Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan yhteistyöstään ohjaaja Lars von Trierin kanssa elokuvissa Breaking the Waves (1996), Dancer in the Dark (2000), Dogville (2003), Melancholia (2011) ja Nymphomaniac (2013). Skarsgårdin varhaisiin englanninkielisiin rooleihin lukeutuvat Olemisen sietämätön keveys (1988), Punaisen lokakuun metsästys (1990), Will Hunting (1997), Ronin (1998) ja Kuningas Arthur (2004). Hänet on palkittu muun muassa Golden Globella, minkä lisäksi hän on ollut ehdolla Oscar-, Primetime Emmy- ja Critics’ Choice -palkintojen saajaksi.
Skarsgård on sittemmin näytellyt menestyksekkäissä elokuvissa, kuten Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) ja Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007). Hän on näytellyt myös musikaalissa Mamma Mia! (2008), trillerissä Enkelit ja demonit (2009) sekä neo-noir-trillerissä The Girl with the Dragon Tattoo (2011). Hän esitti tohtori Erik Selvigia viidessä Marvel Cinematic Universe -elokuvassa alkaen elokuvasta Thor (2011) ja näytteli paroni Harkonnenia Denis Villeneuven kaksiosaisessa Dyyni-filmatisoinnissa (Dyyni, 2021 ja Dyyni: Osa kaksi, 2024). Roolistaan ikääntyvänä, entisaikoina juhlittuna elokuvantekijänä elokuvassa Sentimental Value (2025) Skarsgård voitti parhaan miessivuosan Golden Globe -palkinnon ja oli ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon.
Hänet tunnetaan myös televisiotyöstään Boris Štšerbinana HBO:n minisarjassa Chernobyl (2019), josta hän sai parhaan miessivuosan Golden Globe -palkinnon (sarja, minisarja tai televisioelokuva) sekä Primetime Emmy -ehdokkuuden. Lisäksi hänet tunnetaan Luthen Raelin roolista Tähtien sodan maailmaan sijoittuvassa poliittisessa vakoojatrillerisarjassa Andor (2022–2025).
Elämäkerta Stellan Skarsgård syntyi Göteborgissa 1951 ja kasvoi Malmössä. Hänen vanhempansa ovat Gudrun Larsson ja Jan Skarsgård.
Skarsgårdin ura näyttelijänä alkoi jo 14-vuotiaana, kun hän esiintyi Malmössä Teater 7:n tuotannoissa Peppi Pitkätossu ja Den stora lokomotivjakten. Hän sai sen jälkeen joitakin lapsirooleja Malmön kaupunginteatterista. Skarsgård sai nuorisoidolin aseman nimiroolistaan televisiosarjasta Bombi Bitt och jag (1968). Hänen veljensä oli lähettänyt sekä itselleen että veljensä puolesta hakemuksen koekuvauksiin.
Skarsgård näytteli vuosina 1968 ja 1969 sekä Malmön että Helsingborgin kaupunginteatterissa. Hän oli vuonna 1970 kiinnitettynä Uppsalan kaupunginteatteriin ja työskenteli vuosina 1970–1973 Tukholman kaupunginteatterissa. Hän näytteli vuosina 1972–1988 säännöllisesti Kuninkaallisessa draamateatterissa, missä hänen näytelmiinsä kuuluivat muun maussa Vita rum (1988) sekä August Strindbergin Uninäytelmä (1986) ja Mestari Olavi (1988).
Skarsgårdin 1970-luvun elokuvaroolit olivat monet varsin heikkotasoisia. Hän näytteli muun muassa Torgny Wickmanin ohjaamissa elokuvissa Anita – raportti 17-vuotiaasta nymfomaanista (1973) ja Nauti minusta (1974). Ensimmäisessä hän esitti psykologian oppilasta, joka yrittää parantaa nymfomaanin, ja toisessa salaperäistä nuorukaista. Skarsgård on sanonut myöhemmin, että ajan elokuvista hän kuitenkin katuu vain Vilgot Sjömanin Tabua (1977), jonka hän uskoo aiheuttaneen hänelle vuosiksi kamerapelkoa.
Skarsgårdin paluuelokuva oli Yksinkertainen murhaaja (1982). Hän sai elokuvasta Berliinin elokuvajuhlien parhaan miesnäyttelijän Hopeisen karhun ja parhaan miespääosan Guldbaggen. Skarsgårdin seuraavia pohjoismaisia elokuvia olivat muun muassa Hip hip hurraa (1987), jossa hän näytteli Peder Severin Krøyeriä, ja Hyvää iltaa, herra Wallenberg (1990), jossa hän näytteli diplomaatti Raoul Wallenbergiä. Skarsgård oli Jan Guilloun luoma vakooja Carl Hamilton elokuvissa Peitenimi Coq Rouge (1989) ja Demokraattinen terroristi (1992). Skarsgård palkittiin 1990 toisen kerran miespääosan Guldbaggenilla. Hän sai sen elokuvista Peitenimi Coq Rouge ja Kvinnorna på taket.
Skarsgårdin ensimmäinen yhdysvaltalainen elokuva oli Olemisen sietämätön keveys (1988), jossa hänellä oli vain pieni osa. Hänen ensimmäinen merkittävä Hollywood-roolinsa oli venäläisen sukellusvenekapteenin osa elokuvassa Punaisen lokakuun metsästys (1990). Skarsgårdin kansainvälinen maine sai nostetta Lars von Trierin ohjaamasta elokuvasta Breaking the Waves (1996). Skarsgård on siitä asti tehnyt säännöllistä yhteistyötä Von Trierin kanssa ja esiintynyt muun muassa tämän elokuvissa Dogville (2003) ja Melancholia (2011 Nymphomaniac (2013).
thumb|200px|left|Stellan Skarsgård vuonna 2009. Breaking the Wavesia seurasivat muun muassa Hollywood-elokuvat Will Hunting (1997) ja Amistad (1997). Seuraavana vuonna Euroopan elokuva-akatemia myönsi Skarsgårdille Euroopan elokuvapalkinnon kansainvälisestä saavutuksesta.
Skarsårdin 2000-luvun alun elokuvia olivat muun muassa Timecode (2000), Glass House – Painajainen sijaisperheessä (2001) ja Manaaja: Alku (2004). Skarsård oli vuonna 2006 mukana ”Saappaanraksi-Bill” Turnerinä suositussa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu -elokuvassa ja seuraavana vuonna sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla. Hän sai kansainvälistä huomiota myös musikaalista Mamma Mia! (2008) ja sen jatko-osasta Mamma Mia: Here We Go Again! (2018).
Skarsgård oli Francisco Goya elokuvassa Goyan aaveet (2006). Hänestä tuli osa Marvel Cinematic Universea, kun hän oli professori Erik Selvig elokuvassa Thor (2011). Hän palasi rooliin myös Thor: The Dark World (2013), Avengers: Age of Ultron (2015) ja Thor: Love and Thunder (2022). 3D-tekniikalla tehdyssä Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) -animaatioelokuvassa Skarsgård antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle. pienoiskuva|Stellan Skarsgård Berliinin elokuvajuhlilla 2018.
Skarsgård teki 2019 eurooppalaisen elokuvan, kun hän esiintyi Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa Kirjavassa linnussa. Skarsgårdin ensimmäiset pohjoismaalaiset elokuvat moneen vuoteen olivat Håp (2019), joka palkittiin kahdella Euroopan elokuvapalkinnolla, ja Ut og stjæle hester (2019).
Skarsgårdin rooli Boris Štšerbinana HBO:n minisarjassa Chernobyl (2019) toi Golden Globen sarjan, minisarjan tai televisioelokuvan miessivuosasta. Hän oli siitä ehdolla myös Emmyyn. Skarsgård oli mukana myös Dennis Villeneuven ohjaamassa Dyynissä (2021) ja sen jatko-osassa (2024) sekä Tähtien sota -universumiin sijoittavassa sarjassa Andor (2022–2025).
Skarsgårdista tuli vuonna 2026 ensimmäinen henkilö, joka on saanut parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden ei-englanninkielisestä elokuvasta. Skarsgård sai ehdokkuuden elokuvasta Sentimental Value (2025), jossa hän näyttelee tyttärestään vieraantunutta isää, joka haluaa tehdä uutta yhteyttä tarjoamalla tyttärelleen pääosaa ohjaamastaan elokuvasta. Skarsgård on palkittu elokuvasta Golden Globella.
Skarsgård esiintyy Lykke Lin kappaleen "Sadness is a blessing" (2011) musiikkivideolla.
Yksityiselämä Stellan Skarsgård oli naimisissa My Skarsgårdin kanssa vuosina 1975–2007. Heillä on kuusi lasta: Alexander (s. 1976), Gustaf (s. 1980), Sam (s. 1982), Bill (s. 1990), Eija (s. 1992) ja Valter (s. 1995). Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa.
Vuonna 2009 Skarsgård avioitui Megan Everettin kanssa. Heillä on kaksi lasta: Ossian (s. 2009) ja Kolbjörn (s. 2012).
Filmografia
Minä kesäheila (Strandhugg i somras, 1972) – Erik Ruotsalaiset riemuhäät (Bröllopet, 1973) – Roffe Eriksson Anita – raportti 17-vuotiaasta nymfomaanista (Anita, 1973) – Erik Yön sylissä (Hemåt i natten, 1977) – Kurt Sjöberg, Ritvan aviomies Yksinkertainen murhaaja (Den enfaldige mördaren, 1982) – Sven Mestarihuijarit P & B (P & B, 1983) – Karl-Johan 'Charlie' Pettersson Kohtalokas syrjähyppy (Falsk som vatten, 1985) – Stig Svensson Ormens väg på Hälleberget (1986) – Karl Orsa Markström Täydellinen murhaaja (The Perfect Murder, 1988) – Axel Svensson Peitenimi Coq Rouge (Täcknamn Coq Rouge, 1989) – Carl Hamilton Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October, 1990) – kapteeni Tupolev Härkä (Oxen, 1991) – Helge Roos Demokraattinen terroristi (1992) Voitto kotiin (Wind, 1992) – Joe Heiser Ritsakauppias (Kådisbellan, 1993) – isä Veijarikoplan suurin keikka (Jönssonligans största kupp, 1995) – Herman Melvin Nolla kelviniä (1995) – Randbæk Harry & Sonja (1996) – Harry Olsson Breaking the Waves (1996) – Jan Nyman My Son the Fanatic (1997) – Schitz Will Hunting (Good Will Hunting, 1997) – professori Gerald Lambeau Lasinpuhaltajan lapset (Glasblåsarns barn, 1998) – Albert Vihan maa (Savior, 1998) – Peter Dominic Ronin (1998) – Gregor Deep Blue Sea (1999) – Jim Whitlock Kuviteltu rakkaus (Passion of Mind, 2000) – William Granther Signs & Wonders (2000) – Alec Timecode (2000) – Alex Green Dancer in the Dark (2000) – tohtori Kaivosmiesten kapina (Harlan County War, 2000) – Warren Jakopovich Aberdeen (2000) – Tomas Tapaus Furtwängler (2001) – tohtori Wilhelm Furtwängler The Glass House (2001) – Terrence ”Terry” Glass No Good Deed (2002) – Tyrone City of Ghosts (2002) – Joseph Kaspar Dogville (2003) – Chuck Kuningas Arthur (King Arthur, 2004) – Cerdic Manaaja: Alku (Exorcist: The Beginning, 2004) – isä Merrin Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (Pirates of the Caribbean: Dead Man’s Chest, 2006) – Saappaanraksi Bill Goyan aaveet (Goya’s Ghosts, 2006) – Goya WAZ (w Delta z, 2007) – Eddie Argo Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (Pirates of the Caribbean: At World’s End, 2007) – Saappaanraksi Bill Arn – Temppeliritari (Arn - Tempelriddaren, 2007) – Birger Brosa Mamma Mia! (2008) – Bill Arn – Pohjoinen valtakunta (Arn - Riket vid vägens slut, 2008) – Birger Brosa Enkelit ja demonit (Angels & Demons, 2009) – Richter Frankie & Alice (2010) – Oz Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) – Muumipappa (ääni) Thor (2011) – tohtori Erik Selvig Melancholia (2011) – Jack The Girl with the Dragon Tattoo (2011) – Martin Vanger The Avengers (2012) – tohtori Erik Selvig Thor: The Dark World (2013) – tohtori Erik Selvig Nymphomaniac (2013) – Seligman Lumiauramies (2014) – Nils Dickman Cinderella – Tuhkimon tarina (2015) – suurherttua Avengers: Age of Ultron (2015) – tohtori Erik Selvig Hurmaava petturi (2016) – Dima Mamma Mia: Here We Go Again! (2018) – Bill Chernobyl (televisiosarja, 2019) – Boris Štšorbina Dyyni (2021) – paroni Vladimir Harkonnen Thor: Love and Thunder (2022) – tohtori Erik Selvig Andor (televisiosarja, 2022–2025) – Luthen Rael Sentimental Value'' (2025) – Gustav Borg
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1951 syntyneet Luokka:Golden Globe -palkinnon saajat Luokka:Parhaan miespääosan Guldbagge-palkinnon saajat Luokka:Parhaan miessivuosan Guldbagge-palkinnon saajat Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit