Harmaahorsma (Epilobium lamyi) on Euroopassa kasvava, monivuotinen horsmakasvi. Suomessa laji on hyvin harvinainen ja uhanalainen.
Ulkonäkö ja koko Harmaahorsman punertava varsi on pysty, nelisärmäinen ja 30–60 cm korkea. Kasvi on haaraton tai yläosastaan haarova. Varren alaosa on kalju, ylempää myötäisesti kaarikarvainen. Varren tyvellä on sekä uusia että edellisen kesän kuivia ruusukelehtiä. Harmaanvihreät lehdet ovat ruodittomia tai hyvin lyhytruotisia, kapean pitkulaisia ja pieni- ja tylpähköhampaisia. Ylimpien lehtien laidat ja alapinnan keskisuonet ovat karvaisia. Tiheän kukinnon ranka on harmaakarvainen. Kukan teriö on vajaan sentin levyinen, purppuranpunainen ja kokonaan aukeava. Luotti on nuijamainen. Harmaahorsma kukkii heinä-elokuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 297. Kasvi tuottaa runsaasti siemeniä ja ne säilyvät pitkään maassa. Harmaahorsma voikin pulpahtaa esille maata muokattaessa.Laine 1997, s. 143.
Harmaahorsma muistuttaa suuresti tummahorsmaa (E. obscurum) ja särmähorsmaa (E. tetragonum), jonka alalajiksi se onkin välillä luokiteltu. Harmaahorsma saattaa risteytyä muiden horsmalajien kanssa. Risteymiä tunnetaan ainakin amerikanhorsman (E. adenocaulon) ja lehtohorsman (E. montanum) kanssa.
Levinneisyys Harmaahorsman päälevinneisyysalue ulottuu Isosta-Britanniasta ja Ranskasta läpi Keski-Euroopan Balkanille asti. Satunnaisemmin lajia tavataan lähes koko Euroopassa Etelä-Ruotsia ja -Suomea myöten. Harmaahorsmaa kasvaa myös Turkissa.Den virtuella floran: Grådunört Viitattu 9.12.2009. Suomessa harmaahorsmaa on tavattu usealta paikkakunnalta Ahvenanmaalta, Turun saaristosta Korppoosta ja Nauvosta sekä aikaisemmin myös mannermaalta Lohjalta ja Karjalohjalta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2008: Harmaahorsman levinneisyys Suomessa Viitattu 9.12.2009.
Elinympäristö Harmaahorsma viihtyy savisissa ojissa ja ojanpientareilla, joutomailla, kesantopelloilla ja kosteilla rantaniityillä. Se on vähentynyt elinpaikkojen umpeenkasvamisen ja ojien vähenemisen takia. Se ei myös pärjää kilpailussa tulokaslaji amerikanhorsman kanssa.
Lähteet Laine, Unto: Harmaahorsma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 143. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Harmaahorsman levinneisyys Suomessa.
Luokka:Horsmat Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit