Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus (29. joulukuuta 1907 Tampere – 3. maaliskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen puolueaktiivi, toimittaja ja tiedusteluasiantuntija, joka toimi jatkosodan aikana majurina Päämajan tiedotusosaston päällikkönä.Salminen, Esko: Armeijan valistustyö talvi- ja jatkosodassa – arvot kentällä. Esitelmä: Arvoseminaari 16.11.2006 Lehmuksen sodanjälkeisestä toiminnasta paljastui piirteitä, jotka johtivat ajankohdan poliittisessa tilanteessa hänen eroonsa puolustusministeriön kansliapäällikön tehtävästä vuonna 1958.Lehmus & Lehtinen 2021, 283–284 Lehmuksen putiikin tiedonhankinta- ja vaikuttamistoiminta palveli Suomen poliittista ja sotilasjohtoa vaaran vuosien ja kylmän sodan poikkeuksellisissa oloissa.Lehmus & Lehtinen 2021, 195
Perhe ja opinnot Lehmuksen vanhemmat olivat Kaarle Mikael Lehmus, aiemmin Lindberg ja Josefina, o.s. Krut. Heillä oli leipomo Tampereen Pyynikillä. Perheessä oli kolme lasta, Kalle, Katri ja Uuno, joista Katri kuoli lapsena. Suomen sisällissodan aikana Tampereen sekavissa oloissa Kalle ja hänen isänsä joutuivat valkoisten vangeiksi kolmeksi päiväksi, vaikkei Kaarle Lehmus ollut toiminut punakaartissa.Lehmus & Lehtinen 2021, 11
Lehmus valmistui ylioppilaaksi 1927. Samana vuonna hän suoritti asevelvollisuutensa ja yleni reservin vänrikiksi sekä aloitti opinnot Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Opinnot keskeytyivät, kun Lehmus siirtyi vuonna 1929 toimittajaksi Suomen Sosialidemokraatti -lehteen.Lehmus & Lehtinen 2021, 12
Lehmus oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1933 solmittu avioliitto Tilda Maria Sundqvistin kanssa päättyi eroon 1942. Liitosta syntyi yksi lapsi. Vuonna 1942 Lehmus avioitui Helvi Severiina Sipilän kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta. Lehmuksella oli pitkä suhde Mannerheimin lempitarjoilijana tunnetun Taru Stenvallin kanssa.Lehmus & Lehtinen 2021, 21, 129–136
Ammattiyhdistys- ja puoluetoimintaan Väinö Tanner oli kiinnittänyt huomiota toimittaja Lehmukseen ja kutsui tämän Osuusliike Voiman palvelukseen sihteeriksi.Lehmus & Lehtinen 2021, 21 Vaalivoiton seurauksena hallitusvaltaan nousevassa SDP:ssä käynnistyivät vuonna 1936 puoluejohdon aloittamat toimet kommunistien erottamiseksi puolueesta. Puoluesihteeri Aleksi Aaltonen pestasi joukon uusia toimitsijoita. Tässä joukossa olivat Toivo Aaltonen, Kalle Kukkonen ja Lehmus, joka nimitettiin järjestösihteeriksi.Lehmus & Lehtinen 2021, 26–27 Tehtävässä Lehmus toimi vuodet 1936–1939.Vesikansa 2004a, 81
Ennen sotia Lehmus kuului Mannerheimin nimittämään toimikuntaan, jonka tehtävänä oli selvittää maan käsittävän aseveliliiton perustamista.Selin, Sakari: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko: Punainen Pohjois-Häme 1935–1944. — 7.2 Salomaan ja Kalle Lehmuksen kaksintaistelu. Me muistamme, KSL 1997.
Talvisota Päämajan propagandaosastolla Sodan uhan käydessä ilmeiseksi järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset eli ”YH”. Jo tätä ennen tiedotushenkilöstölle oli pidetty omat harjoitukset, joihin myös Propagandaliiton jäsen Lehmus osallistui.Lehmus & Lehtinen 2021, 39
Joulukuussa 1939 Lehmus vaikutti toimistoupseerina Päämajan propagandaosastolla. Helmikuussa 1940 hän oli osaston toimistopäällikkö. Hän hoiti ulkomaisille sotakirjeenvaihtajille perustettua lehti- ja konferenssihuonetta hotelli Kämpissä.Lehmus & Lehtinen 2021, 39–40
Välirauhan aika Talvisodan jälkeen Suomen puolustusvoimissa siirryttiin rauhan kannalle ja tällöin sodanaikaisesta propagandaosastosta tuli sanomatoimisto. Toimiston päälliköksi pyydetty Ilmari Turja kieltäytyi ja suositteli paikalle Lehmusta. Nimitys vahvistettiin joulukuussa 1940. Samalla tehtävä SDP:n järjestösihteerinä päättyi.Lehmus & Lehtinen 2021, 72
Lehmus alkoi saamillaan valtuuksilla suunnitella osaston toimintaa uudelleen ja kävi Saksassa tutustumassa Kolmannen valtakunnan propagandatoimintaan. Toisen Saksan-vierailun hän teki huhti-toukokuussa 1941.Lehmus & Lehtinen 2021, 84–89
Saksalaisia esikuvia soveltaen perustettiin Päämajan tiedoitusosasto ja suunniteltiin sodan aikana sen alaisuudessa toimivat tiedotuskomppaniat.Ahponen, Tatu: The Use of Propaganda in Finland's Continuation War. Finnish Institutions Student Paper, Department of Translation Studies, University of Tampere, 2004.
Välirauhan aikana syntyi sekä julkisia että salassa toimivia asevelijärjestöjä. Salaisiin järjestöihin lukeutui Suomen Aseveljien Työjärjestö SAT, josta tuli myöhemmin VIA (Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys).Vesikansa 2004b, 26–30
TK-toiminta
Päämajan tiedotusosaston alaisuuteen suunniteltiin saksalaisten Propagandakompanie-järjestelmän esikuvan mukaisesti tiedotuskomppanioita, lyhennettynä TK, mistä sittemmin tuli koko toiminnan nimitys, joko TK-toiminta tai pelkkä TK. Jatkosodan aikana perustettuja yksiköitä kutsuttiin yleisesti TK-komppanioiksi ja niiden henkilökuntaa TK-miehiksi. TK-komppanioissa toimi rintamakirjeenvaihtajia, TK-valokuvaajia, TK-elokuvaajia, TK-piirtäjiä ja TK-runoilijoita. Lehmus & Lehtinen 2021, 116–118
Tiedotustoiminnan lisäksi (tiedotustoimisto 1) tiedotusosastoon kuului tiedotustoimisto 2, joka vastasi valistustoiminnasta (Teatteri-, kiertue-, elokuva-, ohjelma- ja kirjastopalvelu), tiedotustoimisto 3, joka vastasi propagandasta (Venäjänkieliset radiolähetykset, sotavankilehti ja lentolehtiset) ja tiedotustoimisto 4, joka vastasi sensuurista. Lehmus & Lehtinen 2021, 96–97
Jatkosota
Jatkosodan luonteeseen keskeisesti vaikuttanut Suomen ja Saksan yhteistyö vaikutti myös tiedottamiseen. Jo 18. kesäkuuta 1941 Saksan ulkoministeriö toivoi, että Suomen lehdistössä rajoitettaisiin Saksan toimintaa koskevaa ulkomaista uutisointia. Lehmus välitti toiveen Valtion tiedotuslaitokselle.Lehmus & Lehtinen 2021, 100
Vuoteen 1918, Suomen laajentumispyrkimyksiin, suureen Suomeen ja Karjalan valloittamiseen viitannut Mannerheimin Miekantuppipäiväkäsky 11. heinäkuuta 1941 nostatti kritiikkiä ylipäällikköä kohtaan. Käskyä muotoillessaan Mannerheim suuttui sen sävystä varoitelleelle Lehmukselle. Myöhemmin Lehmus suostutteli poliitikkoja ja päätoimittajia vaikenemaan päiväkäskyyn kohdistuneesta kritiikistä. Mannerheim olisi halunnut sensuroida päiväkäskystä käydyn kriittisen keskustelun julkisuudesta kokonaan.Lehmus & Lehtinen 2021, 104–106Lehmus 1966
Lehmus oli myös Mannerheimin 75-vuotisjuhlia 4. kesäkuuta 1942 järjestelleen toimikunnan jäsen ja organisoi onnittelukäynnille saapuneen Hitlerin keskusteluiden tallentamisen Mannerheimin junassa.Lehmus & Lehtinen 2021, 139–140
Talvella 1942 päämajassa alettiin vänrikki Toivo Jussilan Mannerheimille lähettämän kirjeen innoittamana suunnitella päiväkäskyä Suomen äideille. Päiväkäskyn tekstin laati Lehmus. Mannerheim muokkasi ainoastaan viimeistä lausetta. Valmis käsky päivättiin äitienpäiväksi 10. toukokuuta 1942.Lehmus & Lehtinen 2021, 136–138
Saksan sotaonnen kääntyminen vaikutti tiedotustoimintaan Suomessakin. Sensuurin linja alkoi kiristyä; ylimmällä johdolla oli epätietoisuutta tulevaisuudesta. Tammikuusta 1943 lähtien TK-kirjoituksissa ei saanut enää mainita Itä-Karjalaa. Toukokuun lopulla 1943 järjestetyillä valistusupseerien neuvottelupäivillä pitämäänsä esitelmään Itä-Karjalan kysymyksestä Lehmus ei saanut pyytämiään linjauksia Mannerheimilta, joten Päämajan kannan ilmaiseminen jäi hänen vastuulleen.Lehmus & Lehtinen 2021, 163
Sensuurin kiristymisestä huolimatta Kalle Lehmus toimi operaattorina Suomen taistelu bolsevismia vastaan -teoksen valmistelussa. Saksalainen kustannusliike Volk und Reich Verlag lähestyi kesällä 1943 Päämajaa ehdotuksella, että he julkaisisivat saksalaiselle yleisölle tarkoitetun koosteteoksen Suomen sodasta Neuvostoliittoa vastaan yhdessä Saksan armeijan kanssa. Teosta valmisteltiin helmikuuhun 1944 asti matalalla profiililla. Lehmuksen lisäksi työryhmässä olivat kenraali Wiljo Tuompo ja eversti Tapio Peitsara. Kirjaa ei koskaan julkaistu, mutta Kalle Lehmus säilytti suuren osan käsikirjoitusmateriaalista hallussaan, jonka hänen pojanpojanpoikansa Jussi Lehmus julkaisi vuonna 2022. Sotapropagandatutkija Helena Pilke on luonnehtinut aineistokokonaisuutta sen kirjoittamisajankohta huomioiden erikoisimmaksi Saksaan suunnatuksi propagandateokseksi, ja on epäillyt koko projektin olleen vain "harhautusoperaatio", jolla saksalaiset yhteysupseerit pidettiin tyytyväisinä.
Keijo K. Kulha on luonnehtinut kesä-heinäkuun 1944 tapahtumia, Normandian maihinnousua saksalaisten ja Neuvostoliiton suurhyökkäystä suomalaisten rintamalla, mielialakatastrofiksi sekä taistelevissa joukoissa että kotirintamalla.Kulha 2021, 152 Päämajaa moitittiin aiheettoman turvallisuudentunteen luomisesta.Lehmus & Lehtinen 2021, 174 Vasta 16. kesäkuuta, viikko suurhyökkäyksen alkamisesta, julkaistiin Mannerheimin päiväkäsky: ”Sotilaat! Te tiedätte, että isänmaan kohtalo riippuu teistä. Te ette lannistu vastoinkäymisistä. Te olette – me olemme kaikki – ennenkin yhdessä kestäneet kovia iskuja ja tulemme sen nytkin tekemään.”Lehmus & Lehtinen 2021, 175 Sotatapahtumista uutisoivia tiedotusvälineitä kehotettiin tiiviiseen ilmaisutapaan ja pidättymään vastustajan väheksymisestä. Kirjoitusten suositeltu enimmäispituus oli kolme liuskaa.
Jatkosodan lopulla propagandan tehtävänä oli toisaalta ylläpitää rohkeutta ja toisaalta valmistella kansaa rauhan koittaessa syntyvään uuteen tilanteeseen, joka konkretisoitui Moskovan välirauhan jälkeisinä tapahtumina, kuten siirtoväen asuttamisena, asekätkentänä, sotakorvauksina ja politiikan suunnanmuutoksena.Lehmus & Lehtinen 2021, 178–183 Muutos ilmeni myös Lehmuksen toimintapiirissä monien järjestöjen lakkauttamisina ja vaikenemisen kulttuurin alkuna: ”VIA:sta ollaan hiljaa seuraavat vuosikymmenet”, todettiin järjestön keskuskanslian läksiäislounaalla syyskuussa 1944.Vesikansa 2004b, 29
Sodan jälkeistä julkista ja salaista toimintaa Sodan jälkeen Suomen puolustusvoimia kontrolloi laajoilla valtuuksilla Liittoutuneiden valvontakomissio vuosina 1944–1947. Sodanaikainen tiedusteluorganisaatio purettiin joulukuussa 1944. Jäljelle jäänyt seuranta- ja analyysitoiminta hoidettiin Pääesikunnan ulkomaaosaston ulkomaatoimistossa. Sitä johti eversti Kuno Waldemar Janarmo. Sotilaallista tiedonhankintaa ei saanut lainkaan kohdistaa Neuvostoliittoon eikä tiedustelu-sanaa käytetty.Koskimies 2018, 93–94
Tässä tilanteessa keskeinen toimija oli Pääesikunnan tiedotusosastoa johtava Kalle Lehmus. Toiminnasta on käytetty nimitystä Lehmuksen putiikki Putiikki tuotti poliittisia tilannekatsauksia valtion johdolle tilanteessa, jossa ylintä johtoa aiemmin informoinut Valtiollinen poliisi oli kommunistien hallinnassa oleva ns. Punainen Valpo.
Vuosina 1948–1950 Lehmus luovutti salaisia sotilastietoja Norjan puolustusministerille, Jens Christian Haugelle. Tiedot koskivat Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallista tilannetta ja uhkakuvia. Lehmus tapasi Haugea salaisissa tapaamisissa Tukholmassa ja Oslossa.Width, Terhi: Kirja: Suomalaiseversti luovutti salaisia tietoja Norjaan. Helsingin Sanomat 17.10.2008. Suomalaisia entisiä kaukopartiomiehiä oli värvätty vakoilumatkoille Neuvostoliittoon ja Lehmus oli tästä tietoinen muun muassa Norjan Helsingin-lähetystössä toimineen Magnus Brattenin kautta, joka toimi operaatiossa yhdyshenkilönä. Toisaalta Lehmus oli myös jäsenenä X-komiteassa, joka selvitti tätä toimintaa pääministeri Kekkosen asettamana.
Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja vuosina 1957–1958 puolustusministerinä von Fieandtin virkamieshallituksessa.
Vuonna 1957 Lehmus järjesti Norjan sotilastiedustelun päällikölle Vilhelm Evangille tapaamisen presidentti Urho Kekkosen kanssa. Lehmus kertoi Norjan vuonna 1947 kätkeneen räjähteitä Pohjois-Suomeen siltojen räjäyttämistä varten. Tapaamisessa käsiteltiin myös Operaatio Uppsalaa.Lehmus & Lehtinen 2021, 244Turunen 2006, 224
Ura päättyi skandaaliin