Vaalitapa on menetelmä, jonka avulla vaaleissa annetut äänet muutetaan edustuspaikoiksi. Vaalitapaan kuuluu vaalilistojen rakentuminen, äänten antamisen tapa, ääntenlaskumenetelmä ja voittajien määrittely.Amy 2000, s. 1. Käytetyllä vaalitavalla on suuri merkitys ehdokasasetteluun, vaalikampanjointiin, vaalin tulokseen, äänestysaktiivisuuteen, vaalien jälkeisiin poliittisiin voimasuhteisiin ja poliittiseen vakauteen, maan puoluerakenteeseen sekä hallintoelinten edustavuuteen paikallisesti, etnisesti sekä naisten kannalta.Amy 2000, s. 2–7.
Kaksi länsimaisissa demokratioissa yleisintä äänestystapaa ovat yhden voittajan enemmistövaalitapa, joka on yleinen etenkin Yhdysvalloissa, sekä monen voittajan suhteellinen vaalitapa, joka on yleinen etenkin Euroopassa. Enemmistövaalitavassa valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas, ja suhteellisessa vaalitavassa paikat jaetaan suhteessa puolueiden saamiin äänimääriin.Amy 2000, s. 1–2.
Vaalitapojen luokittelu Vaalitavat eroavat toisistaan siinä, kuinka monta edustajaa vaalipiiristä valitaan. voittaako äänienemmistön saanut vai jaetaanko paikat suhteellisesti. annetaanko äänet yksittäisille ehdokkaille, puolueille vai listoille. äänestetäänkö yhtä tai useampaa ehdokasta tasaveroisesti vai laitetaanko ehdokkaat järjestykseen järjestysnumerolla tai äänten määrälläLundell 2014, s. 6.:
Enemmistövaalitavat Enemmistövaalien tarkoituksena on selvittää vaalivoittajaksi yksi ehdokas tai puolue, joka saa hallitusvastuun.Lundell 2014, s. 2.
Kyllä/ei-vaalitavat thumb|Kierrosvaalitavan kaksi kierrosta, joissa kummassakin äänestäjä voi äänestää vain yhtä ehdokasta thumb|150px|Hyväksymisvaalitavan äänestyslippu, jossa äänestäjä voi antaa hyväksymisäänen niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa Pluraliteettijärjestelmä: Vaalipiireistä valitaan yksi edustaja, joka on eniten ääniä saanut.Lundell 2014, s. 5–6. Majoriteettijärjestelmä: Valintaan vaaditaan äänienemmistö. Jos ehdokas saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan, mutta jos yksikään ehdokas ei saa enemmistöä, järjestetään toinen kierros (joskus useampiakin) yleensä kahden eniten ääniä saaneen välillä. Kierrosvaalitapa: Kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välille. Eliminoiva kierrosvaalitapa: Jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, pudotetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunnes saadaan enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle. Käytetään esimerkiksi olympiakisojen isäntäkaupungin valitsemiseen. Eliminoimaton kierrosvaalitapa: Äänestetään niin kauan kunnes jokin ehdokkaista saa riittävän enemmistön. Käytetään paavin valitsemiseen. Hyväksymisvaalitapa: Äänestäjä voi antaa äänen niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa eli hyväksyä tai hylätä jokaisen heistä yksitellen. Ehdokas, jolla on eniten kyllä-ääniä, voittaa. Satunnaisvaalitapa: Vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen. Lohkovaalitapa: Äänestäjät valitsevat valmiista kokonaisista ehdokaslistoista. Eniten ääniä saanut lohko valitaan kokonaisuudessaan täyttämään kaikki paikat.
Painotetut vaalitavat thumb|150px|Painotettu vaalitapalipuke, jossa ehdokkaat asetetaan ranking-järjestykseen Painotetussa vaalitavassa äänestäjä antaa ehdokkaille järjestysnumerot ykkösestä alkaen. Siirtoäänivaalitapa: Vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi. Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen. Condorcet’n menetelmä: Valitaan se ehdokas, joka ehdokkaita yksittäin toisiinsa verrattaessa saisi enemmistön äänistä. Schulzen menetelmä Lajitellut parit
Suhteelliset vaalitavat Suhteellinen vaalitapa pyrkii jakamaan mandaatit puolueiden kesken suhteessa niiden saamaan kannatukseen. Listavaali: Äänestäjä valitsee valmiilta listalta nimen tai koko listan tai molemmat, ja valitut määritellään ensisijaisesti jonkin vertailulukujärjestelmän perusteella. Avoin listavaali: Äänestäjä voi valita ehdokkaiden välillä.Lundell 2014, s. 7–8. Käytössä esimerkiksi Suomen puoluevaaleissa. Puoliavoin listavaali: Käytössä esimerkiksi Ruotsin vaaleissa. Suljettu listavaali: Äänestäjä voi käytännössä äänestää vain puoluetta Siirtoäänivaalitapa (STV): Äänestäjät laittavat ehdokkaat järjestykseen, ja läpi menneet lasketaan vaihe vaiheelta niin että yli menneet äänet siirtyvät seuraavalle laskentakierrokselle
Laskutavat Korkeimpien keskiarvojen menetelmät: D’Hondtin menetelmä: Jokaisen puolueen ehdokkaat laitetaan äänimäärän mukaiseen järjestykseen ja he saavat vertailuluvun, joka on puolueen äänimäärä jaettuna heidän sisäisellä järjestysluvullaan (1, 2, 3 jne.). Paikat jaetaan kaikkien ehdokkaiden vertailulukujärjestyksessä.Amy 2000, s. 173–174. Sainte-Laguën menetelmä: Sama kuin edellinen, mutta käyttää jakajana lukuja 1, 3, 5 jne.Amy 2000, s. 174–175. Korkeimpien jäämien menetelmä: Aluksi lasketaan kvootti, joka on usein Haren kvootti eli yhteisäänimäärä jaettuna paikkojen määrällä. Jokaisen puolueen äänet jaetaan kvootilla ja puolue saa paikkoja osamäärän kokonaislukuosan mukaan. Jakamatta jääneet paikat jaetaan jakojäännösten mukaan suurimmasta pienimpään.Amy 2000, s. 173.
Puolisuhteelliset vaalitavat thumb|150px|Kumulatiivinen vaalitapa, jossa äänestäjä voi antaa käytettävissään olevat kolme ääntä vapaasti Suhteellinen hyväksymisvaalitapa Kumulatiivinen vaalitapa: Äänestäjällä on ääniä käytettävissä yleensä yhtä monta kuin vaalipiirissä edustajanpaikkoja, ja hän saa jakaa ne ehdokkaiden välillä vapaasti, saaden antaa halutessaan monta ääntä yhdelle ehdokkaalle.Amy 2000, s. 116. Siirtämätön yhden äänen vaalitapa
Sekajärjestelmät Rinnakkaisäänestys: Kahden äänen sekajärjestelmä, jossa äänestäjä antaa yhden äänensä ehdokkaalle enemmistövaaliin ja toisen puolueelle suhteelliseen vaaliin
Suhteellisen ja enemmistövaalin vertailua Suhteelliset ja enemmistövaalitavat eroavat toisistaan siinä suhteessa, miten ne painottavat eri asioita. Suhteelliset vaalitavat painottavat edustavuutta ja enemmistövaalitavat tehokasta hallintotapaa ja vastuunkantoa.Lundell 2014, s. 5. Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vaikka pienemmillä puolueilla olisikin maassa kannatusta, selvä enemmistö kuitenkin äänestää toista kahdesta pääpuolueesta, koska muiden puolueiden ehdokkaiden läpimeno on vaalitavan johdosta epätodennäköistä. Lisäksi pienelle puolueelle annettu ääni auttaakin usein sen vastapuolta, kun ääni on pois pienpuolueen kanssa samoilla linjoilla olevalta pääpuolueelta. Suhteellisessa vaalitavassa puolue voi sen sijaan saada ehdokkaansa läpi selvästi alle 50 prosentin äänimäärällä, mikä suosii pieniä puolueita.Amy 2000, s. 4–5.
Suhteellisissa vaaleissa esiintyy enemmistövaaleista poiketen joskus äänikynnyksiä, vaaliliittoja ja kompensaatiomandaatteja.
Yleisyys thumb|350px|Vaalitavat parlamenttivaaleissa maittain vuonna 2012. Yleisimmät: Vuonna 2003 demokratioissa neljä vaalitapaa olivat yleisyysjärjestyksessä: suhteellinen (38 %), pluraliteetti (30 %), sekajärjestelmä (19 %) ja majoriteetti (13 %).
Suomessa käytetään kierrosvaaleja presidentinvaaleissa ja avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.
Matemaattiset oikeudenmukaisuuskriteerit Matemaatikot ja politiikantutkijat ovat määritelleet neljä pääkriteeriä, jotka reilun vaalitavan pitäisi täyttää: Jos ehdokas saa ykkösäänten enemmistön, hänen pitäisi voittaa ("enemmistökriteeri") Jos ehdokas voittaa kaikki ehdokkaat kahdenkeskisessä vertailussa, hänen pitäisi voittaa ("condorcet-kriteeri") Jos ehdokas voittaa vaalit, hänen pitäisi voittaa myös sellainen uusintaäänestys, jossa ainoat äänten muutokset suosivat häntä ("monotonisuuskriteeri") Jos ehdokas voittaa vaalit, hänen pitäisi voittaa myös sellainen äänten uudelleenlaskenta, jossa muita ehdokkaita poistetaan tuloksista ("merkityksettömät vaihtoehdot -kriteeri")
Arrow’n mahdottomuusteoreema (1952) toteaa, että yhdenkään ehdokkaiden järjestykseen asettamiseen perustuvan vaalitavan on matemaattisesti mahdotonta täyttää kaikki neljä kriteeriä jos ehdokkaita on vähintään kolme.
Muita hyvän vaalitavan kriteereitä ja vaikutuksia Enemmistövalta Hyvän vaalitavan odotetaan takaavan sen, että valta on enemmistöllä. Kansan enemmistön tukeman hallinnon valta nähdään oikeutettuna ja se johtaa vallanvaihdon vakauteen.Amy 2000, s. 12.
Vähemmistöjen edustus Hyvä vaalitapa takaa sen, että vähemmistöillä, niin poliittisilla kuin kansallisillakin, on edustuksensa päätöksenteossa. Sitä kautta vähemmistöjen oikeudet ovat paremmin turvatut ja vähemmistö tuntee olevansa osa yhteiskuntaa.Amy 2000, s. 13.
Enemmistövaalissa etniset vähemmistöt eivät usein saa ehdokkaitaan läpi. Tämän johdosta Yhdysvalloissa on 1980-luvulta alkaen tietoisesti luotu vaalipiirejä, joissa vähemmistöt ovat enemmistönä. Maan korkein oikeus on tuominnut jotkin näistä toimenpiteistä perustuslain vastaisina ja rinnastanut ne rotuerotteluun, jota ei saisi käyttää vaalipiirijaon ensisijaisena perusteena.Amy 2000, s. 5–6.
Maantieteellinen edustus Monille äänestäjille on tärkeää, että heidän asuinalueellaan, kaupungillaan tai kunnallaan on oma edustaja. Jotkin vaalitavat takaavat selvästi paremman alueellisen edustavuuden kuin toiset.
Äänestysaktiivisuus Korkeaa äänestysprosenttia pidetään terveen demokratian merkkinä ja oikeutetun hallinnon takeena. Vaalitavan on todettu vaikuttavan äänestysaktiivisuuteen. Silloin kun vaalitapa johtaa vähäiseen valinnanvaraan ehdokkaiden joukosta, äänestysaktiivisuus on usein pienempi kuin silloin kun todellista valinnanvaraa on paljon.Amy 2000, s. 14.
Vaalivilpin ehkäisy Hyvän vaalitavan tulisi tehdä vaalivilppi vaikeaksi ja antaa äänestäjille tunne reiluista vaaleista. Useimmat vaalitavat ehkäisevät suoranaista vaalivilppiä eri tavoin, mutta joitain vaalitapoja voidaan manipuloida epäreiluin tavoin helpommin kuin toisia. Yksi yleisimpiä manipulointitapoja on vaalipiirien rajojen vetäminen tietoisesti niin, että tietyt puolueet hyötyvät (niin sanottu gerrymandering).Amy 2000, s. 15.
Edustavuus Hyvän vaalitavan tulisi monien mielestä heijastaa kansan poliittisten näkökulmien jakautumista. Puolueiden edustavuuden tulisi noudattaa niiden kannatusta, jotta päätökset heijastaisivat kansan tahtoa. Jotkin vaalitavat kuitenkin antavat suurimmalle puolueelle enemmän vaikutusvaltaa sen vaalimenestykseen nähden, ja paljonkin ääniä saanut puolue ei joskus saa lainkaan edustusta.
Hallinnon vakaus Vaalitavalla on merkitystä maan poliittiseen jatkuvuuteen ja vakauteen. Vaalitapa voi tuottaa toimivan enemmistöhallinnon, joka pystyy säätämään lakeja vaivattomasti. Etenkin enemmistövaalitavan on usein katsottu tuottavan vahvempia ja vakaampia hallintoja kuin suhteellinen vaalitapa. Toisaalta suhteellisessa vaalitavassa maan politiikan linjamuutokset ovat usein maltillisempia. Vaalitavan oikeudenmukaisuus voi myös vaikuttaa siihen, kuinka oikeutettuna kansa pitää hallintoa.Amy 2000, s. 16.
Tehokkaat ja hukatut äänet Hyvässä vaalitavassa mahdollisimman monella äänellä on merkitystä ja mahdollisimman harva ääni menee hukkaan. Hukkaääniksi lasketaan äänet, jotka menevät ehdokkaalle, joka ei tullut valituksi. Suuri hukattujen äänien määrä voi aiheuttaa äänestysaktiivisuuden laskua ja sitä ettei suurella osalla kansaa ole omaa edustusta hallinnossa. Joidenkin vaalitapojen seurauksena suurin osa äänistä on joskus hukkaääniä, mutta toisissa vaalitavoissa lähes 90 prosenttia äänistä voi mennä valituille ehdokkaille.Amy 2000, s. 16–17.
Vaalipiirien ja edustajien yhteys