Neuvostoliiton hajoaminen alkoi neuvostojohtajan Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikasta 1985. Gorbatšovin perestroika ja glasnost olivat yritys korjata reaalisosialismia paremmin toimivaksi ja inhimillisemmäksi. Monet maan ongelmat kuitenkin pahenivat uudistuspolitiikan takia.
Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneet syyt olivat pääasiassa maan sisäisiä, joista keskeisempiä olivat ideologinen ja taloudellinen romahdus, ympäristöongelmat, kansallisuusriidat sekä moraaliset syyt. Neuvostoliiton kansainvälinen asema vahvistui aina 1970-luvun loppupuolelle saakka, jolloin se vielä levittäytyi globaaliin etelään, mutta laajentuminen ja sotilaallinen tukitoiminta alkoi käydä valtion taloudelle liian ylivoimaiseksi. Lisäksi on syytä mainita Ronald Reaganin aloittama kilpavarustelu, jota Neuvostoliiton talous ei enää kestänyt ja joka vääristi sen kansantaloutta entistä militaristisemmaksi.
Neuvostoliiton johtavien kommunistien mediaani-ikä oli noussut 70:een ja verrattain nuori Gorbatšov nousi johtajaksi, kun Leonid Brežnev oli kuollut vuonna 1982, Juri Andropov vuonna 1984 ja Konstantin Tšernenko vuonna 1985. Gorbatšov toteutti uudistuksia, ja talous alkoi luhistua komentojärjestelmän purkautuessa. Demokratisointi poisti poliittisen valvonnan ja nosti kansallismielistä liikehdintää eri osatasavalloissa. Kommunismi alkoi murtua Itä-Euroopassa sen jälkeen, kun Gorbatšov oli vuonna 1988 luopunut Brežnevin opista. Itä-Euroopan maissa tapahtui sarja vallankumouksia 1988–1989. Vuonna 1991 Venäjällä järjestettiin kansanäänestys Neuvostoliiton jatkamisesta.
Lopulta monet tasavallat halusivat irtautua Neuvostoliitosta. Baltian maat antoivat ensin itsenäistymisjulistuksen. Valta alkoi luisua Gorbatšovilta tasavalloille. Käytännössä parlamentin puhemies Boris Jeltsinin johtama Venäjäkin julistautui suvereeniksi kesällä 1990. Vanhoilliset sotilaat ja kommunistit vastustivat Neuvostoliittoa uhannutta hajoamista ja Gorbatšovin uudistuksia. Näin Gorbatšov joutui poliittisesti Jeltsinin demokraattien ja vanhoillisten väliin. Vanhoilliset kaappasivat vallan elokuussa 1991. Kaappaus kukistui pian Jeltsinin vastarintaan, ja Krimillä kotiarestissa ollut Gorbatšov menetti lopunkin valtansa. Tasavaltojen johtajat hajottivat Boris Jeltsinin johdolla Neuvostoliiton, joka lakkasi virallisesti olemasta 26. joulukuuta 1991.Luukkanen, s. 436 Neuvostoliiton kansainvälisen aseman peri Venäjän federaatio.
Aikajana thumb|Vuosi myöhemmin Neuvostoliiton romahduksesta kaduilla myytiin vanhaa kommunistista tavaraa Lähde:Vallankumouksessa: Moskovan päiväkirjat 1990–1991. Vastapaino, 2021. . 11. maaliskuuta 1985: Mihail Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. 14. kesäkuuta 1986: Gorbatšov otti käyttöön termin perestroikan keskuskomitean osastopäälliköiden kokouksessa. Perestroika oli Gorbatsvin alulle paneva suunnitelmatalouden uudistamisprosessi. 27. tammikuuta 1987: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksessa otettiin käyttöön termi glasnost, jonka tavoitteena oli avoimuuden kautta saada tukea perestroikalle. 21. lokakuuta 1987: Boris Jeltsin syrjäytetään Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittisesta toimikunnasta. 8. joulukuuta 1987: Mihail Gorbatšov ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan allekirjoittavat keskipitkän ja pitkän matkan ohjuksia koskevan aseistariisuntasopimuksen (INF-sopimus). 13. maaliskuuta 1988: armenialaisenemmistöisessä Stepanakertissä, Vuoristo-Karabahissa järjestettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin alueen liittämistä Armeniaan, joka silloin kuului Azerbaidžaniin. 27.–29. helmikuuta 1988: armenialaisvastaisia mellakoita Sumgaitissä, Azerbaidžanissa. 13. huhtikuuta 1988: Viron kansanrintaman johtaja Edgar Savisaar kehottaa virolaisia liittymään kansanrintamaan. Liettuassa ja Latviassa perustetaan myös kansanrintamia. 15. syyskuuta 1988: ensimmäinen venäläinen riippumaton televisiotuotantoyhtiö ATV perustettiin. 16. marraskuuta 1988: Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti tasavallan lait ensisijaisiksi Neuvostoliiton lakeihin nähden. 7. joulukuuta 1988: Gorbatšov ilmoitti YK:n yleiskokouksessa, että neuvostojoukot vedetään pois Itä-Euroopan maista, mikä johtaa Varsovan liiton lakkauttamiseen. 19. helmikuuta 1989: 4 000 Valko-Venäjän kansanrintaman jäsentä osoittaa mieltä Minskissä kommunistisen puolueen johtavan aseman lakkauttamisen puolesta. 26. maaliskuuta 1989: Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin vaalien ensimmäisellä kierroksella on ensimmäistä kertaa useita ehdokaslistoja ja yleinen äänioikeus. Kaksi kolmasosa edustajista valittiin vaaleilla. Monet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsenet jätettiin valitsematta. 9. huhtikuuta 1989: Tbilisissä, Georgiassa mielenosoitus tukahdutettiin armeijan erikoisjoukkojen toimesta, mikä johti kansallisen liikkeen muodostamiseen, jonka tavoitteena on itsenäisyyden palauttaminen. 18. toukokuuta 1989: Liettuan neuvostotasavallan korkein neuvosto antoi suvereniteettijulistuksen. 10.–25. heinäkuuta 1989: Hiilikaivoslakko Siperiassa ja Ukrainassa. 23. elokuuta 1989: 2 miljoonaa ihmistä muodosti noin 600 kilometrin pitkän ketjun kolmen Baltian neuvostotasavallan läpi, millä muistettiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen vuosipäivää. Sopimuksella Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon. 11. maaliskuuta 1990: Liettuan korkein neuvosto antoi itsenäisyysjulistuksen. 12.–15. maaliskuuta 1990: Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi poisti perustuslakimuutoksella Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtavan roolin valtiossa ja perusti Neuvostoliiton presidentin viran, johon valittiin Mihail Gorbatšov. 4.–18. maaliskuuta 1990: Tasavaltojen korkein neuvoston kongressi valittiin yleisellä ja suoralla vaaleilla. 30. maaliskuuta 1990: Viron korkein neuvosto antoi itsenäisyysjulistuksen. 4. toukokuuta 1990: Latvian korkein neuvosto antoi julistuksen itsenäisyyden palauttamiseksi. 29. toukokuuta 1990: Boris Jeltsin valittiin Venäjän federaation korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi eli presidentiksi. 12. kesäkuuta 1990: Venäjän federaation korkein neuvosto antoi julistuksen Venäjän federaation valtiollisesta suvereenisuudesta. 12. kesäkuuta 1990: Neuvostoliiton korkein neuvosto lakkautti sensuurin ja salli lehdistönvapauden. 9. lokakuuta 1990: Laki poliittisten puolueiden perustamisesta säädetään. 17. marraskuuta 1990: Gorbatšov esitteli lakiluonnoksen uudesta liittosopimuksesta, jonka tavoitteena oli muuttaa Neuvostoliitto suvereenien valtioiden liitoksi. 13. tammikuuta 1991: armeijan erikoisjoukot tukahduttivat mielenosoituksen Vilnassa, Liettuassa. 23.–25. tammikuuta 1991: Rahauudistus tuli voimaan. Sen tavoitteena oli hillitä inflaatiota ja kasvattaa valtion budjettia. 19. helmikuuta 1991: Boris Jeltsin vaati Gorbatšovin eroa. 17. maaliskuuta 1991: kansanäänestys uudesta liittosopimuksesta. 12. kesäkuuta 1991: Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. 19.–21. elokuuta 1991: Vallankaappausyritys Moskovassa syrjäyttää Gorbatšovin. 20. elokuuta 1991: Viro antoi itsenäisyysjulistuksen. 21. elokuuta 1991: Latvia antoi itsenäisyysjulistuksen. 23. elokuuta 1991: Jeltsin jäädytti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen toiminnan Venäjällä ja tunnustaa Viron, Latvian ja Liettuan itsenäisyyden. 24. elokuuta 1991: Gorbatšov erosi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin virasta. 26.–30. lokakuuta 1991: Neuvostoliiton korkein neuvosto kielsi kommunistisen puolueen toiminnan ylimääräisessä kokouksessa. 6. marraskuuta 1991: Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin ja sen omaisuus kansallistettiin. 8. joulukuuta 1991: Neuvostoliiton lakkauttaminen vahvistettiin sopimuksella, jolla perustettiin Itsenäisten valtioiden yhteisö. 25. joulukuuta 1991: Gorbatšov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta.
Neuvostoliiton talousongelmat
Josif Stalin oli kehittänyt eniten raskasta teollisuutta, ja laiminlyönyt kulutustavaroiden tuotantoa ja kollektivoinut maatalouden. Tämä talouden osa toimi tehottomasti, koska neuvostotalous oli eristäytynyt muusta maailmasta ja se alkoi enenevässä määrin jäädä teknisestä kehityksestä jälkeen. Voimavaroja tuhlattiin. Huonosti toimiva maatalous aiheutti sen, että Neuvostoliitto alkoi vuonna 1963 ostaa viljaa ulkomailta. Vientituotevalikoima oli kehitysmaalle tyypillinen. Se pyrki viemään pois energiaa ja raaka-aineita. Neuvostoliitto jäi lopulta öljyn hintaloukkuun.
Neuvostoliitto ei ollut kyennyt luomaan maailmanmarkkinoista riippumatonta talousjärjestelmää, mikä oli ratkaiseva syy kommunistisen järjestelmän elinkelvottomuuteen. Maa oli pitkälti riippuvainen öljyn ja muiden raaka-aineiden viennistä. Sen teollistuminen oli perustunut ympäristöstä piittaamattomaan luonnonvarojen riistoon, ja valtavia alueita oli saastunut elinkelvottomiksi. Modernin tietotekniikan kehityksestä Neuvostoliitto putosi jo alkuvaiheessa, ja varustelumenot rasittivat taloutta ankarasti.
Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikka Pääartikkeli: Neuvostoliitto Gorbatšovin aikakaudella Neuvostotalouden kasvu hidastui 1970-luvulla, minkä takia kommunistit tiedostivat talousuudistuksen tarpeen. 1980-luvun alkupuolella kuoli lyhyen ajan kuluessa kolme vanhan polven neuvostojohtajaa, Leonid Brežnev, Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Uudistusmielinen Mihail Gorbatšov valittiin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi.Sailas ym., s. 89 Hän aikoi uudistaa Neuvostoliiton diktatuuriin perustuvaa Brežnevin ajoilta periytyvää byrokraattista sosialismia, työntää maansa liikkeelle pysähtyneisyydestä ja löysätä kommunistisen puolueen yksinvaltaan perustunutta komentotaloutta.
Gorbatšovin ensi askeleet puoluejohtajana olivat varovaisia. Hän jatkoi Andropovin aloittamaa korruptionvastaista toimintaa, aloitti kampanjan alkoholia vastaan ja valitsi ulkoministeriksi Georgian puoluejohtajan Eduard Ševardnadzen. Uudistukset pääsivät todella vauhtiin vasta vuonna 1987, jolloin Gorbatšov poisti yritysten valvonnan ja alkoi vapauttaa poliittisia toisinajattelijoita. Poliittiseen kielenkäyttöön ilmestyi uusia iskusanoja, perestroika, demokratisointi ja glasnost. Tarkoitus oli lisätä keskusjohtoiseen neuvostojärjestelmään joitain läntisten demokratioiden piirteitä. Demokratisointi aiheutti kansallisen liikehdinnän alun monissa maissa, kun sensuuria ja toisinajattelijoiden vainoa purettiin. Kävi ilmi, että kansallisuuskiistat oli pidetty Neuvostoliitossa poissa pakkovallan keinoin. Samaan aikaan Gorbatšov sai lännessä osakseen suurta suosiota liennytyspolitiikallaan.
Gorbatšovin politiikka herätti enenevää vastustusta monissa kommunistijohtajissa, jotka kannattivat Brežnevin aikana noudatettua perinteistä linjaa. Toisaalta yksi keskuskomitean jäsen, populistinenBoris Kagarlitski, Hajonnut monoliitti, Orient Express 1992, s. 113, Luku 4. Demokratian uusi malli? – Populismi Moskovan puoluejohtaja Boris Jeltsin, oli järjestelmän uudistamisesta samoilla linjoilla kuin Gorbatšov, mutta piti esiintyi kuitenkin hänen kilpailijanaan ja arvostelijanaan. Syyskuussa 1987 keskuskomitean sihteeri Jegor Ligatšov moitti Jeltsiniä siitä, että tämä oli sallinut venäläisten nationalistien ja Krimin tataarien mielenosoitukset. Moitteiden vuoksi Jeltsin pyysi eroa politbyroon ehdokasjäsenen paikalta.
Kesällä 1988 pidettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen puoluekonferenssi, missä Gorbatšov ajoi läpi suunnitelmansa uudesta kansanedustuslaitoksesta.Kujala s. 341. Vuonna 1989 valittiin kansanedustajien kongressi osin vapaissa vaaleissa. Nämä vaalit voitti Moskovan vaalipiirissä Boris JeltsinHosia, s. 238, vaikka suurin osa valituista oli kommunisteja. Jeltsinin demokraattinen liike halusi kapitalismia. Alussa sen kilpailijana olivat maltillisten sosialistien löyhä ja poliittisesti heikko Kansanrintama, joka ajan kuluessa haki kompromissia liberaalien kanssa ja jäivät politiikassa sivuun.Kagarlitski 1992, 115–116