Timothy ”Tim” Walter Burton (s. 25. elokuuta 1958 Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Hänet tunnetaan mielikuvituksellisista ja omintakeisista elokuvistaan, joissa on makaabereja ja goottilaisia elementtejä sekä erikoisia hahmoja. Burton on tehnyt näytelmäelokuvien lisäksi stop motion -animaatioita. Burtonin luottonäyttelijä on Johnny Depp ja luottosäveltäjä Danny Elfman.
Elämä ja ura Nuoruus Tim Burton syntyi 25. elokuuta 1958 Burbankissa Los Angelesin esikaupungissa keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä työskenteli huvipuistossa ja äiti piti kauppaa, joka myi kissoihin liittyviä tavaroita. Timillä oli pikkuveli Daniel. Tim ei ollut läheinen vanhempiensa kanssa, ja hän muutti melko nuorena asumaan isoäitinsä luokse. Tim piti nuorena fantasiaelokuvista, erityisesti niitä, joissa oli hirvioitä. Hänen suosikkinäyttelijänsä teini-iässä oli Vincent Price. Burton on kertonut, että kauhuelokuvat antoivat hänelle mahdollisuuden vapautua lapsuutensa kauhuista ja teini-iän ahdistuksesta.Ferenczi 2010, s. 8–9.
Uran alku Burtonista kehittyi taitava piirtäjä, ja hän sai stipendin Kalifornian taideinstituuttiin (CalArts) vuonna 1976. Hän teki samoihin aikoihin myös omia lyhytelokuviaan, joista Stalk of the Celery Monster (1979) teki vaikutuksen Disneyn kykyjenetsijöihin. Burton otettiin Disneylle tekemään elokuvaa The Fox and the Hound, mutta Burton pettyi Disneyn pyrkimykseen latistaa taiteilijansa.Ferenczi 2010, s. 9.
Burton ylennettiin Disneyllä konseptiartistiksi, mutta hänen kuvallisia ideoitaan ei käytetty. Hän sai kuitenkin 60 000 dollarin budjetin kuusiminuuttista piirros- ja stop motion -animaatioelokuvaansa Vincent (1982) varten. Elokuva kertoo tarinan seitsenvuotiaasta pojasta, joka haluaa olla Vincent Price ja kuvittelee itsensä makaabereihin tilanteisiin Edgar Allan Poen tyyliin. Burtonin suuresti ihailema Vincent Price antoi elokuvalle kertojanäänen. Vincent voitti useita palkintoja. Seuraavaksi Burton teki Disney Channelille elokuvan Hansel and Gretel (1982), jossa hän pääsi opettelemaan oikeiden näyttelijöiden ohjaamista. Frankenweenie (1984) oli Frankenstein-pastissi, johon mennessä Burtonin omalaatuinen tyyli oli jo alkanut muodostua. Disney ei kuitenkaan esittänyt Burtonin synkkää lyhytelokuvaa, joka oli saanut PG-luokituksen, mutta elokuva nosti Burtonin Hollywoodin kohutuimpien nuorten ohjaajalahjakkuuksien joukkoon.Ferenczi 2010, s. 10–15.
Kauhukirjailija Stephen King suositteli Burtonia Warnerille, joka kiinnitti Burtonin ohjaamaan 25-vuotiaana ensimmäisen pitkän elokuvansa Pee-wee’s Big Adventure (1985). Elokuvassa on jo Burtonille tyypillisiä elementtejä kuten eriskummallinen maailma unen ja todellisuuden välimaastossa sekä hahmojensa outouteen perustuva juoni. Elokuva menestyi kohtalaisesti, mutta elokuvakriitikot eivät pitäneet siitä ja kutsuivat sitä pelkäksi visuaaliseksi orgiaksi.Ferenczi 2010, s. 15–20.
Burtonin seuraava ohjaus oli Beetlejuice (1988), joka oli käsikirjoittaja Michael McDowellin mukaan ”optimistinen elokuva kuolemasta”, mikä sopikin Burtonin tyyliin. Elokuvassa perinteiset tilanteet ja arvot käännetään päälaelleen, ja siinä yhdistyvät crazyhuumori ja tumma melankolia. Elokuva sai paljon katsojia, ja sen on sanottu kestäneen myös hyvin aikaa.Ferenczi 2010, s. 20–24.
Tunnettuna ohjaajana Burtonin läpimurto suuren yleisön silmissä oli vuonna 1989 ilmestynyt Batman. Se oli synkkä, väkivaltainen ja realistinen sovitus sarjakuvasankarista, ja se noudatti sarjakuvataiteilija Frank Millerin 1986 esittelemää puolta Batmanista. Batman-fanit olivat protestoineet Burtonin päärooliin valitsemaa komedianäyttelijä Michael Keatonia, mutta elokuvasta tuli yksi vuoden suurimmista menestyksistä.Ferenczi 2010, s. 33. Burton ohjasi myös elokuvan jatko-osan Batman – paluu (1992).Ferenczi 2010, s. 39.
Batman-elokuvien välissä Burton teki pienemmän budjetin elokuvan Saksikäsi Edward (1990), joka aloitti hänen ja näyttelijä Johnny Deppin pitkän yhteistyön. Saksikäsi Edward on tarunomainen satiiri, josta on tehty useita tulkintoja. Elokuvan päähahmo on esimerkiksi nähty nuoren Burtonin omakuvana, mutta Burton ei itse ole koskaan suosinut yhtä tulkintaa muiden kustannuksella.Ferenczi 2010, s. 40–45. Edward on yksi esimerkki Burtonin elokuvissa usein tavattavista nuorista goottihahmoista.Ferenczi 2010, s. 26.
Stop motion -animaatio ja musikaali Painajainen ennen joulua (1993) on Burtonin tunnusomaisimpia luomuksia. Burton teki elokuvaan käsikirjoituksen, ja sen ohjasi animaattori Henry Selick. Elokuva menestyi hyvin, vaikka Disney ei aluksi markkinoinutkaan epätavallista elokuvaa kovin voimakkaasti.Ferenczi 2010, s. 49–54. Kaksitoista vuotta myöhemmin Burton palasi samaan aiheeseen Corpse Bride -animaatioelokuvalla, joka julkaistiin 2005. Siinä kuolleiden maailma on värikäs siinä kun elävien maailma on yksivärinen. Corpse Bride on räväkkää edeltäjäänsä selvästi hiotumpi ja kypsempi.Ferenczi 2010, s. 56–59. Vuonna 2012 valmistui Burtonin kolmas animaatio, joka perustuu hänen lyhytelokuvaansa Frankenweenie.
Erikoislaatuisen elokuvaohjaajan elämästä kertova mustavalkoisena kuvattu Ed Wood (1994) oli Burtonin ensimmäinen floppi.Ferenczi 2010, s. 61–67. Kepeä ja värikäs Mars hyökkää! (1996) oli tyylillisesti Burtonin edellisen elokuvan vastakohta, vaikka palauttikin sen tavoin mieleen 1950-luvun science fiction -elokuvat. Myöskään se ei noussut suosiossa Burtonin menestyselokuvien tasolle. Burtonin seuraava projekti Superman Lives kariutui vuonna 1998. Burton julkaisi samana vuonna runo- ja piirroskokoelmansa The Melancholy Death of Oyster Boy.Ferenczi 2010, s. 69–72.
Päätön ratsumies (1999) elvytti Burtonin uran, ja elokuvaa pidetään yhtenä hänen parhaistaan. Elokuvassa Burton palasi 1960-luvun goottilaisten kauhuelokuvien tunnelmaan.Ferenczi 2010, s. 74. Elokuvassa Apinoiden planeetta (2001) Burton ei saanut paljonkaan ohjaajan vapauksia, kustannusten kasvu johti käsikirjoituksen lyhentelyyn, ja Burton sairasteli kuvausten aikana. Elokuva oli Burtonille epätyypillinen eikä menestynytkään odotetulla tavalla. Kuvausten aikana Burton tapasi Helena Bonham Carterin, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.Ferenczi 2010, s. 80.
Big Fish (2003) keskittyi kuvaamaan ihmisten tunne-elämää ja oli joidenkin kriitikoiden mukaan Burtonin ensimmäinen ”aikuinen” elokuva.Ferenczi 2010, s. 82. Burton muutti sen jälkeen Lontooseen ja alkoi kuvata siellä seuraavaa elokuvaansa, Roald Dahlin lastenkirjaan perustuvaa Jali ja suklaatehdasta (2005). Burton teki elokuvasta oudomman ja synkemmän kuin tarinan edellinen elokuvaversio vuodelta 1971. Jali ja suklaatehdas oli suurmenestys. Sen menestyksen ansiosta Burton pystyi tekemään synkimmän elokuvansa, musikaalin Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi (2007).Ferenczi 2010, s. 84–86.
Liisa Ihmemaassa (2010) yhdistelee tietokonegrafiikkaa oikeaan kuvaan ja näyttää paikoin animaatioelokuvalta.Ferenczi 2010, s. 92. Dark Shadows (2012) on Burtonin komediallinen tulkinta 1960-luvun kulttisaippuaoopperasta. Vuonna 2012 Burton julkaisi kokopitkän version 1980-luvun animaatiostaan Frankenweenie. Big Eyes (2014) on tositarina taidemaalari Margaret Keanesta. Seikkailufantasia Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2016) pohjautuu nuortenkirjailija Ransom Riggsin kirjaan.
Musiikkivideot Burton on ohjannut joitakin musiikkivideoita: The Killersin ”Bones” (2006) ja ”Here With Me” (2012) sekä Lady Gagan ”The Dead Dance” (2025).
Luottosäveltäjä ja luottonäyttelijät Musiikin Burtonin elokuviin on Pee-Wee's Big Adventuresta lähtien säveltänyt muusikko ja elokuvasäveltäjä Danny Elfman (Ed Woodia sekä Sweeney Toddia lukuun ottamatta). Burton käyttää usein luottonäyttelijöitään, ja esimerkiksi Johnny Depp on esittänyt pääroolia useassa Burtonin elokuvassa.
Yksityiselämä Burtonin elämänkumppani vuosina 2001–2014 oli näyttelijä Helena Bonham Carter, mutta he eivät koskaan menneet naimisiin. Heillä on kaksi lasta.
Tunnustukset Burton sai Golden Globe -ehdokkuuden vuonna 2008 parhaasta ohjauksesta elokuvassa Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi (2007).
Burtonin ohjaamat animaatioelokuvat Corpse Bride (2005) ja Frankenweenie (2012) olivat parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkintoehdokkaina. Viitattu 30.12.2016
Filmografia Elokuvat Elokuvat: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi O T K Huom. 1985 Pee-ween suuri seikkailu Pee-wee’s Big Adventure 1988 Beetlejuice Beetlejuice 1989 Batman Batman 1990 Saksikäsi Edward Edward Scissorhands vain tarina 1992 Batman – paluu Batman Returns 1993 Painajainen ennen joulua The Nightmare Before Christmas vain tarina ja hahmot1994 Kammottava merimatka Cabin Boy Ed Wood Ed Wood 1995 Batman Forever Batman Forever 1996 James ja jättipersikka James and the Giant Peach Mars hyökkää! Mars Attacks! 1999 Päätön ratsumies Sleepy Hollow 2001 Apinoiden planeetta Planet of the Apes 2003 Big Fish Big Fish 2005 Jali ja suklaatehdas Charlie and the Chocolate Factory Corpse Bride Corpse Bride vain hahmot 2007 Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street 2009 9 9 2010 Liisa Ihmemaassa Alice in Wonderland 2012 Dark Shadows Dark Shadows Abraham Lincoln: Vampire Hunter Abraham Lincoln: Vampire Hunter Frankenweenie Frankenweenie vain idea, tarina ja hahmot 2014 Big Eyes Big Eyes 2016 Liisan seikkailut peilimaailmassa Alice Through the Looking Glass Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children 2019 Dumbo Dumbo 2024 Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice Beetlejuice
Lyhytelokuvat Lyhytelokuvat: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi O T K Huom.1971 The Island of Doctor Agor myös sovittajana Prehistoric Caveman Houdini: The Untold Story 1972 Tim’s Dreams 1974 1997 1979 Doctor of Doom King and Octopus Animation Stalk of the Celery Monster 1982 Luau Vincent Vincent 1983 Hansel and Gretel vain idea 1984 Frankenweenie Frankenweenie vain idea 2000 The World of Stainboy 2013 Kapteeni Sparky ja lentävät lautaset Captain Sparky vs. The Flying Saucers
Televisio Televisio: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi / jaksojen määrä O T K Huom.1986 Alfred Hitchcock esittää Alfred Hitchcock Presents “The Jar” Faerie Tale Theatre “Aladdin and His Wonderful Lamp” 1987 Hämmästyttävät tarinat Amazing Stories “Family Dog” vain tarina 1989–1991 Beetlejuice Beetlejuice 94 jaksoa vastaavana tuottajana 1993 Family Dog Family Dog 10 jaksoa vastaavana tuottajana 2000 Lost in Oz pilottijakso vastaavana tuottajana; vain tarina 2022 Wednesday Wednesday vastaavana tuottajana
Musiikkivideot Musiikkivideot: O = ohjaajana; T = tuottajana; K = käsikirjoittajana Vuosi Kappaleen musiikkivideo Yhtye / artisti O T K Huom. 2006 ”Bones” The Killers 2012 ”Here with Me”
Muut työt Muut työt Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Työ Viihteenlaji Huom. 1978 Taru sormusten herrasta The Lord of the Rings taiteilija elokuva 1979 Muppet-elokuva The Muppet Movie nukketaiteilija elokuva Stalk of the Celery Monster animaattori lyhytelokuva 1981 Topi ja Tessu The Fox and the Hound animaattori elokuva 1982 Luau animaattori lyhytelokuva Tron Tron animaattori elokuva Vincent Vincent lavastaja lyhytelokuva 1983 Hansel and Gretel lavastaja lyhytelokuva 1984 Frankenweenie Frankenweenie kuvakäsikirjoittaja lyhytelokuva 1985 Hiidenpata The Black Cauldron konseptikuvittaja elokuva 1987 Hämmästyttävät tarinat Amazing Stories animaatiosuunnittelija televisiosarja jakso “Family Dog” 1989–1991 Beetlejuice Beetlejuice kehittäjä televisiosarja 94 jaksoa 1993 Family Dog Family Dog suunnittelukonsultti televisiosarja 10 jaksoa
Roolit