pienoiskuva|300px|Palavia puna-armeijan panssareita Tolvajärven harjulla. JR 16 hyökkäsi kuvassa olevan tien suunnassa kahdella pataljoonallaan. Jalkaväkirykmentti 16 (JR 16) perustettiin YH:n julistamisen 14. lokakuuta 1939 jälkeen Tampereella. Pian sen jälkeen rykmentti siirtyi junakuljetuksena Luumäen ja Taavetin alueelle, jossa se rakensi lähes kahden kuukauden ajan tiestöä ja tankkiesteitä siirtyen sodan sytyttyä joulukuun alussa junakuljetuksella Värtsilään ja sieltä marssien Tolvajärvelle.

Varustaminen JR 16 pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan takia niitä ei etenkään kaluston osalta täysin saavutettu.

Yksiköt Esikunta Esikuntakomppania I/JR 16, jalkaväkipataljoona komentajanaan kapteeni Usko Herranen 12.10.1939-27.12.1939 ja kapteeni Puhakka 28.12.1939 – 30.3.1940 II/JR 16, jääkärikapteeni (Henry) Ilmari Laakso 12.10.1939 – 27.12.1939, kapteeni Yrjö Saarelainen 28.12.1939 – 30.4.1940 III/JR 16, jalkaväkipataljoona komentajanaan kapteeni Kauno Turkka 12.10.1939 – 12.12.1939 ja uudelleen 6.2. – 14.2.1940, jääkärimajuri Jussi Leimu 13.12.1939 – 23.1.1940 (kaatui), majuri Erkki Sokajärvi (aik. Johan Erik Strömberg), 23.1. – 27.1.1940, jääkärikapteeni Albert Penttilä (aik. Oskar Wilhelm Lindqvist) 28.1. – 5.2.1940 ja 15.2. – 20.5.1940 Krh.K/JR 16 Kolonna

pienoiskuva|200px|Pajari Tolvajärven esikunnan edessä joulukuussa 1939.

Komentaja(t) Everstiluutnantti Aaro PajariSotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.349

Keskittäminen Rykmentti keskitettiin ylipäällikön reserviksi 20.–21. lokakuuta 1939 välisenä aikana Taavettiin muun 6. divisioonan mukana. Harjoittelun ohessa rykmentti linnoitti paikallisteiden 14702 ja 14703 välisen alueen. Rykmentin vanha sekä uusi muistomerkki sijaitsee Hietamiehen kylän pohjoispuolella.

Yleiskuvaus talvisodan taisteluista Joulukuu 1939 Eversti Paavo Talvela sai ylipäälliköltä tehtäväkseen itsenäisyyspäivän aikoihin ottaa vastuu alun perin IV Armeijakunnalle määrätyn alueen pohjoisosan puolustuksen (Tolvajärvi-Ilomantsi). Eversti Talvelan ”ehto” oli, että hän sai valita ylipäällikön reservistä haluamansa rykmentin (joka oli A. Pajarin komentama JR 16). Päämajan käskyn mukaisesti muodostettiin Ryhmä Talvela, johon liitettiin myös JR 16.

6. joulukuuta 1939 JR 16:n ensimmäiset yksiköt saapuivat junakuljetuksin Värtsilään Ryhmä Talvelan toiminta-alueelle.

Varsinaiset taistelut JR 16:n osalta alkoivat Tolvajärven alueella Laatokan Karjalassa

8. joulukuuta 1939 aamun aikana I/JR 16:n joukot saapuivat Värtsilästä autokuljetuksin Tolvajärven (Kivisalmi) alueelle. Pimeässä tapahtuneen ryhmittäytymisen aikana joukot joutuivat pääasiassa taistelukokemuksen puutteen vuoksi laukaustenvaihtoon toistensa kanssa, jolloin JR 16 koki ensimmäiset tappionsa ”omien tulessa”. Päivän valjettua vihollinen jatkoi hyökkäystään Kivisalmella, ja iltapäivällä mainittu pataljoona joutui osittain pakokauhun valtaan ja jätti asemansa. Noin kolmen kilometrin päässä oli Tolvajärven länsirannalla jo rykmentin toisia osia ottamassa vastaan etenevää vihollista. Saamansa käskyn mukaan rykmentin tuli pitää itse Tolvajärven kylä yhdessä alueelle ryhmitettyjen muiden joukkojen kanssa. Saman päivän iltana rykmentin joukot osallistuivat Aaro Pajarin henkilökohtaisesti johtamaan iskuun vihollisen selustaan. Iskussa hyökättiin ”tuliylläkön” tapaisesti vihollisen leirinuotioille, minkä jälkeen vetäydyttiin välittömästi takaisin ”omien joukkoon”. Hyökkäyksellisen iskun tavoitteena lienee ollut lähinnä pyrkimys vaikuttaa alueella taistelleiden joukkojen moraaliin.

10. joulukuuta 1939 rauhallisesti rintamavastuussa olleen päivän 9. joulukuuta jälkeen JR 16 joutui jälleen taisteluun omassa selustassaan. Vihollisen 718. JR:n hyökättyä pohjoisen kautta koukaten Tolvajärven rintaman selustaan evl. Pajari joutui henkilökohtaisesti johtamaan torjuntataistelua joukkojensa selustassa palatessaan eversti P. Talvelan kanssa käymästään hyökkäyksen suunnittelutilaisuudesta. Taistelu selustassa päättyi 11. joulukuuta aamulla, jolloin vihollinen aloitti laajemman hyökkäyksen varsinaisella rintamalla Tolvajärvellä. Hyökkäykset pystyttiin torjumaan koko rintaman leveydellä. Oma suunnitelmien mukainen hyökkäys jäi kuitenkin toteuttamatta vihollispainostuksen vuoksi mainittuna päivänä. Evl. Pajari olisi ollut valmis lykkäämään oman hyökkäyksen aloittamista, mutta eversti Talvelan painostuksesta vastahyökkäyksen oli määrä alkaa jo seuraavana päivänä.

12. joulukuuta 1939 klo 8 alkaen JR 16 osallistui Tolvajärvellä aloitettuun hyökkäykseen tehtävänään edetä kahdella pataljoonallaan Tolvajärven tien suunnassa ja yhdellä pataljoonalla osallistua pohjoisen kautta tapahtuvaan koukkaukseen vihollisen selustaan. Hyökkäys johti kuluneen ja väsyneen vihollisen 139. Divisioonan kärkiosastojen lyömiseen päivän kuluessa. Puna-armeijan yksiköt alkoivat vetäytyä jättäen alueelle melko runsaasti raskasta kalustoaan, joka siis siirtyi sotasaalina suomalaisten haltuun. Viholliselle arvioitiin aiheutetun noin 1 000 miehen tappiot. Eversti Talvela vaati hyökkäyksen välitöntä jatkamista, mutta suostui evl Pajarin ehdotukseen lyhyestä levosta.

13. joulukuuta 1939 muut Osasto Pajarin joukot jatkoivat hyökkäystä.

14. joulukuuta 1939 JR 16:n yksiköt osallistuivat jälleen etenemiseen kohti Ägläjärveä Ristisalmen alueelta. Päivän aikana suomalaisjoukot etenivät noin kahden kilometrin matkan ajoittain taistellen. Taisteluihin otti osaa ensimmäisen kerran puna-armeijan 75. Divisioona, joka oli määrätty ottamaan rintamavastuu epäjärjestyksessä vetäytyvältä vihollisen 139. Divisioonalta.

pienoiskuva|200px|139. jalkaväkidivisioonan komentaja 15. joulukuuta 1939 alkaen prikaatinkomentaja Pavel Grigorjevitš Pondelin

15. joulukuuta 1939 JR 16:sta oli jälleen osia hyökkäysvastuussa. Päivän aikana edettiin hieman lyhyempi matka kuin edellisenä päivänä.

16. joulukuuta 1939 JR 16 oli jälleen osillaan mukana hyökkäyksessä, joka etenikin hieman pidemmän matkan (noin kolme kilometriä).

17. joulukuuta 1939 vihollisen todettiin irtautuneen ja sitä lähti seuraamaan JR 16:ta yksi pataljoona edeten runsaat viisi kilometriä, jonka jälkeen jouduttiin palaamaan vastahyökkäyksen vuoksi hieman taaksepäin. Tämän päivän aikana laadittiin suunnitelma Ägläjärven kylän valtaamiseksi.

18. joulukuuta JR 16:n kaksi pataljoonaa osallistui epäonnistuneeseen hyökkäykseen kohti Ägläjärven kylää.

19. joulukuuta 1939 JR 16:sta oli hyökkäyksessä mukana jälleen kaksi pataljoonaa. Hyökkäys eteni hieman (noin kolme kilometriä) kohti tavoitetta.

20. joulukuuta 1939 hyökkäys, johon osallistui kaksi pataljoonaa JR 16:sta, eteni aivan kylän tuntumaan.

21. joulukuuta 1939 iltayöstä JR 16 aloitti osillaan hyökkäyksen kohti tavoitetta.

22. joulukuuta 1939 JR 16 oli kahdella pataljoonallaan mukana taisteluissa, jotka johtivat Ägläjärven kylän valtaamiseen.

23. joulukuuta 1939 JR 16:n yksi pataljoona osallistui (muiden jäädessä lepoon) noin 15 kilometrin etenemiseen kohti Aittojokea, jossa hyökkäys lopetettiin. Aittojoen alueella vihollisella oli jo varustetut asemat.

Sodan lopun tapahtumat JR 16 taisteli Aittojoen alueella sodan loppuun asti. Taistelut olivat luonteeltaan lähinnä paikallisia kahakoita.

Tolvajärven–Ägläjärven taistelujen merkitys

Tolvajärven-Ägläjärven alueilla saavutettujen voittojen merkitystä on yleensä pidetty hyvinkin suurena, koska se oli ensimmäinen taisteluiden sarja jossa suomalaiset saavuttivat merkittävää menestystä talvisodan aikana. Vaikutus moraaliin oli suuri ja lisäsi merkittävästi uskoa omiin mahdollisuuksiin ylivoimaista vihollista vastaan. Näiden taisteluiden merkitys talvisodan hengen muodostumiselle oli merkittävä.

Perinteet Tampereen maakuntakomppania ja Pajarin poikien perinneyhdistys vaalivat Talvisodan JR16:n perinteitä. www.pppy.fi

Lähteet

Sotatieteen laitos (toim.) 1991: Talvisodan historia 3 / Raunio Ari etc. W+G 2005: Itsenäisyyden puolustajat: Sodan taisteluja: talvisota /

Viitteet

Luokka:Talvisodan suomalaiset jalkaväkirykmentit Luokka:Tampereen historia