Islanninlammaskoira () on vanha koirarotu, joka on viikinkien aikoinaan saarelle tuomista pohjoismaisista kantapystykorvista karaistunut ja valikoitunut Islannin oloihin.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata islanninlammaskoiraa.

Ulkonäkö Islanninlammaskoirat ovat ulkonäöltään melko epäyhtenäisiä, koska eri puolilla Islantia oli hyvin erinäköisiä koiria. Turkki voi olla pitkä tai lyhyt, mutta se on aina säänkestävä ja helppohoitoinen. Islanninlammaskoirilla sallitaan myös useita eri värejä, mutta vallitsevan värin lisäksi tulisi aina olla valkoista. Valkoinen ei kuitenkaan saisi olla pääväri. Islanninlammaskoirilla on tavallisesti kaksoiskannukset ainakin takajaloissa. Islanninlammaskoira on tyypillisen pohjoismaisen pystykorvan näköinen pystyine korvineen ja selän päälle kaartuvien häntineen. Kooltaan koirat ovat noin 38–48 cm (ihannesäkäkorkeus uroksilla 46 cm ja nartuilla 42 cm). Rungoltaan koirat ovat korkeuttaan pidempiä. Islanninlammaskoiran ilme on iloinen ja ystävällinen.alt=Kuvassa on punertavan värinen koira, jolla on pörröinen turkki ja pystyt korvat. Koira seisoo heinikossa yksi jalka ilmassa. Sen ilme on ystävällinen ja hymyilevä.|pienoiskuva|Pitkäkarvainen islanninlammaskoira Luonne ja käyttäytyminen

Islanninlammaskoirilla esiintyy hyvin erilaisia luonteita herkästä itsepäiseen. Tyypillinen koira on ihmisystävällinen, vilkas, nopea oppimaan ja reagoimaan ympäristöönsä. Islanninlammaskoirat sopivat hyvin aktiiviseksi seura-, perhe- tai harrastuskoiriksi, kunhan tapa- ja yksinolokasvatuksessa ollaan huolellisia ja pitkäjänteisiä. Koira tarvitsee melko paljon liikuntaa ja muita virikkeitä, koska rotu on edelleen sopeutunut työkäyttöön. Islanninlammaskoira hyväksyy yleensä laumaansa muita eläimiä ongelmitta. Aikuiset yksilöt eivät silti välttämättä hyväksy saman sukupuolen edustajia varsinkaan omalla reviirillään. Rodun metsästysvietti on pieni tai olematon, mutta paimennusvietti on säilynyt hyvänä. Pystykorville tyypillistä haukkuherkkyyttä esiintyy. Islanninlammaskoira ei sovellu pelkästään tarhakoiraksi, vaan sillä on voimakas tarve päästä osallistumaan perheensä askareisiin. Islanninlammaskoiria on myös luonnetestattu ahkerasti, sillä vuonna 2003 voimaan tulleen säännön mukaan islanninlammaskoira tarvitsee hyväksytyn luonnetestin FIN MVA -arvon saavuttamiseksi.

Harrastukset Koska islanninlammaskoirat ovat säilyttäneet paimennusvaistonsa melko hyvin, voi monista yksilöistä kouluttaa paimenen lampaille tai karjalle. Rodun edustajat ovat saavuttaneet kilpailuissa jopa paimennuksen valioarvoja. Hyvän koulutettavuutensa ansiosta islanninlammaskoiria kilpailee myös esimerkiksi tokossa, rally-tokossa, agilityssä ja koiratanssissa. Rodulla on myös PK-oikeudet.

Alkuperä Viikingit purjehtivat koirineen Islantiin 800-luvulla. Viikinkien pohjoismaisista pystykorvista tuli eristäytyneellä saarella kehittyneen rodun perusta. Islanninlammaskoirista muokkautui aikojen saatossa sopiva Islannin ankariin oloihin ja koiralta vaadittuihin tehtäviin. Islanninlammaskoiraa on käytetty alkuajoista lähtien paimennuksessa sekä ilmoittavana vahtikoirana. Rodun edustajat ovat sinnikkäitä ja kestäviä työskentelijöitä.Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 170. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. . Koska islanninlammaskoira käyttää haukkua paimennuksessa ja ilmoittaa edelleen reviirilleen tulijat haukkumalla, rotu on melkoisen haukkuherkkä. Rotu on kasvattanut suosiotaan myös seura- ja harrastekoirana. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis islandicus.Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 130. Chatto & Windus: Piccadilly.

Islanninlammaskoirien ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin 1800-luvulla, mutta varsinainen ulkomuotojalostus alkoi 1960-luvulla. Tähän aikaan täysin puhdasrotuiset islanninlammaskoirat olivat harvassa, mutta Islannin syrjäisiltä seuduilta löytyi vielä muutamia puhdasrotuisia islanninlammaskoiria, joita alettiin määrätietoisesti jalostaa. Virallinen rotumääritelmä on vuodelta 1987.

Tilanne Suomessa ja muualla Suomessa ensimmäinen islanninlammaskoira on palkittu koiranäyttelyssä jo vuonna 1891 ja vuonna 2025 Suomessa oli yhteensä rekisteröity jo 1600 yksilöä. Pienen suomalaisen kannan vuoksi koirien tuonti ulkomailta on yleistä.

Islannissa rekisteröityjen koirien määrä on nykyään noin 1800 koiraa ja vuosittain Islannissa rekisteröidään noin 100 koiraa. Islanninlammaskoirien maailmanlaajuisen kannan suuruus on noin 5 000 koiraa.

Terveys

Islanninlammaskoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luuston ja nivelten sairaudet sekä tapaturmat. Islanninlammaskoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, patellaluksaatio, kivesvika ja hammaspuutokset.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy vain noin 3 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja islanninlammaskoiria. Noin 73 %:lla islanninlammaskoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja keratiittia. Islanninlammaskoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, polvilausunto ja silmälausunto.

Koirilla kivekset laskeutuvat niiden synnyinsijoiltaan vatsaontelon takaseinämän vierestä nivuskanavan kautta kivespusseihin syntymän jälkeen. Koirilla kivesviasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä piilokiveksisyyttä, jolloin toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Islanninlammaskoirilla esiintyy jonkun verran kivesvikaa. Rodulla esiintyy myös jonkun verran hammaspuutoksia.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Islanninlammaskoirat ovat lähes yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Islanninlammaskoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.

Islanninlammaskoiran geenipohjaa on pyritty laajentamaan kartoittamalla ja suosimalla harvinaisempia sukulinjoja. Rodun hyvä terveystilanne ja liioittelematon ulkomuoto on huomattu myös koirajalostusta koskevissa keskusteluissa. Norjassa on aloitettu roturisteytysprojekti, jossa lunnikoiran geenipohjaa ja terveyttä pyritään parantamaan risteyttämällä siihen muun muassa islanninlammaskoiraa.

Katso myös Lunnikoira Buhund Suomenlapinkoira Lapinporokoira

Lähteet Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Kustannus osakeyhtiö Tammi 1997 Islanninlammaskoirien rotuyhdistys KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Rotumääritelmä (PDF)

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Islantilaiset eläinrodut Luokka:Eurooppalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit