pienoiskuva|Sprengtportenin toinen puoliso Varvara Nikolajevna Sprengtporten, o.s. Samytskaja. Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu, ; 16. elokuuta 1740 Porvoon pitäjä – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä) oli suomenruotsalainen sotilas, joka vaikutti Ruotsin ja Venäjän politiikassa. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jakob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella. Sprengtporten kirjoitti ensimmäisen ehdotuksen itsenäisen Suomen perustuslaiksi.

Sprengtportenin asema Suomen historiassa on kiistelty ja ristiriitainen. Häntä on luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksikin. Sprengtportenia on yleisesti pidetty hankalana persoonana, joka suututti ihmisiä äkkiväärällä käytöksellään. Hän oli myös kunniankipeä ja kateellinen. Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi.Katajala, Kimmo: Pyykinpesua ruotsalaisittain, Sprengtporten – petturi vai patriootti?

Sprengportenin suomalaisiksi muokatut etunimet Yrjö Maunu on otettu käyttöön 1920–1930-lukujen suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa.

Elämänvaiheet Upseerisuvun vesa Göran Magnus syntyi Porvoossa Sprengtportenin ruotsalaiseen aatelissukuun, joka oli lähtöisin Saksasta. Sprengtportenin isä oli Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin majuri Magnus Wilhelm Sprengtport (1685–1744), äiti oli aatelisen Göran Ulfsparre af Broxvik (1674–1733) tytär; Elsa Catharina Ulfsparre af Broxvik (1703–1782).

Göran Magnus Sprengtporten liittyi Ruotsin armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään Jakobia vuoden 1772 vallankumouksessa. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan Brahenlinnan virkatalossa Ristiinassa ja perusti vuonna 1779 Haapaniemen sotakoulun. Koulu aloitti toimintansa Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja 1. toukokuuta 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Rantasalmen pitäjään. Haapaniemen kadettikoulun nimi muutettiin vuonna 1812 Haapaniemen Kenttämittauskouluksi. Koulussa sattui vuonna 1818 tulipalo, jolloin koulu siirrettiin Haminaan ja se sai nimekseen Haminan kadettikoulu. Ristiinassa alkaneen ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana. Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta.Lappalainen, Wolke & Pylkkänen 2008, s. 29

Pian Sprengtporten tuli siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta Kustaa III:a vastaan kasvoi edelleen. Juhlallinen vastaanotto saattoi olla kosiskeluyritys Sprengtportenin houkuttelemiseksi Venäjän palvelukseen, sillä Venäjällä tiedettiin Sprengtportenin ja Kustaa III:n huonontuneista väleistä. Gustaf Mauritz Armfeltin mukaan Sprengtporten veljeili korkea-arvoisten venäläisten sotilashenkilöiden kanssa matkan aikana.Ramel 2005, s. 55–56

Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta liittyäkseen Preussin riveihin sotaan Itävaltaa vastaan ja saadakseen sotakokemusta, mutta sota peruuntui. Lähtö heikensi Sprengtportenin mainetta Ruotsissa.Ramel 2005, s. 57 Syksyllä 1779 hän matkusti Ranskaan ja pyrki saamaan viran ranskalaisista retkikuntajoukoista Isoa-Britanniaa vastaan käydyssä Yhdysvaltain vapaussodassa. Kustaa III antoi Sprengtportenille tukea everstinpaikan hankkimiseksi ranskalaisretkikunnasta, mutta Ranska ei pystynytkään maksamaan hänelle palkkaa.Ramel 2005, s. 61–64 Sprengtporten päätti palata Ruotsiin, ja Tukholmaan hän saapui kesällä 1781. Niin hänen taloudellinen tilansa kuin maine Ruotsissa olivat kuitenkin heikentyneet, ja hän koki tulleensa kuninkaan hylkäämäksi.Ramel 2005, s. 69–71

Suomen itsenäistymissuunnitelma Sprengtporten siirtyi Suomeen vuonna 1781. Hän myös opetteli suomen kielen. 1700-luvun loppupuolella Suomessa oli kuningasvastaisia ”perustuslaillisia patriootteja” ja kruunulle uskollisia ”rojalisteja”. Kuningas Kustaa III:n itsevaltaiset otteet olivat nostattaneet Suomessa aatelisrepublikaanista henkeä, joka oli saanut inspiraatiota muun muassa Voltairen, Helvétiuksen, de la Mettrien, Raynalin ja Rousseaun ajatuksista.

Noin vuonna 1783 Sprengtporten alkoi väittää Ruotsin sortaneen Suomea samaan tapaan kuin Englanti sorti Amerikan siirtokuntia. Sprengtportenin mukaan Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin itsenäisyys tai liittyminen Venäjään, sillä Venäjä tavoittelisi Pietarin turvaamista ja Suomenlahden herruutta. Spekulaatiot Suomen asemasta olivat olleet yleisiä 1780-luvun alkupuolella. Epäilyt kohdistuivat Ruotsin halukkuuteen suojella Suomea ja myös suomalaisten uskollisuuteen Ruotsin kruunulle.

Sprengtporten vietti aikaa Tukholmassa ja myös Alankomaissa, jossa hän palveli kevyen prikaatin päällikkönä. Tukholman valtiopäivillä 1786 Sprengtporten vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin. Sprengtporten kirjoitti oman perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle vuonna 1786.

Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa Vuonna 1787 Sprengtporten liittyi keisarinna Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Mukanaan hänellä oli kopiot kartoista ja puolustussuunnitelmista, joita hän oli valmistellut Savon prikaatin komentajana.Lappalainen, Wolke & Pylkkänen 2008, s. 23. Vuosien 1788–1790 Kustaa III:n sodassa Sprengtporten oli mukana Venäjän keisarillisessa armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena ”poliittisena upseerina”.

Hän ei ollut itse osallistunut Anjalan liiton tai Liikkalan nootin valmisteluun, mutta rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Mikkelissä käydyssä Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

Böömin vuodet Sodan päätyttyä Sprengtporten ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet maanpetturiksi ja Katariina II:n petyttyä Sprengtportenin kyvyttömyyteen kääntää suomalaiset puolelleen. Seuraavien viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Joseph Karl von Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa.

Epäonnistumisia, kuolema unohdettuna Venäjän keisari Paavali I tarvitsi Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa vuonna 1800 Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa. Sprengtporten laati Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.

On väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatusten muisto eli Viaporin upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa Viaporin antautumiseen.Nieminen, Jarmo: Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu, 1/2007 s. 29 Perinteisesti antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Carl Olof Cronstedtin tappiomielialaa, Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa vääristeltyä informaatiota, jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.

Sprengtporten nimitettiin ensimmäiseksi Suomen kenraalikuvernööriksi 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1808 kreivin arvossa. Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna. Ero myönnettiin 28. (16.) toukokuuta 1809 ja astui voimaan 17. (5.) kesäkuuta, jolloin hänen seuraajakseen määrättiin Michael Barclay de Tolly. Vuoden 1809 Porvoon valtiopäiville Sprengtporten kuitenkin osallistui.

Viimeiset kymmenen vuottaan Sprengtporten vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta suomalaisten vieroksumana ja unohdettuna Pietarin Vasilinsaarella. Hänet on haudattu Pietarissa sijaitsevalle Smolenskin luterilaiselle hautausmaalle. pienoiskuva|Sprengtportenin hauta Smolenskin luterilaisella hautausmaalla Pietarissa

Elämäkerrat Professori Kimmo Katajala kirjoitti vuonna 2005, ettei Sprengtportenista ole kirjoitettu tieteelliset mitat täyttävää elämäkertaa. Sakari Kuusen kirjoittama elämäkerta perustuu aiemmin julkaistuun painettuun aineistoon. Toimittaja Tuomas Keskisen Haavekuva on journalistinen näkemys kohteesta kollaasimaisesti suomennettujen dokumenttikatkelmien kautta. Se toistaa kaanonissa kansallisen historiankirjoituksen kliseitä ja sai aikansa historiantutkijapiireissä viileän vastaanoton. Ruotsalaisen Stig Ramelin elämäkerrasta puuttuu viitteistys, eikä tietojen todenperäisyyttä voi tarkistaa. Katajalan mukaan se on kuitenkin siihenastisista paras.

Kunnianosoitukset

Ritarikunnat kehyksetön|55x55px Miekkaritarikunnan 1. luokan ritariristi (Ruotsi, 1767) kehyksetön|55x55px Pyhän Annan ritarikunta (Venäjä, 1789) kehyksetön|55x55px Pyhän Johanneksen Jerusalemin suurristin ritarikunta (Venäjä, 1800) kehyksetön|55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä, 1801)

Arvonimet ja nimitykset Venäjän valtakunnan paroni (26.11.1788) Suomen suuriruhtinaskunnan kreivi (7.7.1809)

Postimerkki Sprengtportenista julkaistiin vuonna 2009 postimerkki. Suomen postin Porvoon valtiopäivien 200-vuotismuistoksi julkaiseman pienoisarkin muut hahmot olivat Aleksanteri I, Carl Erik Mannerheim ja Gustaf Mauritz Armfelt.

Muistomerkit Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi). Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: "Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 – 13.10.1819". Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: "Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980".

Muotokuvagalleria

Katso myös

Sprengtporten (suku)

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Sprengtportenin muistokivet (kuvat) Pohjois-Savon muistin sivuilla

Sprengtporten, Göran Magnus Biografiskt lexikon för Finland

Luokka:Suomen kenraalikuvernöörit Luokka:Venäläiset kenraalit Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan aatelissäädyn valtiopäivämiehet Luokka:Porvoon valtiopäivät Luokka:Ruotsalaiset aateliset Luokka:Vuonna 1740 syntyneet Luokka:Vuonna 1819 kuolleet