Ester Siirala (o.s. Toivonen; 7. elokuuta 1914 Hamina – 29. joulukuuta 1979 Helsinki)Kuolinilmoitus, Ester Toivonen-Siirala, Uusi Suomi, 1980, No 5, sivu 4, julkaistu 6.1.1980 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen kauneuskuningatar ja elokuvanäyttelijä. Hän oli Suomen ensimmäinen ulkomailla menestynyt missi. Suomalaisen elokuvan kultakaudella 1930-luvulla hän teki keskeisiä rooleja komediaelokuvissa, kuten Syntipukin ensimmäisessä filmatisoinnissa. Seuraavalla vuosikymmenellä hänen roolityönsä kutistuivat sivuosiksi epookkidraamojen salonkikaunottarina. Toivonen ei mieltänyt itseään näyttelijäksi; kriitikot pitivät hänen komediallisia roolisuorituksiaan usein korkeintaan keskinkertaisina. Epookkielokuvien pukuloistossa hänen sen sijaan katsottiin olevan omimmassa elementissään.
Toivonen päätti elokuvauransa jatkosodan aikana mentyään naimisiin. Myöhemmin hän kuului muun muassa Allergialiiton johtokuntaan ja teki paljon ulkomaanmatkoja yhdistysasioiden puolesta.
Elämä ja ura Perhetausta
Ester Toivonen oli latoja Armas Toivosen ja Lempi Helteen esikoinen. Hänen biologinen isänsä oli Venäjän armeijan soitto-oppilas Adolf Haman. Kyseinen mies oli Puolassa syntynyt saksalainen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä venäläissotilaat siirrettiin pois Haminasta, eikä Adolfista sen koommin kuultu. Helle avioitui Armas Toivosen kanssa Esterin syntymän jälkeen. Perheeseen syntyi Esterin lisäksi kahdeksan lasta. Lempi Helteen sisar, Iida Mikkelsson-Hämäläinen puolestaan oli kirjailija Helvi Hämäläisen äiti. Vuonna 1934 Helvi Hämäläinen kirjoitti salanimellä Annikki Heinä serkustaan kirjan Miss Eurooppa: Totta ja kuvitelmaa. 1930-luvun suomalaiset ylistivät Ester Toivosta ajan hengen mukaisesti ”suomalaisen rodun pelastajaksi” (tuolloin pidettiin tärkeänä osoittaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja).
Miss Eurooppa 1934 pienoiskuva|right|230px|Ester Toivonen vuonna 1934
Teini-ikäisenä Ester oli haminalaisen Brandt-muotiliikkeen kesäapulaisena, muttei osoittautunut tehtävässä järin taitavaksi. Hän muutti 16-vuotiaana kummitätinsä luo Helsinkiin, missä hän sai toimistotyötä Hankkijalta. Myöhemmin hän siirtyi myyjäksi Elantoon. Munkkiniemen Golf-kasinon omistaja kannusti Toivosta osallistumaan Miss Suomi -kilpailuun vuonna 1933. Kauneuskilpailuehdotukseen alkuun vastahakoisesti suhtautunut Toivonen tuli, näki ja voitti. Hän ei pitänyt seuranneesta julkisuudesta ja palasi joksikin aikaa Haminaan. Kun Toivosen saippuamainoskuva päätyi Miss Eurooppa -kilpailun järjestäjän käsiin, hän otti Toivoseen yhteyttä ja pyysi tätä kilpailuihin mukaan. Halu nähdä Eurooppaa oli Toivosen keskeinen motiivi kisoihin osallistumiselle: hän sai matkustaa Ranskaan ja Englantiin. Loppukilpailu järjestettiin Hastingsissä Englannin kaakkoisrannikolla. Toivonen vei voiton ja isot elokuvayhtiöt Yhdysvalloissa ja Saksassa kiinnostuivat hänestä; tuore kauneuskuningatar kuitenkin torjui filmituottajien kosiskelut.Ihanat naiset kankaalla, s. 45–49.
Elokuvaura
Näyttelijän ammatti ei kuulunut Toivosen lapsuudenhaaveisiin ja teini-iässä hän suorastaan karttoi esiintymistilanteita. Elokuvateollisuuteen hänet johdatti Suomi-Filmin johtaja Erkki Karu. Toivosen valkokangasdebyytti oli sivuosa Karun elokuvassa Meidän poikamme ilmassa – me maassa, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1934. Hän aloitteli elokuvauraansa samaan aikaan kun matkusteli ulkomailla kauneuskuningattaren edustustehtävissä. Karu uskoi Toivosen valovoimaan valkokankaalla ja pyysi häntä ensimmäiseen merkittävään rooliinsa komediaelokuvaan Syntipukki 1935. Hän näytteli tavaratalon myyjätärtä Irja Saloa ja sai myönteistä palautetta roolisuorituksestaan. Vuonna 1936 Toivosella oli naispääosat elokuvissa Onnenpotku ja Kaikenlaisia vieraita. Kovempi työtahti uusien ohjaajien kanssa ei ollut Toivosen mieleen. Hänen suorituksensa näissä elokuvissa eivät saaneet kehuja, vaan huomio kiinnittyi ensisijaisesti hänen ulkonäköönsä.Ihanat naiset kankaalla, s. 50–55. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan Asessorin naishuolet, jossa Toivonen näytteli naispääosan. Kriitikot arvioivat hänen suorituksensa heikohkoksi, mutta eivät unohtaneet mainita hänen kauneuttaan.Ihanat naiset kankaalla, s. 56.
Seurasi kolme elokuvaa, joissa Toivosella oli pienempi mutta parempi osa: Kuin uni ja varjo, Tulitikkuja lainaamassa ja Nummisuutarit. Arvostelijat pitivät hänen suorituksiaan pitkästä aikaa onnistuneina. Ilta-Sanomat arvioi: ”Ester Toivonen tuntuu sopivan vakavaan osaan paremmin kuin huvinäytelmän mitäänsanomattomaksi korunukeksi”. Draamaelokuvassa Halveksittu (1939) Toivonen näytteli jälleen naispääosan kauppaneuvoksen tyttärenä; kriitikot olivat penseitä suorituksen taiteellisen tason suhteen. Elokuva poikkesi aikansa linjasta, sillä siinä Suomea ei esitetty sinivalkeana lintukotona vaan luokkaristiriitojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden leimaamana yhteiskuntana. Halveksitun jälkeen Toivonen näytteli jälleen naissivuosia. Maalaisdraamassa Suotorpan tyttö (1940) hän työskenteli Tauno Palon ja Regina Linnanheimon kanssa. Hänen Hildurin roolinsa sai myönteisen vastaanoton.Ihanat naiset kankaalla, s. 58–60.
Epookkidraama Kaivopuiston kaunis Regina keväällä 1941 oli pieni taiteellinen voitto Toivoselle. Sivuosa ruhtinatar Popoffina oli kuin valettu Toivosen näyttelijänlaadulle. Hän sai loistaa aristokraattisessa osassaan ja kriitikot olivat myytyjä. Toisessa sota-ajan todellisuuspakoisessa epookkidraamassa, vuoden 1943 Katariinassa ja Munkkiniemen kreivissä, Toivosen rooli oli merkittävämpi. Hän näytteli kreivitär Armborgia ja sai jälleen suitsutusta aikalaiskriitikoilta.Ihanat naiset kankaalla, s. 63 ja 64.
Ester Toivosen valkokangasura päättyi elokuvaan Valkoiset ruusut, joka sai ensi-iltansa syyskuussa 1943. Elokuvan miespääosassa on Tauno Palon näyttelemä kirjailija, jonka lukuisista rakastajattarista yksi on Toivosen näyttelemä Irma. Toivonen ei pitänyt itseään näyttelijänä, eikä surrut elokuvauransa loppumista. Hän totesi näyttelemisen olevan kutsumustyötä, johon hänellä ei ollut tarvittavaa paloa ja kunnianhimoa. Hänelle jäi kuitenkin lämpimät muistot valkokangasvuosistaan.Ihanat naiset kankaalla, s. 65 ja 66.
Misseys ja filmitähteys
Miss Eurooppana Toivonen sai kokea myös julkisuuden karun puolen. Hän oli yksi monista sen ajan julkisuuden henkilöistä, joista levitettiin perättömiä sanomalehtijuoruja. Eräs valheellinen lehtijuttu toi hänelle potkut työstään sotasairaalassa. Toivoselle ainoa mieleinen asia hänen missiajoiltaan olivat ulkomaanmatkat, joita hän teki elokuvien ja julkisten esiintymisten ohella. Pysyvä misseyden leima oli kuitenkin hänen kiusanaan vielä julkisuudesta vetäytymisen jälkeenkin.Ihanat naiset kankaalla, s. 63–66
1930-luvun puolivälissä Toivosesta tuli Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen kassamagneetti. Ensimmäisten elokuviensa markkinoinnissa hänen kauneuskuningattaren mainettaan hyödynnettiin. Elokuvauran alkuaikoina Toivonen sai kuitenkin esiintyä lähinnä farsseissa, joita hän ei hallinnut. Myöhemmin hän osoitti soveltuvansa parhaiten historiallisiin pukuelokuviin, joissa hänen ylväs ja ruhtinaallinen olemuksensa pääsi oikeuksiinsa. Vastanäyttelijöiltään hän sai tukea epävarmuuteensa näyttelijänkyvyistään. Filmitähtenä Toivonen ei myöskään joutunut julkisuuden hampaisiin samalla tavalla kuin missinä.Ihanat naiset kankaalla, s. 52 ja 64
Toivonen esiintyi kaikkiaan neljässätoista elokuvassa. Hänet saatetaan kuitenkin muistaa paremmin missimenestyksestään kuin elokuvaurastaan. Kauneus vei Toivosen ensin missiksi ja lopulta valkokankaalle, mutta oli toisaalta rasite hänen uskottavuudelleen näyttelijänä. Roolit epookkielokuvissakin oli rakennettu enemmän hänen ulkoisten piirteidensä kuin näyttelijänkykyjensä varaan, komediennena häntä taas pidettiin nokkelana mutta teennäisenä. Aikalaisarvostelijat eivät usein nähneet Toivosen ulkonäköä pidemmälle. Muistelmissaan Toivonen kritisoi teräväsanaisesti ihmisiä, jotka vähättelevät kauniiden naisten taitoja ja älyä.
Yksityiselämä
Ester Toivonen tutustui jo ennen Miss Eurooppa -kilpailua viipurilaiseen upseerikokelaaseen Eero Siiralaan, tuolloin aiemmalta nimeltään Sirelius. Toivonen ja metsänhoitajaksi 1941 valmistunut Siirala avioituivat kymmenen vuoden seurustelun jälkeen vuonna 1943. He muuttivat Helsingin Kruununhaan Pohjoisrantaan syksyllä 1944. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Seppo keväällä 1944 ja kuopus Satu kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1965 Toivonen julkaisi muistelmansa Rikas on elämä.
Elokuvauransa jälkeen Toivonen otti aktiivisesti osaa yhdistystoimintaan ja matkusteli paljon. Hänen suosikkikohteitaan olivat niin sanotut Raamatun-maat. Toivonen aikoi kirjoittaa kirjan Raamatun naisista, mutta työ keskeytyi kesällä 1979 todetun sairauden vuoksi.Ihanat naiset kankaalla, s. 66.
Ester Toivonen kuoli keuhkosyöpään 65-vuotiaana 29. joulukuuta 1979. Hänet on haudattu Helsingissä Maunulan uurnalehtoon.
Filmografia pienoiskuva|right|Toivonen vuonna 1961.
Vuosi Elokuva Rooli 1934 Meidän poikamme ilmassa – me maassa sisar Ester 1935 Syntipukki Irja Salo 1936 Onnenpotku Maire Rauta Kaikenlaisia vieraita Irma Karitie 1937 Asessorin naishuolet Aino Pakkola Kuin uni ja varjo Ylitalon Johanna 1938 Tulitikkuja lainaamassa Maija-Liisa Ihalainen Nummisuutarit Kreeta, Karrin kasvate 1939 Halveksittu Verna Merthen 1940 Suotorpan tyttö Hildur, lautamiehen tytär 1941 Kaivopuiston kaunis Regina ruhtinatar Kristine Popoff 1942 Puck Anna Kaarna, Raimon sisar 1943 Katariina ja Munkkiniemen kreivi kreivitär Margareta Armborg Valkoiset ruusut Irma
Kirjallinen tuotanto Toivonen-Siirala, Ester: Rikas on elämä. WSOY 1965. Toivonen-Siirala, Ester: Lapsuuden ympyrät. WSOY 1967.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Ester Toivonen Ylen Elävässä arkistossa
Elävä muisti -verkkosivusto: Miss Eurooppa Ester Toivonen mainostaa tulitikkuaskin tuulensuojusta Miss Suomi -kisojen uutisfilmissä.
Kuvalehti haastattelee Miss Europaa, Suomen Kuvalehti, 22.09.1934, nro 39, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Miss Europan kotikaupunki, Helsingin Sanomat, 30.09.1934, nro 263, s. 35, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Miss Europan suvusta ja sukulaisista, Suomen Kuvalehti, 10.11.1934, nro 46, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Haluan tehdä työtä - sanoo Ester Toivonen, Seura, 20.11.1935, nro 47, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Miss Suomi -kilpailun voittajat Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Vuonna 1914 syntyneet Luokka:Vuonna 1979 kuolleet