Captain Beefheart eli Don Van Vliet (oik. Donald Glen Vliet; 15. tammikuuta 1941 Glendale, Kalifornia – 17. joulukuuta 2010 Arcata, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen muusikko, joka teki yhtyeensä Captain Beefheart & The Magic Band lisäksi 1960- ja 1970-luvuilla paljon yhteistyötä Frank Zappan kanssa. Vliet tunnetaan pääasiassa hyvin laajan äänialan omanneena laulajana, mutta myös taitavana huuliharpun soittajana. Hänen laulutekstinsä ovat useimmiten tajunnanvirtaa ja amerikkalaisen elämäntavan kritiikkiä. Vetäydyttyään musiikilliselta uraltaan MS-taudin vuoksi hän toimi taidemaalarina.
Elämä
Lapsuus ja nuoruus Beefheartin isä Glen Alonzo Vliet https://www.findagrave.com/memorial/69281953/glen-alonzo-vliet oli syntyperältään Alankomaista. Beefheartin äiti Willie Sue Vliet https://www.discogs.com/artist/1653051-Sue-Vliet oli kotoisin Arkansasista. Beefheart on väittänyt olevansa sukua alankomaalaiselle taidemaalari Peter Van Vlietille, kirjailija ja matkaaja Richard Halliburtonille ja näyttelijä Slim Pickensille.https://web.archive.org/web/20100106165820/http://beefheart.com/zigzag/articles/mcint.htm Hän on väittynyt myös muistavansa syntymänsä. Beefheart aloitti maalaamisen ja kuvanveiston jo kolmivuotiaana. Aiheena hänellä oli eläimiä, joista erityisesti dinosaurukset, kalat ja afrikkalaiset eläimet olivat miehen suosimia. Hän pääsi nelivuotiaana Los Angelesin televisioon esittelemään tekemiään eläinpatsaita. 9-vuotiaana hän voitti Griffith Parkin eläintarhan järjestämän kuvanveistokilpailun.http://www.beefheart.com/don-vliet-and-agostinho-rodrigues-by-steve-froy/ Läheisellä eläintarhalla ja sen observatoriolla oli suuri vaikutus Beefheartiin, joten hän teki myöhemmin kappaleen "Observatory Crest".http://www.beefheart.com/observatory-crest-lyrics/ Kun Beefheart oli 13-vuotias hän muutti vanhempiensa kanssa Lancasteriin, joka sijaitsee lähellä Mojaven aavikkoa. Tällä ympäristöllä tuli olemaan suuri vaikutus kaikkeen Beefheartin taiteeseen. Beefheartin mukaan hänen vanhempansa eivät rohkaisseet häntä taiteellisissa taipumuksissa, koska pitivät niitä outoina. Hänen mukaansa he olivat hylänneet monta Beefheartille tarjottua koulupaikkaa taidekouluissa. Beefheart kertoi tulleensa tästä niin katkeraksi, ettei harrastanut taidetta eikä kuunnellut edes musiikkia ennen kuin täytti 23 vuotta. Kun Don sitten innostui taiteista, niistä tuli hänelle niin voimakas intohimo, että hänen vanhempiensa piti ruokkia häntä huoneensa oven alitse, koska mies ei suostunut enää tulemaan huoneestaan pois. Hän myös vaati äitiään tuomaan itselleen jatkuvasti Pepsi Colaa, mutta vanhemmat sietivät hänen käytöstään sen vuoksi, koska pitivät poikaansa huippulahjakkaana.https://faroutmagazine.co.uk/why-doesnt-someone-give-him-a-pepsi-frank-zappas-ode-to-captain-beefheart/ Maalamisen ja kuvanveiston ohessa Beefheart tutustui niin deltabluesiin kuin jazziin kuunnellen mm. Son Housea, Robert Johnsonia, Howlin` Wolfia, Muddy Watersia, Ornette Colemania, John Coltranea, Thelonius Monkia ja Cecil Tayloria.https://web.archive.org/web/20100227022523/http://www.beefheart.com/zigzag/articles/study.htm Maalauksiinsa hän sai vaikutteita Franz Klineltä.https://www.theguardian.com/artanddesign/2023/nov/28/artist-captain-beefheart-paint-don-van-vliet Beefheart on väittänyt lopettaneensa koulunkäynnin hyvin varhain, mutta hänen kuvansa löytyy lukion valmistuneiden kirjasta.http://www.beefheart.com/graduation-photo/ Lukiossa hän tapasi Frank Zappan, jonka kanssa hän aloitti musiikintekemisen jo silloin. Zappa nauhoitti lukion luokassa kappaleen Lost In a Whirlpool, jossa Beefheart esiintyi nimellä Don Vliet. Vaikka Beefheartin mielenkiinto olikin kuva- ja veistotaiteissa, hän tutustui myös paikallisiin muusikoihin, jotka tulisivat soittamaan hänen yhtyeessään.https://web.archive.org/web/20190416194910/https://www.rollingstone.com/music/music-news/the-odyssey-of-captain-beefheart-rolling-stones-1970-cover-story-237400/
Zappa ja Beefheart aloittivat yhteistyön nimellä The Soots. He nauhoittivat Zappan työpaikassa Studio Z:ssä ainakin seuraavat laulut: Cheryl’s Canyonin, Metal Man Has Won His Wingsin, Howlin Wolf-tyylisen versionnin Little Richardin Slippin & Slidinistä, I Was a Teen-age Malt Shopin ja The Birth Of Captain Beefheartin. Kolme näistä on julkaistu Zappan Mystery Disc-albumilla vuonna 1996. Viimeinen kappale liittyy Zappan kirjoittamaan teinielokuvakäsikirjoitukseen nimeltään Captain Beefheart vs. the Grunt People. Beefheartin nimi esiintyi tiettävästi ensimmäisen kerran tuossa elokuvakäsikirjoituksessa. Siinä Vliet ja hänen äitinsä olisivat esittäneet itseään, mutta Vlietin isä puolestaan olisi esittänyt Howlin Wolfia. Roolit kirjoitettiin niin Grace Slickille kuten myös Beefheartin tuleville yhtyetovereille Bill Harkleroadille ja Mark Bostonille. Captain Beefheart-nimen synnystä on monta tarinaa, mutta kuuluisimman mukaan Vlietin setä olisi jutellut penikselleen virtsatessaan "mikä kaunokainen, kuin iso upea pihvisydän". Juttelu tapahtui aina Beefheartin tyttöystävän mennessä sedän jättämän avonaisen vessanoven ohitse. https://www.donlope.net/fz/notes/Captain_Beefheart_vs_The_Grunt_People.html
Musiikkiura alkaa Lopulta Beefheart ilmottautui Antelope Valleyn taidekouluun, mutta lopetti sen ensimmäisen vuoden jälkeen. Ennen musikillista uraansa hän työskenteli myyden pölynimureita ovimyyjänä ja hänen kerrotaan myyneen yhden kirjailija Aldous Huxleylle sanoin: "Herra, tämä imuri totisesti imee!"https://web.archive.org/web/20100918085914/http://beefheart.com/zigzag/articles/rabbit.htm Hän otti uudelleen yhteyttä Zappaan, joka sai hänet vakuutettua esittämään musiikkia Beefheartin ujoudesta huolimatta. Beefheart oppi matkimaan Howlin`Wolfin ääntä ja soittamaan huuliharppua. Beefheart oli nuorempana tahallisesti oleskellut kylmässä märin hiuksin, jotta vilustuminen karhentaisi hänen ääntään. Näillä eväillä hän aloitti esiintymiset tanssiaisissa ja pienissä klubeissä Etelä-Kaliforniassa. Vuonna 1965 kitaristi Alex Snouffer, joka pian muutti nimensä Alex St. Clairiksi, pyysi Beefheartin laulajaksi bändiinsä.https://www.jango.com/music/Captain+Beefheart+His+Magic+Band/_full_bio Muita jäseniä yhtyeessä olivat Jerry Handley bassossa, Doug Moon kitarassa ja Paul G. Blakely rummuissa. Beefheart muunsi tuolloin oman nimensä muotoon Don Van Vliet. Pian yhtyeen nimi oli Captain Beefheart & His Magic Band ja he saivat levytyssopimuksen A&M-yhtiön kanssa. Yhtyeen jäsenistö vaihteli runsaasti vuosien aikana. Yksi merkittävimmistä vaihdoista tapahtui vuonna 1966, kun John French tuli rumpaliksi. Hänellä tulisi olemaan suuri rooli Beefheartin ideoiden muuntamisessa musikilliseen muotoon. A&M julkaisi vuonna 1966 kaksi singleä: Diddy Wah Diddyn, joka on versiointi Bo Diddleyn kappaleesta ja Moonchildin, jonka sävelsi Bread-yhtyeestä tuttu David Gates. Nämä singlet B-puolineen ja yksi hyllytetty A&M äänitysten kappale julkaistiin vuonna 1984 e.p-levynä nimellä The Legendary A&M Sessions.http://www.beefheart.com/the-legendary-am-sessions-discography/ Bändi pääsi esiintymään länsirannikon isommille areenoille, kuten San Franciscon Avalon Ballroomiin.
Seuraavaksi yhtye teki demoja tulevaa LP-levyään varten. A&M:n Jerry Moss piti uusia kappaleita liian negatiivisina, joten yhtiö pudotti The Magic Bandin listoiltaan. Demot oli tehty Art Laboen Original Sound Studiossa ja Sunset Soundissa ja niiden avulla bändi sai uuden levytyssopimuksen Buddah Recordsilla. Demoja työstettiin yhtiön Bob Krasnowin ja Richard Van Perryn toimesta Hollywoodissa RCA-studiolla. Buddah-sopimuksen aikaan Doug Moon päätti erota yhtyeestä musikillisten erimielisyyksien vuoksi, minkä vuoksi uusi kitaristi Ry Cooder korvasi hänen osuutensa nauhoilla. Joidenkin tietojen mukaan levy olisi kuitenkin nauhoitettu keväällä 1967, joten ei ole varmuutta käytettiinkö lopullisellä levyllä alkuperäisten demonauhoitusten osia. Tämä Safe as Milk-niminen debyytti julkaistiin syyskuussa 1967. Levyn lyyrikoissa Beefheart teki yhteistyötä kirjailija Herb Bermannin kanssa. Ry Cooderilla puolestaan oli suuri rooli kappaleiden sovittajana. Vaikka levyllä on paljon pohjimmiltaan bluesiin perustuvia kappaleita, on sillä myös merkkejä Beefheartin tulevasta kokeellisesta suunnasta. Varsinkin Electricity-kappale sisältää poikkeavaa soittimien käyttöä ja hyvin persoonallista laulutyyliä. Levy ei ollut myyntimenestys ja sitä lytättiin esim. Rolling Stone-lehdessä. Myyntiä ei myöskään auttanut se, että yhtyeen suunniteltu esiintyminen Montery Pop Festivaaleilla peruuntui. Tämä johtui siitä, että Beefheart sai Montereyn lämmittelyfestarin Fantasy Fair & Magic Mountain Music Festivalin keikalla paniikkikohtauksen ja käveli kesken Electricityn esityksen pois lavalta. Beefheart oli alkanut saada paniikkikohtauksia liittyen hänen runsaaseen LSD:n käyttöön. Hän pelkäsi saavansa sydänkohtauksen isänsä tavoin. Kyseistä festareilta poistumista Beefheart oli selittänyt siten, että oli nähnyt yleisössä tytön muuttuvan kalaksi ja kuplien tulevan tämän suusta. Ry Cooder teki johtopäätökset Beefheartin silloisesta käytöksestä ja lähti bändistä samantien. Monimutkaisen kitaransoiton esittäjäksi ei löytynyt hetkessä uutta miestä, jonka vuoksi Montereyn keikka täytyi perua.https://www.youtube.com/watch?v=O3zxyUy0VOY&t=2273s Joka tapauksessa Safe As Milk sai positiivista huomiota Briteissä: John Lennonilla tiedetään olleen seinällä kaksi levyn mukana tullutta tarraa https://web.archive.org/web/20110616182238/http://www.beefheart.com/datharp/albums/official/pics/lennonsam.jpgja BBC:n Dj John Peel innostui Beefheartista.http://www.beefheart.com/50th-anniversary-of-safe-as-milk/ Beatles oli jopa suunnittelut Beefhartin ottamista kokeelliselle Zapple-levymerkilleen.https://www.last.fm/music/Captain+Beefheart+&+His+Magic+Band/+wiki
Pian Cooderin paikkaajaksi saatiin the Monkeesissa soittanut Gerry McGee, mutta Beefheartin kokoonpanossa hän soitti vain kaksi keikkaa.http://www.beefheart.com/gerry-mcgee/ Elokuussa 1967 Jeff Cotton tuli kitaristiksi McGeen tilalle.http://www.beefheart.com/jeff-cotton/ Loka- ja marraskuun yhtye nauhoitti uutta materiaalia tulevalle levylleen. Suunnitteilla oli tuplalevy, jonka nimeksi olisi tullut It Comes to You in a Plain Brown Wrapper. Nimi liittyi siihen, että pornojulkaisut lähetettiin käärittyinä ruskeaan paperiin. Bändi koki kuitenkin saman kohtalon kuin A&M-yhtiön kanssa: Buddah hyllytti sekä levyn, että yhtyeen.http://www.beefheart.com/it-comes-to-you-in-a-plain-brown-wrapper-july-release/ Koska Beefheart oli herättänyt Yhdysvaltoja enemmän kiinnostusta Briteissä, entinen the Who manageri varasi heille keikkoja Britteihin vuoden 1968 alusta. Ikävä kyllä Meaden ei hoitanut työlupia kuntoon ja keikat jouduttiin perumaan.https://web.archive.org/web/20110817060153/http://www.beefheart.com/zigzag/articles/refuse.htm The Magic Band vieraili kuitenkin John Peelin radio-ohjelmassa. John Frenchin mukaan nauhoitusten jälkeen sadat ihmiset olivat tulleet kehumaan ja kättelemään heitä pukuhuoneessa.https://www.youtube.com/watch?v=ojQ-ljdn6Yw Yhtye kävi myös Ranskassa Cannesin rannalla nauhoittamassa promovideot Electricity ja Sure `Nuff `N Yes I Do-kappaleista.http://www.beefheart.com/1968-bouton-rouge-cannes-beach-performance/ Näihin aikoihin Beefheart suunnitteli uusia bändiprojekteja The Magic Bandin rinnalle. Hänellä oli jo nimetkin mielessä: 25th Century Quaker ja Blue Thumb, joista ensimmäinen olisi ollut bluesbändi. Nämä projektit eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Ensimmäisestä nimestä tuli myöhemmin kappaleen nimi ja toisesta Krasnowin uuden levymerkin nimi.