Aivovamma on traumaattinen ulkoisen voiman aiheuttama aivovaurio tai aivotoiminnan häiriö, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovammojen vaikeusasteet vaihtelevat lievistä vammoista, jotka useimmiten parantuvat viikkojen tai kuukausien kuluessa, vaikeisiin vammoihin, jotka johtavat pahimmillaan pysyvään tajuttomuuteen tai kuolemaan. Tärkeimmät aivovammojen syyt ovat erilaiset putoamiset, kaatumiset, liikenneonnettomuudet, tapaturmat ja pahoinpitelyt. Alkoholilla on osuutta noin puolessa vammautumistapauksista. Aivovammoja tapahtuu Suomessa vuosittain noin 36 000. Niistä lieviä vammoja on noin 90 %. Aivovamma on välittömänä syynä noin tuhannessa kuolemassa vuosittain.
Aivovamman saaneille henkilöille voi jäädä välittömien oireiden parannuttua ns. aivovamman jälkitila, jonka todennäköisyys riippuu yleisesti vamman vakavuudesta. Aivovamman jälkitilan oireita on Suomessa ainakin noin 100 000 henkilöllä. Sen oireet ovat kullakin henkilöllä yksilöllisiä, ja ne voivat olla pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia ihmisen toiminnassa. Yleisiä jälkitilan oireita ovat muun muassa muistin huononeminen, väsymys, aloitekyvyn heikkeneminen, muutokset tarkkaavaisuudessa, tunne-elämässä ja käyttäytymisessä sekä erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, unihäiriöt, päänsärky sekä epilepsia. Vaikka aivovammat usein vaikuttavat ihmisen kognitiiviseen toimintaan, ne eivät sinällään ole älyvammoja, vaan ihmisen älykkyys voi vammautumisen jälkeen säilyä ennallaan. Jälkitilat voidaan jakaa eri haittaluokkiin ja vaikeusasteisiin oireiden ja vamman alkuvaiheen vaikeustasoarvion mukaan. Haittaluokka-arvioita käytetään potilaille maksettavien vakuutuskorvausten suuruuden arvioinnissa.
Aivovammautuneet henkilöt ovat usein itse vamman suhteen oiretiedostamattomia, eivätkä he välttämättä tunnista sen tuomia muutoksia. Aivovamma on usein myös ulkopuolisille henkilöille näkymätön, ilman että sitä huomaa vammautuneesta henkilöstä. Vamma voi kuitenkin tuoda vammautuneille henkilöille merkittäviä vaikeuksia sosiaalisiin suhteisiin ja arjesta selviämiseen.
Esiintyvyys pienoiskuva|Liikenneonnettomuuksissa tapahtuu Suomessa noin 20 % kaikista ja noin 60–70 % työikäisten vakavista ja kuolemaan johtavista aivovammoista. Noin kaksi prosenttia suomalaista eli 11 000 henkeä kärsii pysyvistä aivovammaoireistaMariaana Nelimarkka: Uusia tuulia. it-ehti 2/2024. sivu 45..
Suomessa tapahtuu vuosittain arviolta noin 36 000 aivovammaan johtavaa tapaturmaa, joista yli 90 % aiheuttaa vain aivotärähdyksen tai muun kaltaisen lievän aivovamman. Aivovamman jälkitilan oireita on vuosittain ainakin 100 000:lla henkilöllä.
Noin 66 % aivovammoista tapahtuu miehille ja noin puolet 15–34-vuotiaille.
Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy. Aivovamma on pääsyynä noin tuhannessa kuolemassa vuosittain.
Maailmanlaajuisesti aivovammoja arvioidaan tapahtuvan vuosittain noin 69 miljoonalle henkilölle. Väkilukuun suhteutettuna suurin määrä vammautumisia tapahtuu Pohjois-Amerikassa (1299 tapausta / 100 000 henkilöä) ja Euroopassa (1012 / 100 000). Vähiten vammautumisia tapahtuu Afrikassa (801 / 100 000) ja Itäisellä Välimerellä. (897 / 100 000).
Syyt Liikenneonnettomuudet ovat suurin aivovammojen syy Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, joissa molemmissa ne aiheuttavat noin 56% vammautumisista.
Suomessa useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena (noin 65 %), liikenneonnettomuuksissa (noin 20 %), urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena (noin 5 %). Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa. Noin 60–70 % työikäisten vakavista tai kuolemaan johtavista vammoista tapahtuu liikenneonnettomuuksissa. Vanhuksilla vakavien tai kuolemaan johtavien vammojen tärkeimmät syyt ovat erilaiset kaatumiset. Noin puolessa tapauksista potilas on vamman saadessaan nauttinut alkoholia. 2020-luvulla suurten kaupunkien kaduille tulleiden vuokrattavien sähköpotkulautojen käyttö on myös aiheuttanut runsaasti aivovammoja. Vammamekanismit Aivovammat voidaan luokitella vammamekanismin sekä kudosvaurioiden mukaan monin eri tavoin. Esimerkiksi primaarisiin ja sekundaarisiin vammoihin, avoimiin ja sulkeisiin vammoihin, paikallisiin ja diffuuseihin vammoihin sekä suoriin ja epäsuoriin vammoihin.
Primaarivammat pienoiskuva|Epiduraalivuodossa potilaalle tulee verenvuoto aivojen kovakalvon ulkopuolelle. Primaarivammoiksi kutsutaan vaurioita, jotka syntyvät suoraan vammaenergian vaikutuksesta. Niiden vaikutukset potilaaseen riippuvat aivoihin kohdistuvan energian suunnasta ja voimakkuudesta sekä vauriokohdassa olevista aivojen ja pääkallon rakenteista. Primaarivammat ovat pysyviä eli ne eivät korjaudu.
Primaarivammat jaetaan edelleen aivojen kudosvaurioihin, aivokudoksen ulkopuolisiin vaurioihin sekä aivot penetroiviin ja perforoiviin vaurioihin. Kudosvaurioihin kuuluvat aivoruhjeet eli kontuusiot, diffuusit aksonivauriot, aivojen sisäiset verenvuodot, aivojen kuorikerroksen alaiset harmaan aineen vauriot sekä aivorunkoruhjeet. Aivokudoksen ulkopuolisia vaurioita ovat kovakalvonulkoinen verenvuoto eli epiduraalivuoto, kovakalvonalainen verenvuoto eli subduraalivuoto, lukinkalvonalainen verenvuoto sekä kallonmurtuma.
Sekundaarivammat Sekundaarivammat ovat toissijaisesti aiheutuvia vaurioita, jotka syntyvät minuuteista päiviin ulottuvalla vammautumistapahtuman jälkeisenä aikana. Sekundaarivammojen vammamekanismit jaotellaan kallonulkoisiin ja kallonsisäisiin syihin. Kallonulkoisia syitä ovat muun muassa hapenpuute, veren hyytymishäiriöt ja alhaisesta verenpaineesta johtuvat seikat. Kallonsisäisiä syitä ovat muun muassa kohonnut kallonsisäinen paine ja kallonsisäiset infektiot.
Avoimet ja sulkeiset vammat Avoimet aivovammat ovat vaurioita, jossa potilailla esiintyy kallonmurtuma ja aivojen kovakalvo rikkoutuu. Sulkeisissa vammoissa aivojen kovakalvo säilyy ehjänä.
Suorat ja epäsuorat vammat Suorat vammat muodostuvat pääkallon ja aivojen suoran kontaktin yhteydessä, esimerkiksi kaaduttaessa ja lyötäessä pää alustaan. Epäsuorat vammat puolestaan muodostuvat aivokudokseen kohdistuvan kiihtyvyyden tai hidastuvuuden vaikutuksesta.
Paikalliset ja diffuusit vammat Paikallisissa vammoissa aivokudos on vaurioitunut joltain tietyltä alueelta. Diffuuseissa vammoissa vauriot ovat puolestaan laaja-alaisia eikä vaurioaluetta voida rajata tarkasti.
Diffuuseissa aksonivaurioissa vauriot tapahtuvat hermosoluissa, joissa venyttävä voima vahingoittaa solujen aksonien solukalvoja. Diffuusi aksonivaurio voi aiheuttaa esimerkiksi solujen elektrolyyttitasapainon, energiatasapainon, valkuaisainetuotannon tai soluvirtauksen vaurioitumisen. Diffuuseissa aksonivaurioissa solujen toiminta voi joissain tapauksissa palautua myöhemmin normaaliksi tai ne voivat aiheuttaa solujen välisten hermoyhteyksien häiriöitä tai aivosolujen kuoleman. Diffuusit aksonivauriot ovat tapahtumaketju, joka voi pahimmillaan jatkua useiden kuukausien ajan, ja niillä voi olla suuri vaikutus aivojen toimintaan. Yleisimmin diffuusit aksonivauriot muodostuvat aivojen pohjaosiin sekä kohtiin, joissa on vierekkäin eri tiheyden omaavia aivokudoksia.
Aivovamman vaikeusasteet Luokitus + Aivovammojen vaikeusasteet GCS PTA Tajuttomuuden kesto Lievä 13–15 < 24 tuntia 0–30 min Keskivaikea 9–12 24 tuntia – 7 vrk 30 min – 24 tuntia Vaikea 3–8 > 7 vrk > 24 tuntia Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin julkaisemassa, nykyisin voimassa olevassa aivovammojen Käypä hoito -suosituksessa, aivovammat jaetaan vaikeusasteeltaan kolmeen luokkaan: lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin vammoihin. Aikaisemmin vammoille on käytetty myös luokkia: erittäin tai hyvin lievä ja erittäin vaikea. Aivovammat tulisi kokonaisuutena nähdä kuitenkin jatkumona, jossa ei ole selviä rajakohtia eri luokkien välillä. Luokitukset perustuvat yleisesti potilaan Glasgow’n kooma-asteikon (GCS) mukaiseen tajunnantason pistelukuun, aivokuvantamisessa (esimerkiksi magneettikuvauksessa tai tietokonekerroskuvauksessa) tehtyihin kallonsisäisiin muutoslöydöksiin, tajuttomuuden kestoon sekä posttraumaattisen amnesian (PTA) kestoon.
Aivotärähdys tai erittäin lievä aivovamma
Kansainvälisissä yhteyksissä aivotärähdykset luokitellaan erittäin lieviksi aivovammoiksi. Suomessa nykyisin käytössä olevassa Käypä hoito -suosituksessa kategoria ei ole enää käytössä, vaan aivotärähdykset luokitellaan lieviksi aivovammoiksi. Erittäin lievässä aivovammassa aivotoiminnan häiriö on ohimenevä ja lyhytkestoinen. Siihen voi liittyä ainoastaan hetkellinen tajuttomuus, eikä siinä ilmene kallonsisäisiä kuvantamislöydöksiä tai amnesiaa.
Lievä aivovamma
Lieviksi aivovammoiksi luokitellaan yli 90 % kaikista aivovammoista. Suurin osa niistä on aivotärähdyksiä. Lievässä aivovammassa potilaan GCS-pistemäärä on 13–15 puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan. Lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: enintään 30 minuutin mittainen tajuttomuus, enintään 24 tunnin mittainen PTA tai häneltä löytyy vähäinen kallonsisäinen kuvantamislöydös.
Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.
Keskivaikea aivovamma
Keskivaikeassa aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 30 minuutin mittainen, mutta enintään 24 tuntia kestävä tajuttomuus tai yli 24 tuntia, mutta alle 7 vuorokautta kestävä PTA.
Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista potilaista jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.
Vaikea aivovamma
Vaikeassa (joskus myös vakavassa) aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 3–8 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 24 tunnin mittainen tajuttomuus tai yli 7 vuorokautta kestävä PTA. Vaikeassa aivovammassa potilaalle jää yleensä pysyviä oireita, mutta jotkut potilaat voivat myös toipua oireettomiksi.
Yli viikon kestävästä tajuttomuudesta tai yli kuukauden kestävästä PTA:sta käytettiin Suomessa aikaisemmin luokkaa erittäin vaikea. Tällaisesta vammasta potilaille jää käytännössä aina pysyviä oireita, ja osa heistä voi jäädä pysyvästi tajuttomiksi.
Hoito Lievien aivovammojen akuuttihoidon tärkeimpänä tavoitteena on tunnistaa potilailla mahdollisesti olevat hengenvaaralliset kallonsisäiset vammat. Potilaiden tilaa arvioidaan ennaltamäärätyn kriteeristön mukaisesti, joihin kuuluvat muun muassa merkit kallonpohjan murtumasta, mahdolliset kouristuskohtaukset ja neurologiset puutosoireet. Jos kriteerit täyttyvät, potilas ohjataan pään tietokonekerroskuvaukseen. Lievissä aivovammoissa potilas voidaan kotiuttaa, kun hänen GCS-pistelukunsa on 15 ja PTA on päättynyt, mahdollisessa pään kuvantamisessa ei ole muutoslöydöksiä, vammanjälkeiset oireet ovat lieviä eikä hän tarvitse muuta sairaalahoitoa.
Keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa hoidon ensisijaisena tavoitteena on estää potilaalla olevan aivokudoksen primaarivamman paheneminen ja sekundaarivammojen ehkäiseminen. Keskeisenä tavoitteena on estää kallonsisäisen paineen nouseminen liian suureksi ja poistaa mahdolliset verenvuodot kallon sisältä neurokirurgisesti Vaikeissa vammoissa onnettomuuspaikalla ensihoitona annettavan tehohoidon on todettu parantavan merkittävästi potilaiden selviämismahdollisuuksia.