.” Koelaulun tuloksena Aavikko sai kiinnityksen Dannyn kiertueen toiseksi pääsolistiksi.Tuunainen 2005, s. 59, 60. Keikkakesän aikana hän kiersi kaikkialla Suomessa Danny Show’n mukana, ja kiertue sai valtavan yleisösuosion.Tuunainen 2005, s. 78.
Aavikon levytyksistä kuuluisin on Dannyn kanssa vuonna 1977 duettona tehty Juha Vainion sanoittama ”Tahdon olla sulle hellä”. Levy-yhtiö Scandia ei ollut innostunut ”laulavasta missistä”, mutta kappale hyväksyttiin Dannyn tulevalle albumille. Näin Aavikko joutui kylmiltään laulamaan suoraan levylle. Hän lauloi omasta mielestään ”kuin sirkkeli”, mutta hänen pikkutyttömäinen äänensä jäi juuri sellaisenaan suomalaisen iskelmän historiaan.Tuunainen 2005, s. 62. Kriitikot sen sijaan irvailivat Aavikon laulamista jo ensilevytyksestä alkaen ja arvostelivat hänen ”tavattoman ohutta” ääntään. Hänen laulamisestaan kirjoitettiin muun muassa ”kuulostaa kiekumiselta” ja ”laulava missi on klisee”.
”Tahdon olla sulle hellä” nousi heti ykköshitiksi, ja syyskuussa 1977 singlen myynti ylitti kultalevyrajan. Se piti ykkössijan neljä kuukautta, kunnes sen paikalle nousi Dannyn ja Armin toinen yhteissingle ”Kaiken sulle antaisin”. ”Tahdon olla sulle hellä” aloitti 1970-luvun lopun suomalaisessa iskelmämusiikissa hyvin suositun hellyysteeman, jota edustivat myös esimerkiksi muiden levyttämät laulut ”Ollaan lähekkäin” ja ”Rakkaus on hellyyttä”. Dannyn albumia Tahdon olla sulle hellä myytiin yli eli yli timanttilevyrajan. Aavikko oli nimikappaleen lisäksi mukana Britannian euroviisukappaleen ”Rock Bottom” suomennetulla versiolla ”Päin seinää”.Tuunainen 2005, s. 62–64.
Duon toinen single ”Kaiken sulle antaisin” diskattiin vuoden 1977 Syksyn sävelestä, mistä nousi suuri kohu.Tuunainen 2005, s. 83. Kappaleen sanoittanut Juha Vainio oli osallistunut kilpailuun uuden säännön vastaisesti useammalla kuin yhdellä tekstillä. Toisaalta hylkäys vaikutti huomattavasti Dannyn ja Armin uran nousuun. Vuonna 1978 ilmestyi albumi Danny & Armi, jota myytiin yli eli kultalevyyn oikeuttava määrä. Albumin suosituimmiksi lauluiksi nousivat ”Silloin vasta kaiken saan” ja ”Me vain”. Aavikko levytti albumille myös soolokappaleen ”Parhaat puolet”. Varsinkin rock-piireissä Danny & Armi saivat osakseen paljon arvostelua ja kriitikot haukkuivat lyttyyn heidän levyjään. Hellistä tunteista laulava duo oli kuitenkin suuren yleisön mieleen, mikä merkitsi heille enemmän kuin musiikkiarvostelijoiden mielipiteet. Aavikko sai missivuotensa jälkeen työtarjouksia muun muassa Spede Pasaselta mutta oli päässyt laulajanurallaan hyvään alkuun ja päätti panostaa vain laulamiseen.Tuunainen 2005, s. 89, 90, 94.