Wilho Ilmari (vuoteen 1906 Sundberg; 24. huhtikuuta 1888 Kymi – 18. elokuuta 1983 Turku) oli suomalainen ohjaaja ja näyttelijä. Hän toimi myös Suomen Kansallisteatterin apulaisjohtajana ja Suomen Teatterikoulun rehtorina vuodesta 1942.Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 1158. Otava 1968. Ilmarin tunnetuimpia elokuvaohjauksia on Seitsemän veljestä (1939). Hän oli Suomen teatterinjohtaja- ja ohjaajaliiton puheenjohtaja vuodesta 1945.
Ilmarille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1947. Teatterineuvoksen arvon hän sai 1951. Ilmari on haudattu Vanhalle hautausmaalle Turkuun.
Teatterit Hän oli vuosina 1910–1919 teatterinjohtajana Kansan näyttämöllä, Turussa, Tampereella sekä kiertueteatterissa, 1937–1957 Kansallisteatterin ohjaaja ja 1947–1947 apulaisjohtaja, sekä 1959–1961 Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterin taiteellinen johtaja. Ilmari oli arvostettu Kiven ja Shakespearen tulkitsija.
Filmografia Tukkijoella (1928) Kuriton sukupolvi (1937) Vieras mies tuli taloon (1938) Nummisuutarit (1938) Jumalan tuomio (1939) Seitsemän veljestä (1939) Oi, kallis Suomenmaa (1940) Yli rajan (1942) Hopeakihlajaiset (1942) Neiti Tuittupää (1943) Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950) Pitkäjärveläiset (1951)
Lähteet
Aiheesta muualla
Vilho Ilmari. Arviointia ja yhteenvetoa 25-vuotisjuhlan johdosta, Aamulehti, 17.02.1935, nro 46, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Suomalaiset teatteriohjaajat Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1983 kuolleet