Kuntien valtionosuusjärjestelmä on mekanismi, jonka kautta valtio osallistuu kunnallisten peruspalvelujen rahoitukseen. Valtionosuusjärjestelmän tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella. Se tehdään tasaamalla kuntien välisiä eroja palvelujen järjestämiskustannuksissa ja tulopohjassa.
Rakenteellisesti valtionosuusjärjestelmä koostuu kahdesta osasta: kustannus- ja tarve-erojen tasauksesta ja tulopohjan tasauksesta. Kustannuserojen tasauksen laskentaperusteena ovat asukasmäärän ja ikärakenteen lisäksi erilaiset olosuhdetekijät. Toisena valtionosuusjärjestelmän kiinteänä osana kuntien tulopohjaa tasataan kunnan verotulojen perusteella. Lisäksi järjestelmään kuuluu verotulomenetysten korvaus.
Merkittävämpi rooli koko maan tasolla on kustannuserojen tasauksella, mutta kunnittain tarkasteltuna tilanne vaihtelee ja joillekin kunnille valtionosuuksia kertyy ainoastaan tulopohjan tasauksen kautta. Kunnan valtionosuudet voivat jäädä myös miinukselle eli kunta maksaa valtiolle päin, vaikka se järjestää lailla säädettyjä tehtäviä. Järjestelmää täydentää tilapäisissä taloudellisissa vaikeuksissa oleville kunnille myönnettävä harkinnanvarainen valtionosuuden korotus.
Kunnan valtionosuusrahoitus muodostuu hallinnollisesti kahdesta osasta: Valtiovarainministeriön hallinnoimasta kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009) sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) mukaisesta opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudesta, jota hallinnoi opetus- ja kulttuuriministeriö.https://www.kuntaliitto.fi/talous/valtionosuudet
Laskennallisten valtionosuuksien lisäksi valtio osallistuu kuntien toiminnan rahoittamiseen valtionavustuksilla. Valtionavustukset ovat tiettyyn hakumenettelyyn ja/tai kustannukseen sidottuja ”korvamerkittyjä” valtionapuja. Valtionavustukset kunnan tulee käyttää tietyn palvelun järjestämiseen, tietyn kustannuksen kattamiseen tai avustuksen myöntämiseksi kunnan tulee täyttää tietyt hakuilmoituksessa määrätyt kriteerit
Peruspalvelujen valtionosuus Valtiovarainministeriön hallinnoima kunnan peruspalvelujen valtionosuus on merkittävin osa valtionosuusjärjestelmää. Peruspalvelujen valtionosuus on laskennallinen, ja se perustuu kunnan asukkaiden palvelutarpeeseen ja olosuhdetekijöihin. Järjestelmän laskennallisuudesta johtuen kunnalle myönnetyn valtionosuuden suuruuteen ei vaikuta se, miten kunta palvelutoimintansa järjestää ja miten paljon rahaa se niihin käyttää.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuus kattaa seuraavat tehtäväalueet: varhaiskasvatus esi- ja perusopetus kirjastot työvoima- ja kotoutumispalvelut (uusi valtionosuustehtävä vuodesta 2025 alkaen) yleinen kulttuuritoimi (asukasperusteinen) taiteen perusopetus (asukasperusteinen)
Näistä tehtävistä perusopetus ja varhaiskasvatus muodostavat valtaosan valtionosuuden laskentaperusteista, kuten myös kuntien lakisääteisten valtionosuusperusteisten tehtävien kustannuksista.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentti kuvaa valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa valtakunnallisesti valtionosuuden perusteena olevista laskennallisista kustannuksista. Vuonna 2026 valtionosuusprosentti on 25,72. Kuntakohtaisesti prosenttiosuudet vaihtelevat suuresti. Yhden kunnan valtionosuus laskennallisiin kustannuksiin saadaan, kun kunnan laskennallisesta perusteesta/kustannuksesta vähennetään kunnan omarahoitusosuus, joka on yhtä suuri (€/asukas) kaikissa kunnissa. Vuonna 2026 kunnan omarahoitusosuus on 1548,79 euroa asukasta kohti.
Lisäksi kunnille myönnettävässä kunnan peruspalvelujen valtionosuudessa otetaan huomioon seuraavat tekijät: lisäosat: syrjäisyys, työpaikkaomavaraisuus, saamelaisten kotiseutualueen kunta, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä väestön kasvu valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset (vuonna 2026 yhteensä 14 laskentatekijää): sote-uudistuksen jälkeen niihin sisältyvät mm. sote-uudistuksen muutosrajoitin ja järjestelmämuutoksen tasaus, (jotka voivat olla kunnan valtionosuuksien tason kannalta tärkeimmät muuttujat) sekä kaikkiin kuntiin kohdistuvat sote-uudistuksesta johtuvat määräaikaiset vähennykset ja kuntien rahoitusosuus perustoimeentulotuesta verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus.
Edellä mainitut tekijät vaikuttavat suoraan kunnan valtionosuuden määrään eli niistä ei vähennetä kunnan omarahoitusosuutta, kuten laskennallisista kustannuksista.https://vm.fi/kunnan-peruspalvelujen-valtionosuus
Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus
Suomen valtionosuusjärjestelmässä tulopohjan tasaus toteutetaan verotuloihin perustuvalla valtionosuuden tasauksella, joka sisältyy kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen. Nimensä mukaisesti tasaus perustuu kunnan laskennalliseen verotuloon, ja se joko lisää tai vähentää kunnalle myönnettyä valtionosuutta.
Kunnalle myönnetään verotuloihin perustuvaa valtionosuuden lisäystä (tasauslisä), jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden on pienempi kuin 100 prosenttia euromäärästä, joka saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasmäärällä (tasausraja). Kunta saa tasauslisää 90 prosenttia tasausrajan ja kunnan asukasta kohden lasketun laskennallisen verotulon erotuksesta.
Jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden ylittää tasausrajan, tehdään kunnan valtionosuudesta vähennys (tasausvähennys). Tasausvähennys on 10 prosenttia tasausrajan ylittävästä asukaskohtaisesta euromäärästä.
Kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa otetaan huomioon laskennallinen kunnallisvero, kunnan osuus yhteisön tuloverosta (yhteisövero) sekä 50 prosenttia laskennallisesta kiinteistöverosta. Laskennallista kiinteistöveroa laskettaessa otetaan voimalaitoksista huomioon vain ydinvoimalaitokset.
Tasauslisän ja -vähennyksen prosenttirajat ovat vaihdelleet. Vuoden 2023 uudistuksessa tasauslisää korotettiin ja tasausvähennys pieneni merkittävästi eli tasausrajan yli verotuloja saavien kuntien valtionosuudet eivät tällä perusteella vähene yhtä paljon kuin aiemmin.
Erityisesti kiinteistöverotuottojen kohtelu tasauksessa on vaihdellut voimakkaasti. Vuoteen 2011 saakka kiinteistöverotuotot olivat kokonaisuudessaan mukana verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa. Vuosina 2012-22 ainoastaan ydinvoimalaitosten kiinteistöverotuotto vaikutti tasaukseen ja vasta vuodesta 2023 alkaen on oltu nykyisessä tilanteessa.
Verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausta laskettaessa käytetään koko maan keskimääräisiä kunnallisveroprosentteja sekä kiinteistöveroprosentteja, joten yksittäisen kunnan veroprosentin muutoksella ei ole vaikutusta kunnan saaman tasauslisän tai sen valtionosuuksiin tehdyn tasausvähennyksen määrään.
Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä toimii osana kuntien valtionosuusjärjestelmää. Kuntien lisäksi se kattaa myös yksityiset koulutuksen järjestäjät ja kuntayhtymät.
Opetus- ja kulttuuritoimen järjestelmällä rahoitetaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa osaa esi- ja perusopetuksesta lukiokoulutusta ammatillista koulutusta kansanopistoissa, kansalaisopistoissa, kesäyliopistoissa, liikunnan koulutuskeskuksissa ja opintokeskuksissa järjestettyä vapaan sivistystyön koulutusta.
Lisäksi järjestelmä kattaa opetustuntimäärän perusteella rahoitettavan taiteen perusopetuksen, kuntien liikuntatoimen ja nuorisotyön sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden toiminnan. Ahvenanmaalla järjestetty koulutus ei kuulu opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän piiriin.
Useimpien kuntien näkökulmasta opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus näyttäytyy miinusmerkkisenä, mikä johtuu siitä, että kaikki kunnat osallistuvat toisen asteen koulutuksen (ammatillinen ja lukiokoulutus) rahoitukseen tasasuuruisella rahoitusosuudella asukasta kohti, vaikka ne eivät itse järjestäisi toisen asteen koulutusta. Ammatillisen koulutuksen omarahoitusosuus vuonna 2026 on kunnille noin 201 euroa ja lukiokoulutuksen rahoitusosuus noin 108 euroa asukasta kohti. Tämä rahoitusosuus vähennetään kunnalle maksettavasta OKM-valtionosuudesta ja kun ne ovat useimmissa kunnissa suuremmat kuin kunnalle tulevan OKM:n valtionosuusrahoituksen määrä, kunnan OKM-valtionosuus päätyy negatiiviseksi. Varsinkin ammatillinen koulutus järjestetään pääosin kuntayhtymien kautta tai muutoin yhteistoiminnassa.
Valtionosuuksien määrä
Kuntien valtionosuudet ovat vuonna 2026 yhteensä noin 4,2 miljardia euroa. Lukuun sisältyy verotulomenetysten korvausta noin 530 miljoonaa euroa, joka aiheutuu valtion kunnallisveroon tekemien verovähennysten kompensoimisesta kunnille.
Keskimäärin kuntien valtionosuudet ovat vuonna 2026 asukasta kohti 745 euroa. Pienimmillään valtionosuuksien määrä asukasta kohti on -530 euroa (Kaskinen) ja suurimmillaan 2608 euroa (Utsjoki).
Kuntaliitto julkaisee valtionosuuslaskelmista yhteenvedon, jossa näkyvät kunnan valtionosuudet kokonaisuudessaan. Kuntaliiton verkkosivuilla on myös aikasarjatietoa valtionosuuksien kehittymisestä kunnittain.https://www.kuntaliitto.fi/talous/valtionosuudet/valtionosuuslaskelmat
Valtiovarainministeriön kuntaosaston sivuilla julkaistaan peruspalvelujen valtionosuuksista yksityiskohtaiset laskelmat, mistä käyvät ilmi kaikki laskentaperusteet.https://vm.fi/valtionosuuspaatoksia-ja-laskentatietoja
Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusrahoituksesta löytyy tietoa Opetushallituksen verkkosivuiltahttps://www.oph.fi/fi/valtionosuudet.
Valtionosuuksien historia vuodesta 1993 nykypäivään
Nykyinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1997 alkaen, mutta valtionosuuksien määräytymiskriteereitä on uudistettu sen jälkeen useampaan otteeseen. Viimeisin uudistus tuli voimaan vuonna 2015.
Valtionosuusjärjestelmää kehitettiin 1990-luvulla vaiheittain. Merkittävä muutos toteutui vuoden 1993 alusta, kun valtionosuusjärjestelmä muuttui kustannusperusteisesta laskennalliseksi. Uudistuksella vahvistettiin kuntien ja yksityisten valtionapulaitosten itsenäistä päätöksentekoa. Laskennallisen perusteen mukaiseen valtionosuuteen siirtyminen merkitsi rahoituksen saajalle kokonaisvastuuta toiminnan järjestämisestä ja siitä aiheutuvista menoista. Uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita olivat kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen ja toimintojen taloudellisuuden ja tehokkuuden edistäminen. Vuoden 1993 uudistuksessa valtionosuudet muuttuivat yleiskatteellisiksi, eli kunnat saivat uudenlaisen mahdollisuuden järjestää keskeiset palvelut itse haluamallaan tavalla ja oikeuden päättää valtionosuuksien kohdentamisesta.
Vuonna 1997 siirryttiin nykyrakenteiseen valtionosuusjärjestelmään, joka koostuu kahdesta keskeisestä osasta: kustannusten ja tarve-erojen tasauksesta sekä verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta. Tuolloin uudistettiin myös valtionosuuksien laskentatapa nykyisen kaltaiseksi siten, että valtionosuus muodostuu laskennallisten kustannusten ja kunnan omarahoitusosuuden erotuksena. Järjestelmälle asetettiin tavoitteeksi kuntien rahoitusaseman varmistaminen ja kuntien tulorahoituksen vakauttaminen siten, että kunnallisten peruspalvelujen saatavuus ja laatu on riittävässä määrin turvattu maan eri osissa ja kunnilla on samalla edellytykset toimia tehokkaasti ja tukea osaltaan kokonaistaloudellista vakautta.