Eric James McCormack (s. 18. huhtikuuta 1963 Toronto, Ontario, Kanada) on kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä, muusikko, käsikirjoittaja ja tuottaja. Hän syntyi Torontossa ja aloitti uransa esiintymällä koulunäytelmissä Stephen Leacock Collegiate Institute -lukiossa. Hän opiskeli Ryerson Universityssa, mutta jätti yliopiston vuonna 1985 aloittaakseen työt Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla, jossa hän esiintyi viiden vuoden ajan lukuisissa näytelmissä.
1990-luvun loppupuolella McCormack asui Los Angelesissa ja näytteli sivurooleissa. Hänen ensimmäinen roolinsa kokoillan elokuvassa oli vuoden 1992 science fiction -teos The Lost World. Hän esiintyi myös useissa televisiosarjoissa, kuten Top Cops, Street Justice, Lovesome Dove: The Series, Townies ja Ally McBeal. Hän nousi myöhemmin maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen näyteltyään Will Trumania yhdysvaltalaisessa tilannekomediasarjassa Will & Grace, jonka esittäminen aloitettiin syyskuussa 1998. Hän sai roolityöstään Emmy-palkinnon parhaan komediasarjanäyttelijän kategoriassa vuonna 2001.
Televisioroolien lisäksi hän teki Broadway-debyyttinsä vuonna 2001 näytelmässä The Music Man ja näytteli vuoden 2005 elokuvassa The Sisters. Sen jälkeen kun Will & Grace päättyi vuonna 2006, McCormack näytteli pääosaa Some Girl(s)-näytelmässa New Yorkissa. Hän esiintyi myös televisiominisarjassa The Andromeda Strain vuonna 2008 ja palasi televisioon vuonna 2009 TNT-kanavan draamaan Trust Me, jonka esittäminen kuitenkin lopetettiin yhden tuotantokauden jälkeen. Vuonna 2009 McCormack näytteli myös elokuvassa Alien Trespass.
Lapsuus ja nuoruus McCormack syntyi Torontossa Ontarion osavaltiossa Kanadassa. Hänen äitinsä Doris oli kotiäiti ja isänsä Keith McCormack öljy-yhtiön talousanalyytikko. Hän on vanhin kolmesta sisaruksesta. McCormackin esi-isiin kuului cherokeeita ja skotteja. Hän kertoo olleensa nuorena ujo ja epäurheilullinen. McCormack kävi Stephen Leacock Collegiate Institute -lukiota Ontarion Scarborough'ssa. Hän osallistui siellä teatteriin, esiintyi näytelmissä Godspell ja Pippin ja päätti ryhtyä näyttelijäksi. McCormack muistaa, että Godspell-näytelmän jälkeen hänen halunsa ryhtyä näyttelijäksi voimistui: "...Muistan [näytelmän] ensimmäisen esityksen jälkeen ... että tiesin minne sovin. Se oli näyttelijäurani alku. Se muutti minua siten, että kaikki muut vaihtoehdot katosivat. Tiesin tarkalleen, mitä aioin tehdä. Olen sillä tavalla onnekas."...I remember after the first performance of that ... I knew where to fit in. That was the beginning of my life as an actor. It changed me in that the concept of any other options disappeared. From that moment there was no question. I knew exactly what I was going to do. I'm lucky that way." Hän myöntää, ettei hän koskaan tuntenut olevansa "cool" nuorena. "Olin jokseenkin ulkopuolinen, mutta löysin teatterin jo varhain, ja se auttoi minua kestämään.""I was a bit of an outsider, but I discovered theatre very early on, which got me through." Myöhemmin hän siirtyi Scarborough'n Sir John A. Macdonald Collegiate Instituteen, jossa hän opiskeli samaan aikaan David Furnishin kanssa. Hän valmistui vuonna 1982.
McCormack pääsi opiskelemaan Ryerson Universityn teatterikouluun Torontossa, jossa hän halusi parantaa edelleen näyttelijäntaitojaan.Inside the Actors Studio. Bravo: 2003-11-16. Kausi 10, jakso 2. Minuuttien 60 ja 120 kohdalla. Hän lähti Ryersonista vuonna 1985, useita kuukausia ennen valmistumistaan, ottaakseen vastaan paikan Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla Ontarion Stratfordissa, jossa hän esiintyi viiden kauden ajan. "Se oli kaikki mitä halusin, olla klassinen näyttelijä koko loppuelämäni, mutta parin viimeisen vuoden aikana siellä aloin ymmärtää, ettei se ollutkaan minua varten. Ehkei minun tarvinnutkaan esittää Hamletiani ennen kuolemaani, ehkä maailma saattaisikin itse asiassa olla ihan OK paikka ilman Hamletiani.""It was all I wanted, to be a classical actor for the rest of my life, but during the last couple of years I was there, I started to realise that it wasn't for me. Perhaps I didn't have to give my Hamlet before I died, that the world might be an OK place without my Hamlet, in fact." – "At the end of the audition, Max said 'That was perfect. Just to let you know, you never have to be more gay than that.'" McCormack esiintyi näytelmissä Juhannusyön uni, Kuningas Henrik V, Murha katedraalissa ja Kolme sisarta. Myöhemmin hän näytteli Manitoba Theatre Centressä näytelmässä Burn This ja Toronton Royal Alexandra Theatressa näytelmässä Biloxi Blues.
Ura Varhaiset työt McCormack esiintyi Kanadan televisiossa ensimmäistä kertaa vuoden 1986 elokuvassa The Boys from Syracuse. Hän muutti Los Angelesiin Kaliforniaan ja teki televisiodebyyttinsä Yhdysvalloissa vuonna 1991 CBS-kanavan rikossarjan Top Cops jaksossa. Hän näytteli vuonna 1992 elokuvassa The Lost World, joka perustui Arthur Conan Doylen romaaniin Kadonnut maailma, ja esiintyi myös elokuvan jatko-osassa Return to the Lost World, joka sai myös ensi-iltansa vuonna 1992. Seuraavana vuonna hän sai vakioroolin etsivänä rikosdraamasta Street Justice. Vuonna 1993 hän näytteli lisäksi televisioelokuvassa Double, Double, Toil and Trouble esittäen Mary-Kate ja Ashley Olsenin isää.
McCormack esiintyi Colonel Francis Clay Mosbyn roolissa Lonesome Dove: The Series (1994) ja Lonesome Dove: The Outlaw Years (1995) -lännensarjojen 42 jaksossa. Hänen mielestään se oli "fantastinen rooli". The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2003 McCormack myönsi, että hän oli koe-esiintynyt "kaksi tai kolme kertaa" Ross Gellerin roolia varten; Frendit-tilannekomediasarjan rooli annettiin lopulta David Schwimmerille. McCormack valittiin vuoden 1997 televisioelokuvaan Borrowed Hearts näyttelemään itsekästä liikemiestä, joka oppii rakastamaan, ja HBO-kanavan elokuvaan Exception to the Rule näytelemään vaimoaan pettävää aviomiestä.
Vuonna 1997 McCormack näytteli myös pienrooleissa komediasarjoissa Townies, Veronican salaisuudet ja Ally McBeal. Alun perin McCormackista oli tarkoitus tulla vakituinen näyttelijä NBC-kanavan komediasarjaan Jenny, mutta hänet erotettiin, koska televisioyhtiö poisti hänen roolihahmonsa sarjasta.
Nousu kuuluisuuteen McCormack sai läpimurtoroolinsa vuonna 1998, kun hänet valittiin esittämään Will Truman -nimistä lakimiestä NBC-yhtiön tilannekomediasarjaan Will & Grace, joka kertoo homomiehestä (Will) ja hänen juutalaisesta parhaasta ystävästään (Grace). McCormack kertoi, että hän oli vakuuttunut olevansa oikea näyttelijä rooliin. "Koe-esiintymisen lopussa Max [Mutchnik, toinen sarjan luojista ja vastaava tuottaja] sanoi 'Tuo oli täydellistä. Tiedoksesi, että sinun ei tarvitse koskaan olla enemmän homo kuin äsken.'" McCormack selitti, että kun hän luki käsikirjoituksen ensimmäisen kerran "huomasin välittömästi, että se kertoi minusta. Siis, seksuaalista suuntautumista lukuun ottamatta, Will muistutti minua todella paljon. Hän on hyvä isäntä, hän on suhteellisen hauska ja hänellä on mahtavia ystäviä ja hän on hyvä ystävä heille ... homous ei vain ollut mitenkään iso juttu.""what hit me immediately was that this was me. I mean, sexual orientation aside, Will was so much like me. He's a great host, he's relatively funny and he has great friends and he's a good friend to them ... the gay issue just wasn't really a big thing." Sarjan ensimmäinen jakso lähetettiin 21. syyskuuta 1998 ja sitä katsoi Yhdysvalloissa lähes 8,6 miljoonaa henkeä. Will and Grace keräsi nopeasti uskollisen yleisön ja sarja ja McCormack saivat hyviä arvosteluita. San Francisco Chroniclen John Carman huomautti, että McCormack ja Messing työskentelivät "mukavasti" yhdessä. The Seattle Timesin Kay Mcfadden ylisti myös McCormackia, Messingiä ja sivunäyttelijöitä "erittäin hauskoiksi". McCormack sai työstään kolme Emmy-ehdokkuutta ja voitti yhden Emmyn parhaasta miespääosasta komediasarjassa vuonna 2001. Lisäksi hän sai viisi Golden Globe -ehdokkuutta.
Vuonna 1998 McCormack näytteli myös Stephen Herekin komediaelokuvassa Pyhä myyntitykki. Elokuva ei menestynyt taloudellisesti ja se sai kielteisiä arvosteluja. Seuraavana vuonna hän esiintyi komediaelokuvassa Free Enterprise (1999), joka kertoi kahdesta elokuvantekijästä (McCormack ja Rafer Weigel), joiden pakkomielteenä oli näyttelijä William Shatner ja Star Trek. Los Angeles Timesin elokuvakriitikko Kevin Thomas kirjoitti, että McCormack ja Weigel "tekevät molemmat vahvan vaikutuksen". Vuonna 2000 McCormack näytteli ABC-kanavan televisioelokuvassa The Audrey Hepburn Story esittäen näyttelijä Mel Ferreriä.
Vuoden 2001 Broadway-teatterikaudella McCormack esitti lyhyen aikaa professori Harold Hilliä (Craig Bierkon sijaisena) The Music Man -näytelmän uudessa versiossa, jonka Susan Stroman ohjasi Neil Simon Theatrelle. Elokuussa 2002 hän esiintyi jälleen Harold Hillin roolissa, mutta vain yhden illan ajan, kun hän esitti muiden näyttelijöiden kanssa uusia versioita näytelmän kappaleista osana Hollywood Bowlin kesäkonserttisarjaa. McCormack toimi Saturday Night Live -sketsisarjan 28. tuotantokauden neljännen jakson isäntänä 2. marraskuuta 2002.Eric McCormack/Jay-Z. Saturday Night Live, NBC. Esitetty 2.11.2002, kausi 28, jakso 529, minuuttien 90–92 kohdalla. Vuonna 2004 hän näytteli toistuvassa roolissa Ray Summersia Showtime-kanavan komediadraamassa Dead Like Me. Seuraavana vuonna McCormack näytteli pääosaa elokuvassa The Sisters, joka perustui Anton Tšehovin näytelmään Kolme sisarta. Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2005 Tribecan elokuvajuhlilla.
Will & Gracen kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi alkoi 18. toukokuuta 2006. Sarjan viimeinen jakso keräsi Yhdysvalloissa televisioiden ääreen yhteensä 18 miljoonaa katsojaa, mikä teki siitä katsoituimman viihdeohjelman kuuteen vuoteen.
Will & Gracen jälkeen thumb|McCormack vuonna 2006. Will & Gracen loputtua McCormack esiintyi New Yorkissa yhdessä Fran Drescherin, Judy Reyesin, Brooke Smithin ja Maura Tierneyn kanssa Neil LaButen ohjaamassa Off Broadway -näytelmässä Some Girl(s), jota esitettiin Lucille Lortel Theatressa."Playing a thoughtless, woman-despising heterosexual, Mr. McCormack isn't much different from when he was playing a thoughtful, woman-worshiping homosexual. As in Will & Grace, he italicizes every other line for maximum comic spin and punctuates his dialogue by earnestly furrowing his features." Hän näytteli kirjailijaa, joka on valmis vakiintumaan ja menemään naimisiin, mutta päättää vierailla ennen sitä neljän entisen tyttöystävänsä luona. McCormack sai kriittisiä arvosteluita. New York Timesiin kirjoittanut Ben Brantley totesi: "Ajattelematonta, naisia halveksivaa heteroseksuaalia esittävä McCormack ei ole juurikaan erilainen kuin huomaavaista, naisia palvovaa homoseksuaalia esittänyt McCormack. Kuten Will & Gracessa, hän painottaa joka toista lausetta saadakseen aikaan mahdollisimman koomisen vaikutelman ja höystää repliikkejään kurtistamalla kulmakarvojaan." Brantley kuitenkin huomautti, että McCormackin tulkinta hahmosta oli "varmasti sujuvampi esitys" kuin David Schwimmerin versio vuonna 2005. Entertainment Weeklyn Melissa Rose Bernardo kirjoitti, että McCormackin ja Maura Tierneyn välillä oli "uskomatonta kemiaa".
Samana vuonna McCormack tuotti Lifetime-yhtiölle komedian Lovespring International, joka kertoo kuudesta kalifornialaisen "Beverly Hillsin eliittiin" kuuluvan Lovespring International -seuranhakutoimiston työntekijästä. Sarjan saamat arvostelut olivat ambivalentteja; The Boston Globen Matthew Gilbert kirjoitti, että Lovespring International oli "eläväinen pikku kaapeliyritelmä, jossa on yliampuvia hahmoja, huonoa makua, saatiiria ja poliittista epäkorrektiutta." Sarjan kuvaukset lopetettiin vuoden aikana.