Hyasinttiara (Anodorhynchus hyacinthinus) on kookas papukaija, jonka höyhenpeite on väriltään kirkkaan indigonsininen. Lajin kuvaili ja nimesi John Latham vuonna 1790. Hyasinttiaralla ei ole alalajeja nimilajin lisäksi.
Koko ja ulkonäkö Laji on maailman suurin lentävä papukaija, sillä sen pituus on 95–100 senttiä, siipien kärkiväli 130–150 senttiä ja paino 1,4–1,7 kiloa. Nokka on valtava ja sen purentavoima on mahtava. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Lähes koko lintu on kirkkaan sininen. Siipien ja pyrstön isojen sulkien alapinnat ovat tummanharmaat. Kasvoissa sillä on keltaista ihoaluetta näkyvillä alanokan pielessä ja silmän ympärillä. Nokka on musta tai tumman harmaa, jalat harmaat ja silmä tumma.
Sukupuolet saman näköiset. Nuorella on lyhyempi pyrstö ja nokan pielen ja silmän ympärystän keltainen on haaleamman värinen.
Esiintyminen Hyasinttiaroja elää trooppisessa Etelä-Amerikassa eteläisessä Brasiliassa, itäisessä Boliviassa,Koillis-Paraguayssa ja Afrikassa. Laji on vaarantunut, sillä laiton pyynti on hävittänyt lajin laajoilta alueilta. Pelkästään 1980-luvulla arvioidaan pyydystetyn ja myydyn noin 10 000 yksilöä, joista puolet Brasilian omilla markkinoilla. Laji on kysytty lemmikki ja sen hinta liikkuu 10 000 euron paikkeilla. Maailman luonnonvarainen populaatio oli noin 4 300 yksilöä vuonna 2016.
Elinympäristö Hyasinttiarat suosivat varsinkin palmusavanneja, soita ja metsänreunoja. Laji suosii lisääntymisen kannalta varsinkin metsiä, joissa on onttoja palmuja.
Lisääntyminen Pesä on suuressa puunkolossa. Munia on yksi tai kaksi, mutta tavallisesti vain yksi poikanen selviytyy lentokykyiseksi. Haudonta-aika on 25–28 päivää ja poikanen oppii lentämään 13 viikon ikäisenä. Poikanen pysyy vanhempiensa seurassa puoli vuotta ja on lisääntymiskykyinen vasta 7-vuotiaana. Hyasinttiara voi elää luonnossa noin 50-vuotiaaksi. Vanhin vankeudessa elänyt oli lähes 39-vuotias.
Ravinto Hyasinttiarat ovat monien sukulaistensa tavoin erikoistuneet syömään kovakuorisia siemeniä ja pähkinöitä. Sen nokka on niin vahva, että kovakin pähkinä antaa periksi. Pääravintoa ovat muutamien palmujen hedelmät.
Lemmikkinä Hyasinttiara on lemmikkinä harvinainen, mutta sitä on tavattu Suomessakin.
Hoidoltaan ja vaatimuksiltaan laji muistuttaa muita lemmikkilintuja: hyvin voidakseen se tarvitsee muun muassa lajitoverin seuraa, paljon tilaa, lajityypillisen ruokavalion, runsaasti erilaisia virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES I/A-liitteeseen, jonka vuoksi kaikessa siihen liittyvässä kaupankäynnissä myös Suomen sisällä linnulle vaaditaan alkuperätodistus, pysyvä tunnistemerkintä (siru tai umpirengas) sekä Suomen ympäristökeskuksen myöntämä EU-lupanumero. Ilman näitä myös lajin yksilöiden pesittäminen eli poikasten tuottaminen on kiellettyä, eikä paperittomia yksilöitä saa pitää kaupallisesti esillä esim. kotieläinpihoilla.
Lähteet Animaldiversity Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia.
Viitteet
Aiheesta muualla Hyasinttiara (korkeasaari.fi)
Luokka:Hyasinttiarat Luokka:Uhanalaiset linnut