Hankkija Oy on suomalainen maatalouskauppa, joka myy esimerkiksi maatalouden tarvikkeita, koneita, rautakaupan tuotteita, puutarhatuotteita sekä harraste-eläimiin liittyviä tuotteita. Sen omistaja on tanskalainen Danish Agro -konserni. Hankkija on Suomessa markkinajohtaja maatalouskaupassa. Vuonna 1905 perustettu Hankkija oli vuonna 2024 liikevaihdoltaan Suomen 90. suurin yritys.
Historia
Pellervon Välitysliike (1901–1905)
Hankkijan edeltäjänä pidetään Pellervon Välitysliikettä, joka aloitti toimintansa marraskuussa 1901. Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät olivat perustaneet maatalouden hankintoja varten Suomenmaan kulutusyhdistys Laborin jo vuonna 1897. Se ei sopinut säännöiltään suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin, jotka toivoivat sääntöjen olevan kansanvaltaisemmat. Pellervon Välitysliikkeen perustamista ajoi professori Hannes Gebhard, jota pidetään Suomen osuustoiminnan isänä. Liikkeen johtajana aloitti Pääskylahden maanviljelyskoulun johtaja Benjamin Alfthan. Pellervon Välitysliikkeen perimä välityspalkkio vaihteli puolesta prosentista kahteen prosenttiin, mikä ei riittänyt toiminnan kulujen kattamiseen. Välityspalkkiot pidettiin tarkoituksella pieninä, jotta kilpailulta tukkuliikkeiden kanssa vältyttäisiin ja ostajille voitaisiin taata alhaiset hinnat. Tukea toimintaan saatiin Pellervo-Seuralta. Pellervon Välitysliikkeen tärkeimpiä tuotteita olivat vehnänleseet, rehuvehnäjauhot, muut väkirehut, kainiitti, tuomaskuonat, luujauhot, chilensalpietari ja muut apulanta-aineet, siemenvilja ja muut viljat, heinänsiemenet, oljet, heinät, perunat, meijeritarpeet, jauhot, suolat, lamppuöljyt, koneet, työkalut, rauta, naulat ja hevosenkengät.
Välitysliikkeen ensimmäinen vuosi oli tappiollinen, tuottoja oli 5 000 markkaa ja kuluja 15 000 markkaa. Kun vaikeudet jatkuivat, Pellervo-Seura lopetti Pellervon Välitysliikkeen tukemisen. Vuonna 1901 Suomessa säädetty osuustoimintalaki mahdollisti osuuskuntien perustamisen ja Pellervo-Seurassa alettiin ajatella, että Pellervon Välitysliikkeen sijaan joku muu taho voisi harjoittaa siemenkauppaa. Pellervon Välitysliike lopetettiin kannattamattomana vuonna 1905.
Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1905–1916)
Kun Pellervon Välitysliike kaatui, Gebhard ehdotti Hankkijan perustamista. Keskusosuusliike Hankkijan perustamiskokous oli 17. tammikuuta ja sen toiminta alkoi 16. maaliskuuta 1905. Hankkijan perustajiin kuului 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Perustajien joukossa ei ollut osuuskauppoja, vaikka ne kuuluivatkin Pellervo-Seuraan, sillä Hankkija oli suunnattu maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin. Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa oli havaittu olevan parantamisen varaa. Maatalouskaupan haasteita olivat esimerkiksi kauppa velaksi ja erityisesti siemenviljan laatu. Maanviljelijät saivat mallia yhteistoimintaan ulkomailta ja alkoivat tehdä yhteisostoja maamiesseurojen, osuuskassojen ja meijereiden kautta. Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli aiemmin Pellervon Välitysliikettä johtanut agronomi Benjamin Alfthan, jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori sijaitsi Nikolainkatu 13:ssa (myöhemmin Snellmaninkatu). Yhtiöllä oli 4 700 markkaa osuuspääomaa ja 40 000 markkaa luottoa pankista. Hankkijan ensimmäinen varasto avattiin Helsingin Malmille vuonna 1907. Lisäksi perustettiin kuusi pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea. Hankkija harjoitti paitsi liiketoimintaa myös viljelijöiden neuvontaa esimerkiksi lannoitteiden käytössä. pienoiskuva|Konttori Snellmaninkadulla Kruununhaassa vuonna 1909. Hankkijan ydin oli Pellervon Välitysliikkeen pohjalta syntynyt Maatalous-Hankkija. Sen rinnalle tarvittiin Teknillinen Hankkija, joka vastaisi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla. Hankkija ja Pellervo-Seura pystyttivät Kuopion maatalousnäyttelyyn mallimeijerin vuonna 1906. Tätä pidetään Teknillisen Hankkijan alkuna.
Vuonna 1908 Hankkija perusti sivu- ja aluekonttorit Kuopioon, Viipuriin ja Pietariin. Hankkijan jäsenmäärä sekä osuuspääoma kasvoivat hitaasti. Kun huomattiin, että Hankkijan oma pääoma oli sen toimintaan nähden liian pieni, perustettiin rahoitusyhtiö Osakeyhtiö Pääomanhankkija. Sen osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle.
Vuonna 1910 Hankkija ja Labor perustivat Siementarkastamon. Seuraavana vuonna Hankkija aloitti kylvösiementen sopimusviljelyn omalla koeasemalla. Vuosina 1910–1911 perustettiin aluekonttorit Turkuun ja Tampereelle. Kasvinjalostus aloitettiin vuonna 1913, vuosi ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun Hankkija sai käyttöönsä Hattulassa senaattori Alfred Oswald Kairamon omistaman Ellilän kartanon. Hankkijan suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut, joista saatiin noin 60 prosenttia liikevaihdosta. Vuosien 1910–1914 aikana Hankkijan myynti kaksinkertaistui. Vuosina 1914–1924 yhtiö myi myös vuotia. Porin konttori perustettiin vuonna 1914, Jyväskylän, Oulun ja Seinäjoen konttorit seuraavana vuonna. Sähköosasto perustettiin vuonna 1916, jolloin avattiin myös aluekonttorit Joensuuhun ja Sortavalaan. Kasvinjalostus siirrettiin Ellilän kartanolta Rosendalin kartanolle, jota alettiin kutsua Tammiston koetilaksi. Halkokauppa käynnistettiin vuonna 1916.
Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1917–1929) Vuonna 1917 Hankkija toi Suomeen ensimmäisen traktorin. Se oli merkiltään Allwork. Hankkija suunnitteli halkokauppaa myös Venäjälle ja osti siksi 1917 laivoja, joilla se voisi kuljettaa niitä Saimaata pitkin Pietariin. Toimintaa ei ehtinyt alkaa, sillä Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä halkokauppa Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille estyi. Enimmillään Hankkijan laivastossa oli parikymmentä laivaa ja lotjaa. Haminan ja Helsingin aluekonttorit perustettiin.
Seuraavana vuonna Pietarin konttori suljettiin ja uusi ostokonttori avattiin Berliiniin. Sitä tarvittiin, sillä tuontitavaroiden saatavuus oli vaikeaa. Puutarhakasvien jalostaminen ja taimituotanto aloitettiin Turengissa.
Vuonna 1919 Hankkija osti Nikolajeffin veljeksiltä vuonna 1913 rakennetun talon, ja siirsi pääkonttorinsa siihen. Taloa kutsutaan yhä Hankkijan taloksi. Samana vuonna perustettiin myös aluekonttori Hämeenlinnaan ja ostokonttori New Yorkiin. Markkinoille tuotiin ensimmäinen suomalainen traktori, Kullervo-moottori(auran)vetäjä. Turun Rautakeskuksen ja Hankkijan kehittämän traktorin menekki jäi pieneksi ja siitä luovuttiin. Hankkija toi maahan ensi kertaa autoja. Sillä oli Chevrolet-autojen yksinmyyntiedustus, mutta kun oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui kalliiksi, yksinoikeudesta luovuttiin. Siementarkastus siirtyi valtiolle ja Siementarkastamon tehtävä siirtyi Valtion siementarkastuslaitokselle.
Kasvinjalostus laajeni 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920 tukemaan omien kasvinjalosteiden kauppaa. Keskuksessa kunnostettiin, pakattiin ja varastoitiin siemenet, joita sopimusviljelijät olivat tuottaneet. Vuonna 1918 ostetusta konepajasta tehtiin vuonna 1920 Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy. Malmilla valmistettiin aluksi maanmuokkauskoneita. Berliinin konttori suljettiin, ja Savonlinnan ja Mikkelin aluekonttorit avattiin. Vuonna 1921 Maanviljelyskonetehdas alkoi valmistaa Sato-kylvökoneita ja vuonna 1924 Esa-puimakoneita. Aluekonttorit avattiin Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle. New Yorkin konttori suljettiin. Vuonna 1923 avattiin aluekonttorit Kotkaan ja Iisalmeen, seuraavana vuonna Loimaalle.
Hankkijan rehuteollisuus alkoi vuonna 1926, kun Hankkija osti Ab Agros Oy:nn väkirehusekoittimen Malmilta. Ensimmäisenä markkinoille tuotiin lypsykarjalle tarkoitetut väkirehusekoitukset. Myös LVI-osasto perustettiin. Suomeen valmistui 1920-luvulla kymmeniä meijereitä, joista Hankkijan laitteita käytti 66, yli 90 prosenttia meijereistä. Koska meijerit tarvitsivat sähköä, Hankkija teki sähköurakointia maaseudun kylien sähköistämiseksi. Hankkija rakensi yli 200 vesivoimalaitosta.
Kokkolan aluekonttori avattiin vuonna 1927. 1920-luvulla johtajana aloittanut Taavi Arola keskittyi aikaisempaa johtajaa enemmän liiketalouteen. Saadakseen linjauksilleen hallintoneuvoston luottamuksen, hän vei päätökset neuvoston hyväksyttäväksi. Vuosi 1928 oli Hankkijalle ennätysvuosi: 337 miljoonan markan liikevaihdolla saatiin 7 miljoonan markan tulos. Tulos ylitettiin vasta vuonna 1937.
Ensimmäiset kananrehuseokset ja rehusuolaseokset Hankkija teki vuonna 1929.
Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1930–1945) 200px|thumb|Keskusosuusliike Hankkijan logo 280px|thumb|Hankkijan varasto Viipurissa 1930-luvulla Hankkijan "hakaslogo" syntyi 1930-luvulla. Sitä on pidetty yhtenä Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä. Hakaset symboloivat ”valittua, tarkastettua, taattua”. 1930- ja 1940-luvulla Hankkija myi myös koneita, muun muassa Deering- ja Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia.
Malmin väkirehusekoittamo paloi vuonna 1934, ja sen tilalle avattiin seuravana vuonna uusi sekoittamo.
Vuonna 1939 alkaneen toisen maailmansodan seurauksena väkirehujen jakelua alettiin säännöstellä seuraavana vuonna. Hankkijan nimeksi tuli Keskusosuuliike Hankkija.
Vuonna 1941 Hankkijan Malmin tehtaalla valmistui Leena-pellavanloukutuskone ja myös pellavan käsittelyssä tarvittava kaksoislihta. Koneita tarvittiin, sillä aiemmin lankoja ja kangastavaraa valmistaneet naiset joutuivat tekemään sodassa olevien miesten töitä.
Vuonna 1942 Turun Raunistulassa aloitettiin selluloosarehun tuotanto. Hankkija osti Tuusulan Paijalasta Anttilan koetila, jonne se siirsi Tammiston koetilan kasvinjalostuksen 1940-luvulla.
Vuonna 1944 selluloosarehua alettiin valmistaa myös Malmilla. Toisen maailmansodan päättymisvuonna 1945 perustettiin Liedon keskustaimisto Hankkijan keskustaimistoksi. Hankkija oli yksi Suomen johtavia taimien tuottajia ja myyjiä. Esa-puimakoneiden valmistus lopetettiin.
Keskusosuuliike Hankkija (1946–1959) thumb|Hankkijan talo: Hankkijan pääkonttori ja myymälä sijaitsivat Helsingissä 1918-1973 osoitteessa Salomonkatu 1
Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä. Hankkija toi maahan myös tšekkiläisiä raskaita Tatra- ja Praga-kuorma-autoja.
Sota-aikainen väkirehun jakelusäännöstely purettiin vuonna 1948. Hankkijan kanssa kilpailevia valtakunnallisia yrityksiä olivat SOK, Labor, Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK), Maantuote ja Mylly Oy, Maanviljelyskauppa sekä Keskon ja OTK:n maatalousosastot.
Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit (Massey-Harris 744) vuonna 1950. Samana vuonna se myi myös Suomen ensimmäiset (itsekulkevat) Massey-Harris-leikkuupuimurit, jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät puimakoneet. Hankkija alkoi maahantuoda ensin Länsi-Saksassa valmistettuja Allgaier-traktoreita, vuosikymmenen loppupuolella ne korvattiin samalla tehtaalla valmistetuilla Porsche-traktoreilla. Hankkija aloitti 1950-luvulla myös Zetor-traktoreiden myynnin ja se myi muutaman vuoden ajan myös Valmetin traktoreita, ennen kuin myynti siirtyi kokonaan tehtaan omalle piirimyyntiverkostolle.
Vuonna 1951 Kolppiin rakennettiin rehutehdas. MKT-tehtaat keskittyivät meijeri- ja elintarviketeollisuuden koneisiin. Tehtaalla valmistettiin myös maitoautoja, joissa oli kylmäsäiliö maitoa varten.