Myyttikritiikki tai mytologiakritiikki (engl. myth criticism tai mythological criticism) on taiteen kriittiseen tarkasteluun soveltuva väline.
Mytologian kritiikki perustuu uskonnollisuuden ja "pyhän" käsitteen laajempaan kontekstiin erityisesti yksilöpsykologisessa mielessä. Se tutkii, miten taide pureutuu alitajuntaan ja näkee pyhyyden erityisissä myyteissä ja rituaaleissa, salaperäisyydessä, sankaruudessa ja myös sankarihahmoissa.
Myyttikritiikin juurien katsotaan olevan Carl Jungin ja Mircea Eliaden teorioissa uskonnollisuuden ja psykologian yhteydestä. Nykyisiin myyttikriitikoihin luetaan esimerkiksi James Fraser sekä Claude Lévi-Strauss.
Northrop Fryen teos Anatomy of Criticism (1957) esitteli myyttikritiikin arkkityyppisenä lähestymistapana, jossa yhdistyvät Raamatun typologinen tulkinta ja William Blaken kirjoituksissa vallitseva mielikuvituksen käsite. Frye jatkoi uuskritiikin formalistista painotusta ja sen vaatimusta kritiikistä tieteellisenä, objektiivisena ja systemaattisena tieteenalana. Kirja todistaa, että kirjallisuushistoria on toistuva ja itsenäinen sykli, jossa toistuvat perussymboliset myytit, kuten esimerkiksi vedenpaisumus tai huijari.
Myyttikritiikki käsittelee usein amerikkalaiseen elokuvaan kohdistuvaa tutkimusta. Eräät tutkijat http://www.bookase.com/books/book_details/0813388309 katsovat, että elokuvan uskonnollista sisältöä voidaan käsitellä kolmella tavalla: teologisesti, myyttisesti ja ideologisesti. Teologinen tapa tutkii heidän käsityksensä mukaan elokuvan ihmisen suhdetta juutalais-kristilliseen Jumalaan ja siihen liittyen synnin ja anteeksiannon käsitteitä. Ideologinen tapa taas miettii elokuvan uskonnon yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Lähteet
Luokka:Elokuvakritiikki Luokka:Taidefilosofia Luokka:Kritiikit