Jussi Lauri Juhani Niinistö (ent. Lauri Juhani Niinistö, s. 27. lokakuuta 1970 Helsinki) on suomalainen perussuomalaisten ja sinisten poliitikko ja historiantutkija. Hän on toiminut kansanedustajana, ministerinä ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Vuodesta 2020 hän on ollut Kannuksen kaupunginjohtaja ja poliittisesti sitoutumaton.
Niinistö oli kansanedustaja vuosina 2011–2019. Vuosina 2011–2015 hän oli eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja toukokuusta 2015 kesäkuuhun 2019 Sipilän hallituksen puolustusministeri. Hän toimi perussuomalaisissa vuosina 2004–2017 ja oli vuosina 2013–2017 puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja. Vuonna 2017 hän siirtyi sinisiin.
Koulutukseltaan Niinistö on filosofian tohtori. Vuodesta 2004 lähtien hän on ollut Suomen historian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Tausta
Jussi Niinistö syntyi Helsingissä vuonna 1970. Hänen vanhempansa ovat emeritusprofessori Lauri Niinistö ja lääkintöneuvos Leena Niinistö. Niinistö asui lapsuudessaan Vantaan Seutulassa, Varistossa ja Hämevaarassa ja opiskeli Seutulan, Rajatorpan ja Hämeenkylän kouluissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenkylän lukiosta vuonna 1989. Vuosina 1989–1990 hän suoritti asepalveluksen Karjalan prikaatissa ja valmistui Reserviupseerikoulusta. Hänen reservin sotilasarvonsa on yliluutnantti (2014).
Niinistö opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen ja Pohjoismaiden historiaa. Hän asui opiskellessaan Helsingin Tapulikaupungissa ja työskenteli vuosina 1987–1994 muun muassa varastoapulaisena, apumiehenä ja vahtimestarina. Niinistö aloitti opintonsa vuonna 1990 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1994. Hän suoritti Arkistolaitoksella arkistonhoitotutkinnon vuonna 1997.
Uusi Suomi kirjoitti vuonna 2011, että sen tietojen mukaan Niinistöllä oli 1990-luvun alussa ”tiivis suhde äärioikeistolaiseksi kuvattuun Kansallinen Kulttuuririntama -järjestöön”. Sen tavoite oli vaalia suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa sekä vastustaa ”pakolaisten, siirtolaisten ja kaikkien suomalaisuudesta ja esi-isiemme uhrauksista piittaamattomien kansanjoukkojen ryntäystä Suomeen”. Niinistö kirjoitti järjestön Valkoinen Rintama -lehteen ja Uuden Suomen mukaan myös ”tunsi läheisesti” järjestön perustajan Jukka Mattilan. Kokoomuksen Varsinais-Suomen nuortenjärjestön puheenjohtajana 1990-luvun alussa toiminut Petri Lahesmaa muisteli vuonna 2011, että Niinistö oli Kansallisen Kulttuuririntaman hahmoja. Lahesmaan mukaan järjestö pyrki valtaamaan kokoomusnuorten järjestöjä ja sitä piti monin paikoin sulkea pois. Niinistö totesi vuonna 2011 pitäneensä järjestön toimintaa ”ihan normaalina isänmaallisena toimintana”.
Tieteellinen ura
Niinistö väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1998 väitöskirjalla Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena.Pro gradu -työnsä Niinistö julkaisi nimellä Lauri Juhani Niinistö ja väitöskirjan nimellä L. J. Niinistö, mutta seuraavat teokset ovat ilmestyneet Jussi Niinistön nimellä. Hän oli ehtinyt tavata Susitaipaleen ennen tämän kuolemaa. Väitöskirjan ohjasi dosentti Juha Siltala. Hän ehdotti, että tutkimus suuntautuisi teoreettisemmin, mutta Niinistö teki väitöskirjansa perinteisellä elämäkerrallisella ja sotahistoriallisella otteella. Niinistön mukaan ”teoretisointi” on ollut hänelle ”aina vierasta”.
Vuosina 1995–2004 Niinistö toimi tutkimusavustajana ja tutkijana eri hankkeissa. Vuonna 2003 hän oli Kansallisarkiston tutkija. Hän on kirjoittanut teoksia Suomen uudemmasta poliittisesta ja sotahistoriasta. Niinistö pitää pääteoksinaan väitöskirjaansa, elämäkertoja Bobi Sivénistä ja Isontalon Antista sekä teosta Heimosotien historia 1918–1922.
Heimosotien historia 1918–1922 sai pääasiassa myönteisen vastaanoton esimerkiksi Helsingin Sanomissa.http://www.militariafennica.net/documents/2005/Heimosotureita_-_kenraaleja_-_ministereita.pdf Sen sijaan sosiaalidemokraattinen poliitikko ja historiantutkija Erkki Tuomioja väitti, että ”teos on tarkoitettu ensi sijassa suomettumisikeen alta vapautuneille uusnationalisteille sekä heimosotureiden jälkeläisille”, vaikka kehuikin lähde- ja tietomäärää sekä sisältöä päällisin puolin. Greger Grönqvist teki paljolti Niinistön teoksen pohjalta tunnin pituisen dokumenttielokuvan ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, joka esitettiin FST5:llä huhtikuussa 2011. Niinistö myös itse esiintyi asiantuntijana elokuvassa.
Niinistö on kirjoittanut Historialliseen Aikakauskirjaan. Hänet nimitettiin vuonna 2004 Helsingin yliopiston Suomen historian dosentiksi ja Maanpuolustuskorkeakoulun Suomen sotahistorian dosentiksi.
Perinne- ja maanpuolustustyö
Niinistö oli Suomalaisuuden liiton hallituksessa vuosina 1996–2013 ja liiton toiminnanjohtajana vuosina 1999–2000 sekä 2001. Hän oli vuosina 1998–2011 Viro-säätiön hallituksessa ja P. E. Svinhufvudin Muistosäätiön hallintoneuvostossa 2003–2013. Lisäksi hän toimi Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön perinnetyön sihteerinä vuosina 2003–2011. Sotilasperinteen Seuran tieteellisessä toimikunnassa Niinistö vaikutti vuosina 2005–2011. Vuosina 2006–2011 hän oli Vapaussoturi-lehden päätoimittaja. Vapaussoturin lisäksi Niinistö on kirjoittanut useita artikkeleita ja arvosteluita muun muassa Suomen Sotilas -lehteen ja Sotilasaikakauslehteen.
Niinistö oli Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsen vuosina 2007–2011 ja kuului tuolloin myös suunnittelukunnan työjaostoon. Hän kuului puolustusministerin asettamaan vuosina 2009–2010 toimineen asevelvollisuustyöryhmän neuvottelukuntaan. Hän oli Maanpuolustuksen Tuki ry:n valtuuskunnassa vuosina 2012–2015 ja on ollut Paasikivi-seuran valtuuskunnassa vuodesta 2014 lähtien.
Poliittinen ura Perussuomalaisten työntekijänä ja luottamushenkilönä 2004–2011
Keväällä 2004 Niinistö lähti mukaan politiikkaan, kun hänen ystävänsä Timo Soini pyysi häntä perussuomalaisten vaalikoordinaattoriksi. Niinistö toimi perussuomalaisten vaalipäällikkönä vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa, vuoden 2006 presidentinvaalissa, vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa. Vuosina 2004–2011 hän oli Perussuomalaisten Uudenmaan piirin piiritoimikunnan jäsenenä tai varajäsenenä.
Niinistö oli perussuomalaisten projektisihteeri vuonna 2004, perussuomalaisten eduskuntaryhmän eduskuntasihteeri vuosina 2004–2005 ja ryhmän pääsihteeri vuosina 2005–2011. Hän oli Perussuomalainen-lehden vakituisena toimittajana. Niinistö kuului useisiin puolueen työryhmiin ja vaikutti etenkin vaaliohjelmatyöryhmissä.
Vaalikausi 2011–2015: puolustusvaliokunnan puheenjohtajana pienoiskuva|Kansanedustaja Niinistö Suomi-areenassa vuonna 2014.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Jussi Niinistö sai 4 911 ääntä ja tuli valituksi kansanedustajaksi. Niinistön vaalipäällikkönä toimi hänen veljensä Jaakko Niinistö.
Niinistö toimi vuosina 2011–2015 puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja Eduskunnan kirjaston hallituksen puheenjohtajana sekä oli jäsenenä Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnassa ja Kansainvälisten asiain foorumissa. Toukokuusta 2011 lokakuuhun 2012 hän oli suuren valiokunnan varajäsen ja siitä eteenpäin huhtikuuhun 2015 ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Lisäksi Niinistö oli perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja huhtikuusta kesäkuuhun 2011 ja sen jälkeen eduskuntaryhmän työvaliokunnan jäsen vuosina 2011–2017. Hän seurasi puolustusvoimauudistusta parlamentaarisen kontaktiryhmän jäsenenä vuosina 2011–2012 ja toimi siinä vuosina 2012–2013 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon liittyen. Vuosina 2013–2014 hän oli parlamentaarisessa puolustusselvitysryhmässä.
Niinistö totesi Yleisradion haastattelussa huhtikuussa 2011, että jos jokin varuskunta olisi pakko lakkauttaa, niin se olisi Dragsvikin varuskunta, koska sille on hänen mukaansa vain kielipoliittiset perusteet, ei sotilas- eikä aluepoliittisia perusteita. Se voitaisiin Niinistön mielestä helposti yhdistää Upinniemen varuskuntaan. RKP:n ehdokkaana aiemmin ollut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak syytti Helsingin Sanomain yleisönosastolla Niinistöä maanpuolustuksen heikentämisestä kielipoliittisista syistä. Salonius-Pasternakin mukaan Dragsvikin varuskunnan olemassaololle on sotilaalliset perusteet. Niinistön mielestä RKP oli se, joka perusteli asiaa kielipolitiikalla ja yritti nyt sysätä kielipoliittiset perusteet hänelle. Hän totesi Uuden Suomen haastattelussa, että varuskuntia ei tule lakkauttaa kielipoliittisista syistä, mutta että Dragsvik ”on ollut lakkautuslistalla jo pitkään”, mutta että se ”on säilytetty lähinnä kielipoliittisista syistä”.
Niinistö ehdotti blogissaan kesäkuussa 2011, että Suomeen voisi perustaa kodinturvajoukkoja muiden Pohjoismaiden ja Viron tapaan.
Niinistö toimi perussuomalaisten vaalipäällikkönä vielä vuoden 2012 presidentinvaalissa. Hän oli Suomen Perusta -säätiön hallituksen jäsen vuosina 2012–2015. Perussuomalaisten kesän 2013 puoluekokouksessa Niinistö valittiin puolueen 1. varapuheenjohtajaksi. Hän voitti vastaehdokkaansa Hanna Mäntylän äänin 560–194.
Vaalikausi 2015–2019: puolustusministerinä pienoiskuva|Suomen puolustusministeri Niinistö ja Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis saapuvat tapaamiseen Pentagonissa vuonna 2016.
Eduskuntavaaleissa vuonna 2015 Niinistö sai 11 767 ääntä ja tuli valituksi kansanedustajaksi. Toukokuussa 2015 hän toimi hallintovaliokunnan varapuheenjohtajana ja suuren valiokunnan varajäsenenä. Sipilän hallituksen hallitusneuvotteluissa Niinistö kuului ulko- ja turvallisuuspoliittiseen työryhmään.Korkki, s. 37. Sipilän hallitus nimitettiin 29. toukokuuta 2015 ja Niinistöstä tuli sen puolustusministeri.
Syyskuussa 2015 Niinistö nimitti puolustusministeriön kansliapäällikön viisivuotiseen tehtävään Jukka Juustin. Edellisenä viisivuotiskautena päällikkönä toiminut Arto Räty haki toiselle kaudelle, mutta Niinistö totesi Juustin pätevämmäksi. Päätös herätti vastustusta kokoomuksessa, jonka Alexander Stubb pyysi esityksen pöydälle valtioneuvoston istunnossa. Juusti aloitti tehtävässä vuoden 2016 alussa.
10. kesäkuuta 2017 Niinistö hävisi Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan vaalissa tehtävän Laura Huhtasaarelle äänin 450–781. 13. kesäkuuta Niinistö yhdessä 19 muun perussuomalaisen kansanedustajan kanssa erosi perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä ja siirtyi Uusi vaihtoehto -ryhmään. Perussuomalaisten puoluehallitus totesi kokouksessaan 16. kesäkuuta, että loikanneiden kelpoisuus toimia puolueen jäseninä oli lakannut. Elokuussa 2017 Uusi vaihtoehto muutti nimekseen Sininen eduskuntaryhmä.
Alkuvuodesta 2019 Niinistö esitti Jarmo Lindbergille jatkokautta puolustusvoimien komentajana, mutta nimitys kaatui tasavallan presidentti Sauli Niinistön vastustukseen. Puolustusministeri Niinistön mukaan syynä jatkokauden torppaamiselle oli Lindbergin NATO-, Yhdysvaltain- ja länsimyönteisyys, mikä ei ollut tasavallan presidentti Niinistölle mieleen. Presidentti Niinistön mukaan taas syynä oli se, että "joka tapauksessa viisi vuotta komentajana on aika pitkä pesti" ja että Lindbergin jatkokausi "tuntuisi luonnottomalta".