thumb|Kasvikunnan tuotteita
Kasvissyönti eli vegetarismi tarkoittaa joko pelkkien kasvikunnan tuotteiden syömistä tai sitä, että osa eläinkunnan tuotteista rajataan ruokavaliosta pois.
Kaikkien eläinkunnan tuotteiden rajaaminen pois ruokavaliosta mahdollistui vasta 1940-luvulla eristetyn synteettisen B12-vitamiinin tultua markkinoille, jota ilman eläinkunnan tuotteista luopuminen saattaa aiheuttaa terveysongelmia ja jopa ennenaikaisen kuoleman.
Kasvissyönti tarkoitti siksi aiemmin ruokavaliota, joka ei sisällä lihaa tai kalaa.
Intiassa kasvisruokavaliolla on tarkoitettu perinteisesti kasviperäisen ruoan ja maitotaloustuotteiden yhdistelmää. Intian kasvisruokaperinne on elinvoimainen, ja nykyisin noin 30–40 % intialaisista noudattaa kasvisruokavaliota, vaikka osuus vaihtelee alueittain ja yhteiskuntaluokittain.
Maailmassa on arvioitu olevan noin 630 miljoonaa kasvissyöjää, joista suurin osa asuu Intiassa. Kasvissyönnin suosio on kasvanut länsimaissa, joissa kasvissyöjien määrä vaihtelee maasta ja määritelmästä riippuen muutamasta promillesta jopa kymmeniin prosentteihin.
Suomalaisista keskimäärin noin 2–5 % noudattaa jotakin kasvisruokavaliota. Kasvisruokavalio on yleisintä etenkin nuorten naisten keskuudessa, joista tutkimuksien mukaan jopa 8-10 % olisi kasvissyöjiä (vegaaneja, laktovegetaristeja tai lakto-ovovegetaristeja). Enemmistö kasvisruokailijoista on laktovegetaristeja, jotka sisällyttävät ruokavalioonsa maitotuotteita tai lakto-ovovegetaristeja, jotka syövät myös kananmunaa.
Syyt kasvissyöntiin voivat olla esimerkiksi ekologisia, eettisiä, poliittisia, uskonnollisia tai terveydellisiä.
Erilaisia kasvisruokavalioita
Kasvissyönti on kattokäsite, jonka alle mahtuu monenlaisia ruokavalioita.
"Kasvissyöjä" ja "vegetaristi" tarkoitetaan yleensä henkilöitä, jotka eivät syö lihaa, mutta voivat syödä maitotuotteita, munia ja hunajaa. Kasvissyöjät voivat jättää ruokavaliostaan pois eläinperäiset tuotteet joko kokonaan tai osittain. Kasvisruoka saattaa siis sisältää munia ja/tai maitoa.
Laktovegetaristi täydentää kasviperäistä ruokaa maitotuotteilla, lakto-ovo-vegetaristi syö edellä mainittujen lisäksi myös kananmunia, lakto – käyttää maitoa ovo – munia
Vegaaniruokavaliota noudattava pidättäytyy kaikesta eläinperäisen ruoan nauttimisesta, mukaan lukien hunaja ja eläinperäiset lisäaineet. Yleensä myöskään nahka, turkis ja villavaatteet eivät ole vegaanin valintoja. Vegaaniruoka ei sisällä koskaan muita kuin kasvikunnan tuotteita
Raakaruokailija syö vain kypsentämätöntä kasvisruokaa.
Fruitarismi on ruokavalio, joka sisältää vain hedelmiä laajasti käsitettynä, muun muassa myös siemeniä ja pähkinöitä.
Fennovegaani on ruokavalio, jossa ateriat kootaan kotimaisista ja mieluiten lähiruokana kasvaneista vegaanituotteista. Varsinaisesti ruokavalio on vegaaniruokavalio, fennovegaani vai välttää ulkomailla tuotettua ravintoa.
Muita ruokavalioita
Nykyään on myös yleistä pyrkiä pääosin kasvisruokavalioon, mutta syödä kuitenkin silloin tällöin myös lihaa. Tällaista ruokavaliota noudattavia kutsutaan semivegetaristeiksi tai fleksaajiksi.
Seuraavien etuliitteiden syntyyn on vaikuttanut se, että joissakin kulttuureissa ja kielen käyttötavoissa sanalla eläin on tarkoitettu vain nisäkkäitä ja muita biologisesti ihmistä lähempänä olevia eläinkunnan (animalia) edustajia eikä esimerkiksi lintuja, kaloja, hyönteisiä tai äyriäisiä.
Kasvissyöjiksi ei kutsuta henkilöitä joiden ruokavalioon kuuluu liha tai kala mutta termien käyttö on suhteellisennyleisyä näissä yhteyksissä; pesco (suom. kalastus) – mereneläviä, kuten kalaa, äyriäisiä ja simpukoita pollo – siipikarjaa, kuten kanaa demi (suom. puolittainen) – ei syö nisäkkäiden lihaa semi (suom. lähes) – syö pääasiassa kasvisruokaa, mutta joskus kanaa tai kalaa.
Fleksaajan ruokavalio on kasvispainotteinen, samoin kuin makrobioottista ruokavaliota noudattavan. Vertailutaulukko Kasvit Maitotuotteet Kananmunat Kala- ja äyriäisruoat Siipikarja Muut eläintuotteetKasvisruokavaliotLakto-ovo-vegetarismi Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ovovegetarismi Kyllä Ei Kyllä Ei Ei Ei Laktovegetarismi Kyllä Kyllä Ei Ei Ei Ei Veganismi Kyllä Ei Ei Ei Ei Ei Osittaiset kasvisruokavaliot Fleksitarianismi Kyllä Kyllä Kyllä Pollotarianismi Kyllä Kyllä Ei Kyllä Ei Pescovegetarismi Kyllä Kyllä Ei Ei
Ateriaesimerkkejä
Ravintoaineiden saanti Kasvikunnan tuotteisiin perustuvassa ruokavaliossa täytyy kiinnittää huomiota etenkin sellaisten ravintoaineiden saantiin, joita ihminen saa pääasiassa eläinperäisestä ravinnosta. Niin sanottu elävä ravinto ja makrobioottinen ruokavalio eivät ole ravitsemuksellisesti riittäviä missään elämänvaiheessa, etenkään raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Vegaanisen ruokavalion koostaminen vaatii tietoa, taitoa ja huolellisuutta. Vegaanien on käytettävä ravintolisänä B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja jodia, sillä niitä ei saa riittävästi pelkistä kasveista. Kaikkien muidenkin kasvissyöjien on varmistettava riittävä kalsiumin, raudan, sinkin, riboflaviinin, seleenin, proteiinin ja välttämättömien rasvahappojen saanti.
Suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino. Vegaaneille syntyy B12-vitamiinin ja foolihapon puutostila ilman korvaavien ravintolisien nauttimista. Ihminen on kehityshistoriansa aikana ollut sekaruokainen niin pitkään (1–2 miljoonaa vuotta), että ihmisen fysiologia on tottunut saamaan eläinkunnan tuotteista B12-vitamiinia eikä kykene tuottamaan sitä itse. B12-vitamiinia eli kobalamiinia tuottavat vain bakteerit, joita löytyy eläinten suolistosta ja maaperästä. Ihmisen paksusuolessa muodostuu B12-vitamiinia, mutta koska B12-vitamiini imeytyy ihmisen elimistöön ohutsuolessa, sitä on saatava ravinnosta.
Puolet suomalaisista vegaaneista kärsii myös vaikeasta jodinpuutoksesta. Vegaaneilla on todettu myös alhaisia veren eikosapentaeenihappo-(EPA) ja dokosaheksaeenihappopitoisuuksia (DHA).
Laktovegetaarien kohdalla on havaittu, että heidän verensä sinkkipitoisuus laskee kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, koska heidän sinkinsaantinsa vähenee kun he lopettavat lihan ja kalan nauttimisen. Tämän jälkeen veren sinkkipitoisuus palaa kuitenkin ennalleen, koska elimistö oppii ilmeisesti poistamaan sitä aiempaa vähemmän.
Yleisyys pienoiskuva|Intialaisissa elintarvikkeissa käytetyt ”kasvisruoka”- ja ”ei kasvisruoka” -merkit. Markkinatutkimusyhtiö Euromonitorin arvion mukaan maailmassa on noin 630 miljoonaa kasvissyöjää, joista suurin osa asuu Intiassa. Joka viides intialainen onkin laktovegetaari. Intialaisten lihan ja kananmunien syönnistä pidättäytyminen ei liity köyhyyteen, vaan intialaiset laktovegetaarit ovat päinvastoin tavallista parempituloisia.
Ruotsissa kasvissyöjiä oli puoli prosenttia Ruotsin elintarvikeviraston vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaanBecker, Wulf: Färre unga äter kött men vegetarianerna blir inte fler . Ruotsin eläinoikeusjärjestön vuonna 2014 teettämän tutkimuksen mukaan lihaa syömättömien ruotsalaisten määrä oli kasvanut jo yhteensä kymmeneen prosenttiin, joista neljä prosenttia oli vegaaneja.
Venäjällä kasvissyöjiä oli 3−4 prosenttia vuosina 2013−2014.
Yhdysvalloissa on havaittu, että 84 prosenttia kasvissyöntiä kokeilevista palaa ei-kasvissyöjäksi.
Suomessa Vähän yli kolme prosenttia vuonna 2008 julkaistun aiempien vuosien tutkimuksia yhdistelevän suomalaisen metatutkimuksen vastaajista määritteli itsensä kasvissyöjäksi, mutta 42 prosenttia heistä söi kuitenkin kalaa eli he olivat pescovegetaareja. Meijerituotteita käyttävien laktovegetaristien ja vegaanien yhteenlaskettu osuus oli 0,18 prosenttia, ja loput käyttivät meijerituotteiden lisäksi myös kananmunia.
Lihantuottajien Lihatiedotusyhdistyksen kyselyn mukaan 7 % suomalaisista (eli 384 000 ihmistä) ei syönyt lihaa vuonna 2016. Lihaa syömättömiä oli eniten 15−24-vuotiaissa, joista 16 % ei syönyt lihaa. 3 % väestöstä söi lihaa harvoin. Kysely ei kuitenkaan kartoittanut kalan syöntiä. Vuonna 2015 lihaa ei syönyt 6 % väestöstä (329 000 ihmistä). Vuonna 2014 osuus oli 5 % ja korkein 25−34-vuotiaiden keskuudessa, jossa se oli 10 %. Web archive 2016
Kasvissyöjät ovat tyypillisesti hyvin koulutettuja eteläsuomalaisia nuoria naisia. Valtakunnalliseen Nuorten terveystapatutkimukseen vuonna 2001 osallistuneista 12–18-vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista viisi prosenttia ilmoitti olevansa vegaaneja. Kuitenkin vain noin 0,3 prosenttia perusopetuksessa olevista ja 0,8 prosenttia toisen asteen koulutuksessa opiskelevista tamperelaisista valitsi itselleen vegaanisen kouluruoan vuonna 2018.
Kasviproteiinien kulutus on lisääntynyt Suomessa.
Historia Antiikin Kreikassa elänyt filosofi Pythagoras ja hänen seuraajansa eivät syöneet lihaa, koska uskoivat, että eläimilläkin on sielu. Lisäksi Pythagoras uskoi, että jos ihminen luopuisi eläinten tappamisesta ravinnon vuoksi, tappamisen taito katoaisi ja samalla sodat loppuisivat. Pythagoras eli raakaravinnolla, eikä hän ilmeisesti käyttänyt hunajaa lukuun ottamatta muitakaan eläinkunnan tuotteita. Kaikkia vegetaristeja kutsuttiinkin pythagoralaisiksi, kunnes 1800-luvun puolivälissä perustettiin ensimmäiset vegetaristiyhdistykset ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin.
Intiassa kasvissyönnin historia ulottuu vähintään yhtä varhaisiin aikoihin kuin länsimaissa. Bramiinipapit ovat olleet laktovegetaristeja, sillä lihan (mukaan lukien munat) syömistä pidettiin saastuttavana. Papiston lisäksi tapa on levinnyt muihinkin väestönosiin, ja joissakin osissa Intiaa suurin osa väestöstä on laktovegetaristeja.
Suomessa 1850-luvulla Suomesta matkustettiin Keski-Euroopan vuoristoparantoloihin hakemaan apua vaikeisiin vaivoihin. Osassa parantoloista noudatettiin kasvisruokavaliota. Eräät terveysmatkailijoista noudattivat suositeltua kasvisruokavaliota vielä kotiin palattuaankin.
Maininnat sanomalehdissä ja ensimmäinen keittokirja Vanhin tunnettu suomalainen kirjallinen lähde kasvissyönnistä on heinäkuussa 1865 Finlands Allmänna Tidningenissä julkaistu tuntemattoman kirjoittajan artikkeli Om vegetarianismen, joka on laaja katsaus eurooppalaisen kasvissyönnin historiaan ja taustatekijöihin. Artikkelissa esitellään aikakauden kasvissyöjien esittämiä moraalisia ja terveydellisiä perusteluja ruokavaliolle. Heistä esitellään yhdysvaltalainen fysiologi Sylvester Graham sekä Vegetarian Society -yhdistyksen Isoon-Britanniaan vuonna 1847 perustanut yhdysvaltalainen Bronson Alcott. Väitteiden tueksi vedotaan myös vanhempiin auktoriteetteihin siteeraamalla kasvissyöntiin liitettyjä tieteilijöitä ja taiteilijoita, Pythagorasta, Platonia, Ciceroa, Michelangeloa, Isaac Newtonia, John Lockea ja Voltairea. Kaikkien kohdalla yhteys kasvissyöntiin ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen.
Kasvisruokavalio mainittiin lehdistössä seuraavan kerran vuonna 1879, kun Wiborgs Tidning kertoi Saksan kasvissyöjien yleiskokouksesta ja siellä käsitellyistä aiheista, joihin kuului aloite kasvisruokien lisäämisestä julkisten laitosten ruokatarjoiluihin sekä kysymys siitä, voiko kasvissyöjä käyttää eläinperäisiä vaatteita.