Turku (, ) on Lounais-Suomen suurin kaupunki ja Varsinais-Suomen maakuntakeskus. Se sijaitsee Aurajoen suulla Saaristomeren rannikolla. Turun kaupungissa asuu noin ja laajemmin koko seudulla noin henkeä. Vastaavasti Turun kaupunkiseudun kuntayhtymän toiminta-alueella asuu noin ihmistä. Turku on asukasluvultaan Suomen :nneksi suurin kunta ja lähikuntineen kolmanneksi suurin kaupunkialue.
Turku syntyi Aurajoen suulle jo ennen 1200-lukua ja se on Suomen vanhin kaupunki. Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 1229, jolloin paavi Gregorius IX mainitsee bullassaan ensimmäistä kertaa kaupungin nimeltä Aboa (Turun latinankielinen nimi). Jo sitä aikaisemmin arabialainen maantieteilijä Al Idrisi viittaa Abuan kaupunkiin kaukana pohjoisessa. Turku oli pitkään Suomen merkittävin asutuskeskus, maan epävirallinen pääkaupunki vuosina 1809–1812 ja 1840-luvulle saakka Suomen suurin kaupunki. Turku on yhä alueensa paikallishallinnollinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Kaupunki on Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka ja Varsinais-Suomen maakuntakeskus.
Ruotsin vallan aikana Turku oli valtakunnan itäosan hallintokeskus. Venäjän vallan alussa Helsinki valittiin Suomen pääkaupungiksi itäisemmän sijaintinsa vuoksi ja useimmat virastot siirrettiin sinne. Arkkipiispanistuin jäi Turkuun ja lähes 800-vuotias Turun tuomiokirkko on edelleen maan kansallispyhättö. Vuonna 1640 perustettu Turun Akatemia eli maan vanhin yliopisto siirrettiin vuoden 1827 Turun palon jälkeen Helsinkiin ja tunnetaan nykyään Helsingin yliopistona.
Turkua on perinteisesti pidetty Suomen porttina länteen. Aurajoen suulle syntynyt kaupunki on aina ollut merkittävä kaupallinen satamakaupunki. Turun satamasta on tiheä matkustajalauttaliikenne Maarianhaminaan ja Tukholmaan. Turun lentoasema on Suomen neljänneksi vilkkain ja rahtimääriltään toiseksi suurin lentoasema. Vuonna 2011 Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Viron pääkaupungin Tallinnan kanssa.Runsaasti arvovieraita Turun kulttuurivuoden avajaisissa
Lounais-Suomi on yksi Suomen tärkeimmistä valmistavan teollisuuden tuotantokeskittymistä ja meriteollisuuden ydinalue. Tuotanto on voimakkaassa kasvussa ja kasvunäkymät ulottuvat yli 2020-luvun puolivälin. Lääketeollisuus on toinen Turun merkittävä teollisuuden ala. Sekä meri- että lääketeollisuuden voimakkaat kasvunäkymät ovat luoneet korkeasuhdannetta myös muille toimialoille, erityisesti rakentamiseen.
Kaupunki on virallisesti kaksikielinen. Vuoden 2018 lopussa sen asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia 5,4 prosenttia eli noin 10 300 henkeä.
Turun naapurikuntia ovat Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko. Näistä Pöytyän, Mynämäen, Maskun ja Nousiaisten kanssa rajaa on vain yhdessä pisteessä Kuhankuonon rajakivellä. 1900-luvulla Turkuun on liitetty Maarian, Paattisten ja Kakskerran kunnat sekä alueita muiden muassa Kaarinasta ja Raisiosta.
Nimen alkuperä Suomenkielisen nimityksen kaupungille uskotaan periytyvän muinaisitäslaavilaisesta kauppapaikkaa tarkoittavasta sanasta tǔrgǔ. Nykyinen käsitys on se, että sanan toivat Fennoskandian alueelle novgorodilaiset kauppiaat.
Turkua käytetään edelleen tietyissä murteissa samaisesta sanasta aikoinaan periytyneen torin merkityksessä, vaikkakin Turku nykyään ymmärretään useammin kaupungin nimeksi kuin toria tarkoittavaksi sanaksi. Tämä merkitys näkyy myös sanonnoissa ”turuilla ja toreilla” ja ”Suomen Turku”, joka myös viittaa asemaan historiallisen Suomen maakunnan eli Varsinais-Suomen kaupunkina. Viroksi kaupungin nimi on Turu, joka on omistusmuoto toria tarkoittavasta sanasta ”turg”.
Turun ruotsinkielinen nimi Åbo, alun perin Aboa, tulee mahdollisesti jokea tarkoittavasta alusta å ja loppuosasta asukas eli bo(a).
Historia
Keskiajan Turku
pienoiskuva|vasen|pysty|Koroisten raunioille on pystytetty muistomerkiksi valkea risti. Turun historia aloitetaan usein kirjeestä, jonka paavi Gregorius IX päiväsi 23. tammikuuta 1229. Kirjeessä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin soveliaampaan paikkaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti siirtoa Nousiaisista Koroisiin.Gardberg, C. J.: Turun kaupungin historia 1100-luvun puolivälistä vuoteen 1366. Turun kaupungin historia 1. Turku 1971: 115–324 Aurajokilaakso oli ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella, joten ei ole yllättävää, että hiippakunnan keskus siirrettiin sinne.
Varsinainen Turun kaupunki muodostui 1200-luvun lopulla hieman Koroistenniemeä alemmas Aurajoen varteen Unikankareen kummun läheisyyteen. Arkeologi Markus Hiekkanen on arvellut, että kaupunki perustettiin kuninkaan, piispan ja vuonna 1249 perustetun dominikaanikonventin yhteisestä aloitteesta. Kaupunkia ei kuitenkaan perustettu asumattomalle maalle, vaan paikalla oli peltoja ja luultavasti myös talonpoikaiskylä. Kaupungin tarkkaa perustamisvuotta ei tiedetä, koska mitään aiheeseen liittyvää asiakirjaa ei ole säilynyt. Unikankareelle rakennettu tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1300.
Piispanistuimen ja dominikaaniluostarin sijaintipaikkana Turku oli keskiaikaisen Suomen kirkollinen ja opillinen keskus. Keskiaikainen Turku oli myös vilkas kaupan ja merenkulun keskus. Se oli Suomen suurin ja samalla koko Ruotsin valtakunnan suurimpia ja tärkeimpiä keskiaikaisia kaupunkeja. Kaupungin lähellä sijainnut Turun linna oli tärkeimpiä maallisen vallan tukikohtia Suomen alueella. Linnan antamasta suojasta huolimatta kaupunki joutui keskiajalla useita kertoja sotanäyttämöksi. Novgorodilaiset ryöstivät kaupunkia vuonna 1318 ja tanskalaiset 1509 ja 1522.Toivo T. Rinne – Rainer Fagerlund (1984): Turku uuden ajan alussa teoksessa Turun seitsemän vuosisataa (toim. Eero Kuparinen). s. 79–110. Turun historiallinen yhdistys. Turku
Turku 1500-luvulta Ruotsin vallan loppuun
pienoiskuva|vasen|pysty|Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, osa Albert Edelfeltin maalausta. pienoiskuva|Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen. Keskiajan jälkeenkin Turku säilytti asemansa Suomen suurimpana kaupunkina. Juhana-herttuan pitäessä hoviaan Turun linnassa vuosina 1556–1563 turkulaiset saivat nähdä välähdyksiä keskieurooppalaisesta loistosta. Turun linnaa piiritettiin 1500-luvulla yhteensä kuusi kertaa Ruotsin valtataistelujen yhteydessä, mutta 1600-luvulla kaupungin olot olivat paljon rauhallisemmat. Turun asema laajan alueen keskuksena korostui 1600-luvun aikana, kun sinne perustettiin lukuisia koulu- ja hallintolaitoksia. Esimerkiksi lääninhallitus perustettiin Turkuun vuonna 1617 ja Suomen ensimmäinen hovioikeus, Turun hovioikeus vuonna 1623. Kuningatar Kristiina antoi käskyn perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, vuonna 1640. Turussa asui 1600-luvulla noin 3 000 asukasta, jotka olivat paitsi pappeja, kauppiaita, käsityöläisiä ja palvelijoita, nyt myös virkamiehiä, opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa. Kreivi Pietari Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640 ja 1648–1654 tehtävänään alueen hallinnon hoitaminen. Tätä tehtävää varten Turun linnassa oli kenraalikuvernöörin virasto.
1600-luvun suotuisa kasvu tyrehtyi vuosina 1700–1721 suuren Pohjan sotaan ja sitä seuranneeseen isoonvihaan eli venäläiseen miehitykseen. Turku oli isonvihan aikana venäläisen miehityshallinnon keskus. Vuosina 1742–1743, hattujen sodan aikana, kaupunki miehitettiin jälleen pikkuvihan myötä. Pikkuviha päättyi Turun rauhana tunnettuun rauhansopimukseen. 1700-luvun jälkipuolisko oli rauhaisampaa, ja sitä leimasi Turussa teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara. Kaupungin asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen ja Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771. Vuonna 1790 Turussa perustettiin Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura.
Venäjän vallan aika
pienoiskuva|vasen|Turun palo vuonna 1827 oli katastrofi kaupungin kehitykselle. pienoiskuva|Vuonna 1876 avattu rautatieasema yhdisti Turun entistä kiinteämmin muuhun Suomeen. Turussa ei ryhdytty minkäänlaiseen vastarintaan venäläisten marssiessa kaupunkiin lokakuussa 1809 Suomen sodan yhteydessä. Elämä Turussa jatkui miehityksestä huolimatta rauhallisena. Turun hovioikeus jatkoi venäläisten saapuessa istuntoaan ja myöhemmin keväällä Turun piispa Jacob Tengström ja Turun akatemian opettajakunta vannoivat uskollisuudenvalan keisarille.
Turusta tuli 1809 Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinnon sijoituspaikka eli autonomisen Suomen pääkaupunki. Turussa oli historiallisen asemansa vuoksi entuudestaan tärkeitä virastoja. Turun tuomiokapituli ja piispa olivat maan johtava kirkollinen auktoriteetti. Turussa sijaitsi yliopisto, ja kaupunki oli Suomen kaupan ja merenkulun keskus. Pääkaupunki siirrettiin kuitenkin Helsinkiin vuonna 1812, koska keisari Aleksanteri I:n mielestä Turku oli ruotsalaismielinen ja liian lähellä entistä emämaata. Myöhemmin Carl Erik Mannerheim, jota pidetään Suomen ensimmäisenä pääministerinä, kommentoi muistelmissaan, että pääkaupungin siirtäminen Turusta Helsinkiin oli hänen mielestään virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset ”onnenonkijat ja projektimaakarit”.
Arkkipiispanistuinta lukuun ottamatta viimeisetkin keskushallinnon elimet ja Turun akatemia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin vuoden 1827 Turun suuren palon jälkeen. Pohjoismaiden historian tuhoisimman kaupunkipalon jälkeen uuden asemakaavan Turkuun laati Carl Ludvig Engel. Jälleenrakennuksen jälkeen kaupunki oli arkkitehtuuriltaan Euroopan yhtenäisimpiä kokonaisuuksia. Turku pysyi Suomen suurimpana kaupunkina 1840-luvulle asti. 1800-lukua leimasi kaupungin uuden nousun lisäksi kansallinen herätys, fennomania. Perusta liikkeelle oli niin sanotussa Turun romantiikassa.
Suomen itsenäistymisen jälkeen
pienoiskuva|vasen|Aurakatu Turun keskustassa 1910-luvulla. pienoiskuva|Turun linna kesällä 1941 Neuvostoliiton pommitusten jälkeen. Heti Suomen itsenäistymisen jälkeen alkaneessa Suomen sisällissodassa Turku oli muiden suurten kaupunkien tapaan punaisten hallinnon alla. Sota oli kuitenkin lyhyt, ja kevään 1918 aikana Turussa olleet punaiset vetäytyivät. Talvi- ja jatkosodan aikana Turku kärsi Neuvostoliiton pommituksista. Muun muassa Turun linna kärsi tuhoa, ja sen lähialue sekä Martin kaupunginosa pommitettiin lähes täysin maan tasalle. Neuvostoliitto pudotti talvisodan aikana kaupunkiin 4 000 pommia, jotka tuhosivat tai vaurioittivat yli 600 rakennusta. Pommituksissa kuoli 52 ja haavoittui 151 henkeä. Turku olikin Viipurin jälkeen talvisodan pommitetuin kaupunki. Presidentti, marsalkka Mannerheim oli sodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.