Antti Yrjö Hammarberg, taiteilijanimeltään Irwin Goodman, (14. syyskuuta 1943 Hämeenlinna – 14. tammikuuta 1991 Hamina) oli suomalainen laulaja ja säveltäjä. Goodman oli kansanlaulaja, jolla oli paheellisen, reteän juopporentun imago. Hänen tyylinsä vaihteli puoliakustisesta folkista sähköiseen rock-henkiseen musiikkiin. Jotkin hänen menestyneimmistä kappaleistaan yhdistelivät saksalaista ja suomalaista iskelmää.
Irwin Goodman sävelsi kappaleensa itse. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, jotka eivät tyytyneet käännöskappaleisiin. Kaikkiaan Goodman levytti yli 200 omaa sävellystään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sanat Goodmanin kappaleisiin kirjoitti Vexi Salmi. 1980-luvun puolivälistä alkaen sävellystyöstä vastasi pääosin Kassu Halonen, sillä Goodman ei toisen korvan kuuroutumisen takia pystynyt enää säveltämään.
Goodmanin kiinnostus musiikin tekoon lähti liikkeelle ajan lättähattujen rock-innostuksesta. Goodman opetteli kitaransoittoa ja säveltämistä ja esiintyi laulukilpailuissa sekä kapakkalaulajana. 1960-luvun puolivälissä Vexi Salmi painosti Goodmanin levy-yhtiöön ja keikoille. Goodman lauloi ensimmäisillä levytyksillään Bob Dylanin tyyliä jäljittelevällä honotusäänellä, mutta viimeistään vuoden 1971 Poing poing poing -albumilla hän oli siirtynyt karheampaan äänenkäyttöön.
Goodman aloitti uransa protestilauluilla, mutta hänen musiikillinen tuotantonsa muuttui pian ensimmäisten levytysten jälkeen asteittain kohti tavallisempaa iskelmämusiikkia.Rantala 2006, s. 110. 1980-luvun puolivälistä lähtien hänen musiikkinsa alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia. Goodmanin kappaleiden yleisiä aiheita ja teemoja olivat muun muassa poliitikkojen ja verotuksen arvostelu, kansan olojen ja tuntojen kuvaaminen, perinteisten ja vanhoillisten suomalaisten asenteiden arvostelu sekä muun muassa alkoholi, rahatalous ja yleinen hauskanpito.
Goodmanin ura ulottui neljälle vuosikymmenelle, joiden kuluessa hän koki monta nousu- ja laskukautta. Hänen elämäänsä varjostivat usein ongelmat alkoholin ja rahan kanssa. Kuollessaan vuonna 1991 hän oli jälleen suosionsa huipulla menestyskappaleen ”Rentun ruusu” ansiosta. Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä, ja hän kiersi Suomea 25 vuotta tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja harjannostajaisissa välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia.
Elämä
Alkuvaihe pienoiskuva|oikea|Nuori Antti Hammarberg.
Antti Yrjö Hammarberg syntyi Hämeenlinnan keskustassa sijainneessa Höyhensaaren synnytyssairaalassa 14. syyskuuta 1943. Suomi kävi jatkosotaa, joten hänen isänsä, luutnantti Yrjö Hammarberg, oli rintamalla, ja äiti Kirsti Hammarberg hoiti Anttia yksin Rinkelinkatu 7:ssä sijainneessa puutalossa. Yrjö ja Kirsti Hammarberg erosivat sodan jälkeen, jolloin Kirstistä tuli Antin yksinhuoltaja.Rantala 2006, s. 6.
Antti Hammarberg tutustui vuotta vanhempaan pitkäaikaiseen ystäväänsä ja työtoveriinsa Vexi Salmeen jo kolmevuotiaana, sillä he asuivat saman kadun varrella, Salmi osoitteessa Rinkelinkatu 11. Myöhemmin Irwin Goodman kuvasi Salmea ”ehkä ainoaksi todelliseksi ystäväkseen”.Rantala 2006, s. 7.
Hammarbergin on kuvattu olleen lapsena ujo mutta musikaalinen. Hän alkoi harrastaa musiikkia, kun hänen isänsä toi rintamalta takaisin sinne viemänsä kitaran. Ensimmäisen ”keikkansa” Hammarberg teki viisivuotiaana, jolloin hän esiintyi Perttulan koulukodissa esittäen laulun ”Ystävä sä lapsien”. Esiintymistä seurasi liittyminen musiikkiopiston kuoroon, josta hän myöhemmin erosi äänenmurroksen vuoksi. Siihen mennessä Hammarberg oli voittanut koulujen välisten Henkisten kilpailujen laulusarjan kappaleella ”Paimentytön sunnuntai” ja sijoittunut kerran samassa kilpailussa Myllymäen kansakoulun edustajana ikäistensä sarjan kolmanneksi. Laulamisen lisäksi Hammarbergia olivat alkaneet kiinnostaa myös soittimet. Kitaran lisäksi hän ryhtyi soittamaan pianoa.Rantala 2006, s. 6–7.
Hammarberg muutti vuonna 1957 äitinsä kanssa Parolantie 19:ssä sijainneeseen kerrostaloon, ns. Lamellitaloon. Samoihin aikoihin syntyi myös hänen ja Vexi Salmen ensimmäinen laulu ”Kännimäen mambo”, joka oli saanut innoituksensa Parolantiellä asuneesta Humalamäki-nimisestä naapurista.
Kun rockmusiikki tuli Suomeen, lättähattuihin samaistunut Salmi keksi nimillä ”Ana” ja ”Hamppari” tunnetulle Hammarbergille taiteilijanimen Rock-Williams. Pian keksittiin kuitenkin uudet nimet: Hammarberg nimesi Salmen Emil Reteeksi, sittemmin Emil von Reteeksi, ja Salmi Hammarbergin Irving Goodmaniksi. Goodmanin mukaan nimi Irwin Goodman oli yhdistelmä yhdysvaltalaismuusikkojen Irving Berlinin ja Benny Goodmanin nimistä. Vexi Salmi puolestaan on kertonut, että Irwin Goodman oli alun perin haukkumanimi. Benny Goodmanilla oli kaksi veljeä: bassoa soittanut Harry Goodman ja trumpetisti Irving Goodman. Salmen mukaan Irving oli sen verran huono soittaja, että hän ei saanut soittaa sooloja. Vastaavasti Hammarberg ei Salmen mielestä ollut soolotaitoinen kitaristi. Hammarbergin taiteilijanimeä muokattiin vielä vaihtamalla etunimen v-kirjain w:ksi ja pudottamalla g-kirjain pois. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan nimet pidettiin omana tietona.Rantala 2006, s. 8.
Vexi Salmi ilmoitti Hammarbergin marraskuussa 1960 järjestettyyn iskelmälaulukilpailuun ja ryhtyi samalla hänen managerikseen. Nimellä Rock-Williams esiintynyt Hammarberg esitti kappaleen ”Let’s Have a Party” ja sijoittui neljänneksi.Rantala 2006, s. 8–10.
Vapaa-ajallaan Hammarberg ja Salmi tekivät kesätöitä, joivat ja matkustelivat liftaten ja pyöräillen ympäri Suomea. Vuonna 1961 kaverukset lähtivät töihin Dachser-Speditionin huolintaliikkeeseen Stuttgartin Zuffenhauseniin, Saksaan. Vapaa-aikana he juhlimisen lisäksi esittivät kapakoissa musiikkia. Saksassa syntyivät ensimmäiset Irwin Goodmanin myöhemmin esittämien kappaleiden varhaiset versiot ”Kalteri-rock” ja ”Rahtimiehen lauantai”. Myöhemmin Salmi arvioi tuolla Saksan ajalla olleen todella suuri vaikutus häneen ja Hammarbergiin:
Kaksikosta Salmi palasi ensin varusmiespalveluksen vuoksi Suomeen vuonna 1962 ja Hammarberg samasta syystä vuotta myöhemmin. Salmi alkoi tehdä Irwin Goodmanille sanoituksia. Vuonna 1964 Antti Hammarberg esiintyi Vexi Salmen perustamalla Spede-klubilla Hämeenlinnan Palokunnantalolla ensimmäisen kerran nimellä Irwin Goodman. Ensimmäinen Irwin Goodmanin esittämä kappale oli ”My Bonnie”.
Syksyllä 1964 Goodman vapautui armeijasta. Tämän jälkeen hän esiintyi jonkin verran keikoilla laulajana ja kitaristina. Vexi Salmen mielestä Suomesta puuttui Bob Dylania ja Donovania vastaava honottavaääninen artisti. Juha Vainio suosittelikin Goodmania Finndiscin Erik Lindströmille. Tämän myötä Goodman pääsi studioon levyttämään Depraveds-yhtyeen kanssa. Goodman soi pian myös television Levyraati-ohjelmassa, ja Tauno Suojanen alkoi markkinoida Goodmania myös keikkapaikoille.
Protestilaulaja thumb|right|300px|Irwin Goodman toukokuussa 1966. Vexi Salmi kuvaili 1980-luvulla Antti Hammarbergin muuntumista Irwin Goodmaniksi:
Salmi halusi Irwinin kanssa pitää tietoisesti etäisyyttä 1960-luvun korkeakulttuuriseen, Helsingin ylioppilasteatterissa toimineiden taiteilijoiden, Kaj Chydeniuksen, Muksut-yhtyeen ja M. A. Nummisen edustamaan protestiin olemalla tavallisen kansan ääni, ”protestilaulun karvalakkiosastoa”:
Syksyn 1965 ensilevytyksen (”En kerro kuinka jouduin naimisiin”) jälkeiset alkuajat olivat protestilaulujen kautta. Irwinin yksi suurimmista musiikillisista esikuvista oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, folk-muusikko Bob Dylan, joka myös oli tunnettu protestilauluistaan. Irwinin kappale ”Työmiehen lauantai” meni heti Yleisradion esityskieltoon. Kieltoa ei suostuttu purkamaan, vaikka kappaleen nimi vaihdettiin muotoon ”Yömiehen lauantai”.
Soittokielloista huolimatta Irwinin keikat myivät hyvin, ja esimerkiksi vuonna 1966 Goodman oli kesän kysytyin artisti. Irwinin suosiosta kertoo jotakin se, että juhannuksena 1966 hän teki seitsemän keikkaa ja liikkui välimatkat helikopterilla. Samana vuonna levyttämällään kappaleella ”Marcello Magaroni” Irwin parodioi suomalaista tangoa ja Suomessa tuolloin suuressa suosiossa olleen italialaisen laulajan Umberto Marcaton laulutyyliä.Von Bagh & Hakasalo, 1986, s. 450.
Keväällä 1966 Goodman ja Vexi Salmi ajoivat viinaa mukanaan taksilla Musiikki-Fazerin tiloihin Pitäjänmäellä tuotantopäällikkö Toivo Kärjen luo, sillä tuolloin Goodman siirtyi Finndisc-yhtiöstä levyttämään Fazerille. Kauppahinta oli 30 000 markkaa (vuoden 2012 rahassa noin 50 800 euroa). Se oli ylivoimaisesti suurin vastaavissa taiteilijakaupoissa Suomessa siihen saakka maksettu hinta.von Bagh & Hakasalo 1986, s. 405. Kaupan ehdot saneli Vexi Salmi, ja niiden mukaan Fazer sitoutui ostamaan Finndisciltä kaikkien Irwinin siihen saakka levyttämien kappaleiden oikeudet, ja Irwinillä oli jatkossa mahdollisuus tehdä uusi albumi joka vuosi.Juha Rantala: Vain Elämää – 44 reteetä rallia -kokoelman esittelyteksti. Warner Music Finland, 2010. Salmen osalta kauppa poiki pitkän ja monipuolisen sanoitusuran hänen ryhdyttyään 1970-luvun alussa kiinteään yhteistyöhön Toivo Kärjen kanssa ja Juha Vainion aisaparina.Toivo Kärki: Siks' oon mä suruinen (toim. Maarit Niiniluoto), s. 216–217. Helsinki: Tammi, 1982. Toivo Kärki muisteli myöhemmin:
Erik Lindströmin mukaan Irwinin siirtyminen hänen yhtiöstään Fazerille aiheutti särön hänen ja Kärjen vanhastaan hyviin väleihin. Goodmanin ja Salmen värikästä ensitapaamista Kärjen kanssa tämän työhuoneessa Fazerilla kuvataan Timo Koivusalon elokuvassa Rentun ruusu. Toivo Kärjen pojan Kalervo Kärjen mukaan kohtaus ei ole lainkaan hauska, vaan päin vastoin kertoo karulla tavalla, miten hankaliin tilanteisiin Kärki saattoi joutua suuren levy-yhtiön tuotantopäällikkönä.Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 583. Helsinki: Mediapinta, 2015.
Juuri noustuaan suureen suosioon vuonna 1966 Goodman kärähti rattijuopumuksesta ja joutui neljäksi kuukaudeksi Seutulan työsiirtolaan. Vexi Salmi sai neuvoteltua rangaistuksen alkamaan vasta kesän keikkojen jälkeen lokakuun 1. päivänä. Tästä aiheesta hän levytti kaksikin kappaletta, ”Autolla Kanariansaarille”, joka tosin oli levytetty jo vuotta aiemmin, eikä sinällään kerro juuri Goodmanin itsensä saamasta tuomiosta ja ”Terveiset Seutulasta”, joka on omakohtainen kokemus työsiirtola-ajasta. Ensin mainittu joutui Yleisradion soittokieltoon, sillä sen katsottiin väheksyvän rattijuopumuksista annettuja rangaistuksia. Goodman vapautui työsiirtolasta 1. helmikuuta vuonna 1967. Vielä saman päivän iltana Goodman esiintyi pitkän tauon jälkeisellä paluukeikallaan Hämeenlinnan Hämeenkaaressa. Se oli ainoa kerta, kun Goodmanin keikka synnyinkaupungissaan myytiin loppuun.
Vuosi 1967 ennakoi jo lippalakkipäisen protestilaulajan tyylinmuutosta. Vuonna 1968 ilmestynyttä Reteesti vaan -albumia voidaan pitää Irwinin 1960-luvun kauden eräänlaisena huipentumana ja ”Ryysyrantaa” Irwinin alku-uran menestyksistä suurimpana. Samana vuonna hän hermostui suomalaiseen verotukseen siinä määrin, että lopetti veroilmoitusten tekemisen ja loppuikäinen verovelkaantuminen alkoi. Uskotaan myös, että huonot kokemukset verottajan kanssa saivat Irwinin myöhemmin julkaisemaan kappaleen ”Haistakaa paska koko valtiovalta”.