Puerto Rico on Isojen-Antillien itäisin saari Karibianmerellä. Yhdessä läheisten pikkusaarten kanssa, joista asutettuja ovat vain Vieques ja Culebra, se on Yhdysvaltain territorio ja muodostaa Yhdysvaltoihin kuuluvan itsehallintoalueen (Estado Libre Asociado de Puerto Rico, The Commonwealth of Puerto Rico). Yhdysvallat sai Puerto Ricon Espanjalta Espanjan–Yhdysvaltain sodassa.
Maantiede Puerto Rico on lähes suorakaiteen muotoinen, kooltaan noin 150 × 50 km. Rantakaistaleita lukuun ottamatta maasto on vuoristoista.
Puerto Ricon sijainti Panaman kanavaan johtavan Monan salmen varrella on strategisesti tärkeä. San Juanin satama on Karibian alueen parhaita ja suurimpia luonnonsatamia. Korkeiden keskusvuorten ja monien pienten jokien ansiosta vettä on saatavana runsaasti. Puerto Ricon maa-alueesta vain alle neljä prosenttia sopii maanviljelyyn. Hedelmällisin maa sijaitsee pohjoisrannikolla, eteläpuolella on kuivaa. Toisin kuin muualla Karibialla, Puerto Ricon pohjoisosissa saadaan sadetta tasaisesti ympäri vuoden, koska vuoristoon nousemaan pakotettu pasaatituuli aiheuttaa orografista sadetta. San Juanissa sataa 8–15 päivänä kuukaudessa. Keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee kuukausittain 28 ja 32 °C:n välillä.
Puerto Ricolla on kuuluisia luolia. Camuyjoki virtaa ison osan reitistään maan alla, ja sen uoman varrella on tippukiviä sekä lepakoiden piilopaikkoja.
El Yunque on viimeinen luonnontilaisena säilynyt sademetsäalue, jossa kasvaa 240 puulajia, 60 saniaislajia ja yli 20 orkidealajia. Guánican metsässä tavataan enemmän lintuja kuin muualla. Siellä kasvaa 700 kasvilajia, joista monet ovat endeemisiä. Saaren maskottieläimiä ovat pienet Eleutherodactylus-suvun sammakot.
Hurrikaanit ovat aiheuttaneet Puerto Ricon saarella suuria tuhoja: vuonna 1998 hurrikaani Georges, vuonna 1989 hurrikaani Hugo ja 2017 hurrikaani Maria.
Historia Esihistoria Ensimmäiset asukkaat Puerto Ricon saarelle saapuivat noin vuonna 2 000 eaa. Arkeologisten todisteiden perusteella he olivat lähtöisin Orinocojoelta nykyisen Venezuelan alueelta. Seuraava ihmisryhmä tuli Kuuban kautta Jukatanin niemimaalta.Flores, s. 9.
Maanviljelystaitoisia ihmisiä saapui Puerto Ricoon noin 500–200 eaa. Saladoid-kulttuuriin kuuluneet edelsivät tainojen valtakautta.Flores, s. 10. Tainot kohtasivat 1400-luvun lopulla karibeja, jotka olivat ajaneet ignerit Pieniltä-Antilleilta. Karibit olivat alkaneet 1400-luvun lopulla tehdä hyökkäyksiä myös Puerto Ricon tainojen kimppuun.Flores, s. 16.
Espanjan siirtomaaksi Kristoffer Kolumbuksen espanjalaiset joukot pelastivat Guadeloupen saarelta tainoja ja lupasivat palauttaa heidät kotimaahansa Puerto Ricoon. Kolumbuksen retkikunta saapui saarelle 19. marraskuuta 1493, ja he nimesivät saaren San Juan Bautistaksi (Johannes Kastajan mukaan) ja julistivat sen kuuluvan Espanjalle.
Juan Ponce de León sai 1508 luvan tutkia Puerto Ricoa. Hän perusti saarelle Caparran, joka nimettiin 1521 Puerto Ricoksi (”rikas satama”). Satamasta tuli myöhemmin San Juan ja koko saaren nimeksi Puerto Rico. Espanjalaiset alistivat tainot, joiden määrä väheni sairauksien ja heikon kohtelun takia. Samaan aikaan espanjalaiset alkoivat tuoda saarelle orjia Afrikasta ja läheisiltä saarilta.
Puerto Ricosta louhittiin alkuun kultaa, mutta kun markkinat hiipuivat 1530-luvun jälkeen, monet eurooppalaiset muuttivat muualle. Saarelle jääneet aloittivat sokeriruo’on viljelyn.
Orjuus lakkautettiin vuonna 1873. Saari oli 1500-luvulta 1800-luvulle Espanjan ja Britannian kiistan kohde, mutta britit eivät pystyneet valloittamaan sitä. pienoiskuva|left|Puerto Ricon kartta.
Yhdysvalloille Espanjan muiden Amerikan siirtomaiden itsenäistyttyä saari oli Kuuban ohella Espanjan alaisuudessa vuoteen 1898. Sitä ennen emämaa yritti nykyaikaistaa saarta erilaisilla toimilla, kuten lopettamalla orjuuden, antamalla puertoricolaisille oikeuden valita edustajansa Cortesiin vuodesta 1869 ja itsehallinnon vuonna 1897. Vuonna 1898 käydyn Espanjan ja Yhdysvaltain sodan aikana saari joutui Kuuban tavoin Yhdysvaltain hallintaan ja Pariisin rauhansopimuksessa Espanja luovutti saaren Yhdysvalloille.
Vuonna 1917 Puerto Ricon asukkaat saivat Yhdysvaltain kansalaisuusoikeuden ja oman vaaleilla valitun edustajainhuoneen edustajineen. Vuonna 1947 säädettiin laki, jonka mukaan saaren kuvernööri on kansan valitsema, kun hänet aiemmin nimitti Yhdysvaltain presidentti. Vuoden 1948 vaaleissa kuvernööriksi valittiin Luis Muñoz Marin, joka pysyi vallassa vuoteen 1964.
Vuonna 1951 järjestettiin kansanäänestys, jossa ylivoimainen enemmistö halusi olla Yhdysvaltojen itsehallintoalue. Vuonna 1952 laadittiin perustuslaki, joka takaa autonomiaa sisäisissä asiossa. Vuosien 1967, 1993 ja 1998 kansanäänestyksissä enemmistö asettui kannattamaan nykyistä tilannetta.
Hurrikaani Georges aiheutti vuonna 1998 alueella pahoja tuhoja. Vuoden 2009 lokakuussa maanjäristys sytytti palon öljynjalostamolla, ja lähiseudun asukkaat jouduttiin evakuoimaan. Hurrikaani Maria aiheutti vuonna 2017 katastrofin, kun infrastruktuuri tuhoutui ja 1427 ihmistä kuoli. Vieraillessaan saarella Yhdysvaltain residentti Donald Trump vähätteli tuhojen vakavuutta. Kuvernööri Ricardo Rossellón hallinto on pyrkinyt vastaamaan talouskriisiin toteuttamalla talousuudistuksia, joihin kuuluu muun muassa se, että kouluja on suljettu ja yksityistetty. Myös esimerkiksi sähköverkon yksityistäminen ja eläkkeiden ja muiden etuisuuksien leikkaaminen kuuluvat talouskuriohjelmaan.
Toukokuussa 2022 Yhdysvaltain kongressin jäsenet tekivät lakialoitteen, jonka tarkoituksena olisi ratkaista Puerto Ricon status kansanäänestyksellä. Vaihtoehtoina olisivat nousu osavaltioksi tai itsenäisyys. Itsenäinen Puerto Rico voisi myös halutessaan tehdä Compact of Free Association -sopimuksen. Lakiehdotuksessa sanotaan, että kansanäänestys Puerto Ricon poliittisen aseman ratkaisemiseksi pidetään viimeistään 5. marraskuuta 2023. Territorion alueella on pidetty kansanäänestyksiä sen asemasta aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet yksipuolisia ja ei-sitovia.
Yhteiskunta ja politiikka Puerto Rico on Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue, jolla on varsin laajat oikeudet päättää omista sisäisistä asioistaan, mutta jonka asemasta määrää viime kädessä Yhdysvaltain liittovaltion hallinto. Saaren korkein päättäjä on kuvernööri. Saarelta valitaan liittovaltion edustajainhuoneeseen yksi edustaja, jonka virkanimikkeenä on resident commissioner eli comisionado residente, mutta hänellä ei ole siellä äänestysoikeutta. Toisin kuin muilla edustajainhuoneen edustajilla, Puerto Ricon edustajan virkakauden pituus on kahden vuoden sijaan neljä. Vuodesta 2017 lähtien tässä virassa on toiminut Jenniffer González, joka edustaa republikaaneja. Erityisasemansa vuoksi Puerto Ricon sisäpolitiikka eroaa muun Yhdysvaltojen vastaavasta: saarella on esimerkiksi oma puoluejärjestelmä ja kansanedustuslaitos. Maantieteellinen etäisyys ja eri kieli vaikuttavat myös tämän eroavaisuuden suuruuteen.
Puerto Rico osallistuu Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleihin. Varsinaiseen vaaliin itsehallintoalueen asukkaat sen sijaan eivät voi osallistua.
Puerto Ricon tärkein poliittinen kysymys on saaren hallinnollinen asema suhteessa emämaahan. Käytännössä vaihtoehtoja on kolme: täydellinen itsenäistyminen, liittyminen Yhdysvaltain 51. osavaltioksi sekä näiden välimuoto eli nykyisen itsehallinnollisen aseman jatkuminen. Saarella on 1900-luvun kuluessa järjestetty aiheesta kaikkiaan neljä kansanäänestystä, joiden tuloksia voidaan pitää neuvoa-antavina liittovaltion hallinnon lopullisen päättävän aseman vuoksi.
Puerto Ricossa on asetettu tavoitteeksi täysin uusiutuvaan energiaan perustuminen vuoteen 2050 mennessä.
Puoluejärjestelmä Saaren kolme pääpuoluetta ovat muodostuneet näiden eri kantojen ympärille. 1960-luvulta lähtien nämä kolme puoluetta ovat todellisuudessa olleet ainoat vaikuttavat poliittiset voimat. Kahdesta suuresta puolueesta Partido Popular Democrático (PPD) eli demokraattinen kansanpuolue tukee nykyistä itsehallintoalueen asemaa, kun taas Partido Nuevo Progresista (PNP) eli uusi edistyspuolue haluaisi liittää saaren liittovaltion yhdeksi osavaltioksi. Itsenäisyyttä ajaa Partido Independentista Puertorriqueño (PIP) eli itsenäisyyspuolue, jonka kannatus on paljon pienempi. Merkittävien puolueiden erot eivät siis Puerto Ricolla nykyään perustu esimerkiksi tyypilliseen vasemmisto–oikeisto-vastakkainasetteluun, vaan tällaiset erot tulevat näkyviin puolueiden sisällä. Pääpuolueiden väliset kannatusvaihtelut kuvaavat melko hyvin hallinnollisen aseman eri vaihtoehtojen suosiota kansan parissa.
Puerto Ricon vaalit painottuvat enemmistövaalitapaan suhteellisen vaalitavan avulla jaettavien paikkojen jäädessä vähemmistöön. Tilanne suosii kahta suurta puoluetta, jotka ovatkin pitäneet vuorotellen valtaa. Useimmin vallassa on ollut PPD, jonka enemmistöasema johtuu osittain siitä, että PIP:n kannattajista osa tukee PPD:tä halutessaan varmistaa, ettei PNP nouse enemmistöön. Saarella on muitakin puolueita, mutta niiden kannatus on vähäinen.
Kansanäänestykset Puertoricolaisten kantaa saarensa asemaan on pyritty selvittämään kansanäänestyksillä. Käytännössä äänestäjät ovat aina saaneet valita kolmesta vaihtoehdosta. 1967 järjestetyssä äänestyksessä nykytilanne eli itsehallintoalueena pysyminen sai selvän enemmistön kannatuksen, yhtä selvän vähemmistön halutessa muutoksen osavaltioksi. Täyttä itsenäisyyttä kannatti vain yksi prosentti äänestäneistä. Vuosien 1993 ja 1998 äänestyksissä noin puolet kannatti vallitsevan tilanteen säilyttämistä, hieman vähemmän kannatusta on ollut osavaltioksi muuttumisella, ja itsenäisyys on saanut muutamien prosenttien tuen. Kiistellyn näkemyksen mukaan saaren nykyinen asema on Yhdysvaltain perustuslain vastainen siirtomaan tilanne, ja näin ollen puertoricolaisille pitäisi esittää vain kahden vaihtoehdon valinta osavaltioksi muuttumisen ja täyden itsenäisyyden välillä.
Marraskuussa 2024 järjestetyssä neuvoa antavassa kansanäänestyksessä 59 % äänestäneistä kannatti osavaltioksi liittymistä, 30 % kannatti Puerto Ricon muuttamista Yhdysvaltain liitännäisvaltioksi ja 12 % kannatti itsenäisyyttä.
Kuvernöörit Seuraavassa luettelo Puerto Ricon demokraattisesti valituista, vuoden 1947 lainmuutoksen jälkeen toimineista kuvernööreistä:
# Nimi Vuodet Puolue 1 Luis Muñoz Marín 1949–1965 PPD 2 Roberto Sánchez Vilella 1965–1969 PPD 3 Luis A. Ferré 1969–1973 PNP 4 Rafael Hernández Colón (1. kerta) 1973–1977 PPD 5 Carlos Romero Barceló 1977–1985 PNP Rafael Hernández Colón (2. kerta) 1985–1993 PPD 6 Pedro Rosselló González 1993–2001 PNP 7 Sila María Calderón 2001–2005 PPD 8 Aníbal Acevedo Vilá 2005–2009 PPD 9 Luis Fortuño 2009–2013 PNP 10 Alejandro García Padilla 2013–2017 PPD 11 Ricardo Roselló 2017–2019 PNP 12 Wanda Vázquez Garced 2019–2021 PNP 13 Pedro Pierluisi 2021– PNP
Talous Puerto Ricon talous kärsi 2010-luvulla pahoin, mikä aiheutti velkakriisin, kun hallinto ei vastannut nopeasti talouden muutoksiin vaan pyrki jatkamaan velkarahalla. Taustalla vaikuttavat 1970-luvun verohelpotukset, joita myönnettiin esimerkiksi yhdysvaltalaisille teollisuusyrityksille. Bill Clintonin hallinto poisti verohelpotukset kritiikin vuoksi, ja Puerto Ricon hallinto haki lainaa paikatakseen tilannetta. Myös vuosien 2007–2009 finanssikriisi ja pankkimaailman väärinkäytökset vaikuttivat negatiivisesti Puerto Ricon talouteen. Velkojen maksamista varten Puerto Rico joutunut nostamaan 2010-luvun puolivälissä veroja, ja liikevaihtovero nousi Yhdysvaltain suurimmaksi. Puerto Rico on hakenut velkahelpotusta.
Puerto Ricon työttömyysaste oli 11,7 vuonna 2015. Pahimmillaan se oli 16,9 prosenttia vuonna 2010. Nykyiset lukemat eivät kuitenkaan todennäköisesti vastaa todellisuutta, sillä monet puertoricolaiset ovat jättäytyneet työvoimasta kokonaan sivuun. Noin miljoona ihmistä käy töissä, kun vuonna 2007 työssäkävijöitä oli lähes 300 000 enemmän.