Juho Sylvester ”Jukka” Perälä (24. elokuuta 1887 Teuva − 20. tammikuuta 1938 Karhumäki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1928–1930. Hän oli Etelä-Pohjanmaan punaisimman pitäjän Teuvan työväenliikkeen voimahahmoja, joka tunnettiin erityisesti maaseudun vähäväkisten puolestapuhujana.Viljanmaa 2002, s. 171. Perälän eduskuntatyö päättyi kesäkuussa 1930, jolloin äärioikeistolainen Lapuan liike sieppasi hänet ja kuljetti Neuvostoliittoon. Perälä teloitettiin myöhemmin Stalinin vainojen aikana.

Elämä Nuoruusvuodet Teuvan Perälässä syntyneen Juho Perälän vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Juusenpoika Perälä (1853-1935) ja Johanna Sofia Ojanperä (1857-1936). Kansakoulun käytyään hän oli palkkatyössä, kunnes ryhtyi viljelemään omaa pientilaa. Perälä oli vuonna 1907 toimintansa aloittaneen Perälän työväenyhdistyksen perustajajäseniä. Hän kuului yhdistyksen johtokuntaan ja oli hieman myöhemmin valmistuneen Perälän työväentalon keskeisiä puuhamiehiä. Perälä toimi myös työväenlehtien asiamiehenä ja kirjeenvaihtajana. Teuvan kunnalliselämässä hän vaikutti 1910-luvun alusta lähtien.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 Perälä nimitettiin Teuvan elintarvikelautakunnan puheenjohtajaksi.Viljanmaa 2002, s. 34. Synnyinseudullaan Jukka-nimellä tunnetusta Perälästä tuli yhteiskunnallisten mullistusten myötä kotikylänsä johtohahmo, joka nautti erityisesti maattoman väestön luottamusta.Viljanmaa 2002, s. 110–118. Hieman ennen sisällissodan käynnistymistä hän puhui kansalaiskokouksessa, jossa pitäjän työväenyhdistykset vaativat kaikkien aseellisten joukkojen hajottamista.Viljanmaa 2002, s. 36. Osapuolten välille syntyikin ”rauhansopimus”, mutta suojeluskuntalaiset ottivat siitä huolimatta paikkakunnan haltuunsa.Latva 2012, s. 7. Helmikuun lopussa pidettiin valkoisen armeijan yleiset kutsunnat, joihin valtaosa Perälän ja Teuvan kirkonkylän työväenyhdistysten jäsenistä kieltäytyi osallistumasta. Perälä oli yli 70 aseistakieltäytyjän joukossa, jotka pidätettiin ja vietiin Närpiön vankileirille. Niin sanottu ”Närpiön nälkäkuuri” päättyi toukokuussa sodan loputtua.Viljanmaa 2002, s. 38–39, 59.

Politiikkaan Joulukuussa 1918 Peräläjä valittiin SDP:n listoilta Teuvan kunnanvaltuustoon ja hän lähti ehdolle myös seuraavan kevään eduskuntavaaleihin.Viljanmaa 2002, s. 58-59. Perälä oli valtuuston varapuheenjohtaja 1919-1925, jonka ohella hän toimi muun muassa Suupohjan Kuluttajain Osuusliikkeen hallintoneuvoston puheenjohtajana.Viljanmaa 2002, s. 136.

1920-luvun alussa Perälän työväenyhdistys jätti sosialidemokraatit omaksuttuaan kommunistisen linjan.Viljanmaa 2002, s. 75. Perälä liittyi SSTP:n jäseneksi, jonka lakkauttamisen jälkeen hän jatkoi STPV:n riveissä. Vuonna 1925 Perälästä tuli myös laittoman SKP:n jäsen.Viljanmaa 2002, s. 2. Hän pysytteli aluksi sivussa maanalaisesta järjestötoiminnasta, mutta ryhtyi puolueen paikalliskomitean organisaattoriksi veljensä Uunon luovuttua tehtävästä 1928.Viljanmaa 2002, s. 99. Itsepäiseksi luonnehdittu Perälä ajautui usein napit vastakkain piiriorganisaattori Toivo Latvan kanssa. Tämän jyrkästä luokkataisteluretoriikasta poiketen Perälä käsitteli vaalipuheissaan veroja, työttömyyttä ja asuntokurjuutta.Viljanmaa 2002, s. 154–155.

Marraskuussa 1928 Perälä nousi varasijalta eduskuntaan, kun Latva sai vankeusrangaistuksen maanalaisesta puoluetoiminnastaan. Tilalle oltiin aluksi lähettämässä Kaarlo Seliniä, kunnes keskusvaalilautakunta hoksasi myös hänen joutuneen vankilaan ja näin paikka lohkesi kolmannella varasijalla olleelle Perälälle. Maaseudun ongelmiin keskittynyt Perälä aiheutti epäluuloa kaupunkien työväestöä edustaneiden tovereidensa keskuudessa, minkä vuoksi jopa hänen puolueuskollisuutensa kyseenalaistettiin. Kansansuosio oli kuitenkin vankka, sillä vuoden 1929 eduskuntavaaleissa Perälästä tuli vaalipiirinsä ääniharava 3 380 äänellä.Viljanmaa 2002, s. 212.

Sieppaus Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä Lapuan liikkeen jäsenet sieppasivat Perälän kotoaan myöhään tiistai-iltana 17. kesäkuuta 1930. Perälä oli juuri palannut osuuskaupan kokouksesta, kun pihaan kaartaneesta autosta nousseet tuntemattomat miehet tunkeutuivat sisälle ja pakottivat hänet väkivalloin mukaansa. Myöhemmin selvisi, että Kurikasta saapunut "iskujoukko" oli määrätty tehtävään järjestön päämajasta Kosolan talosta. Revohkaan kuuluivat Kurikan Säästöpankin kamreeri Urho Virtanen, Kurikan Ajokalutehtaan johtaja Vilho Saari, maanviljelijät Arvo ja Jaakko Kiskola sekä pienviljelijä Eino Jyrä. Perälä päätyi lopulta lukuisten autovaihtojen jälkeen Keski-Suomen ja Pohjois-Savon kautta Pohjois-Karjalaan.Viljanmaa 2002, s. 184–190. Lauantaina 21. kesäkuuta hänet vietiin Ylivieskassa siepatun SAJ:n puheenjohtajan Isak Heikan kanssa Pielisjärven Kivivaaraan, jossa heidät pakotettiin siirtymään rajan yli Repolaan.

Matkan aikana Perälä lähetti perheelleen kirjeen, jonka mukaan häntä oltiin kohdeltu asiallisesti eikä tehty väkivaltaa. Perälä kertoi, että tarkoituksena oli estää häntä osallistumasta eduskunnan ylimääräiseen istuntoon, jossa käsiteltiin niin sanottuja kommunistilakeja. Sieppauksen Itä-Suomen osuudesta vastanneet lapualaiset olivat kesällä 1932 Teuvan kihlakunnanoikeudessa, joka vapautti heidät todisteiden puutteessa. Tapaus eteni Vaasan hovioikeuteen, jossa asessori Knut Ångelin vaati kuuden kuukauden kuritushuonetuomiota valtiopäivämiehen suojan rikkomisesta ja vapaudenriistosta, mutta hovioikeus tyytyi 3-4 kuukauden ehtoollisiin.

Neuvostoliitossa Neuvostoliittoon saavuttuaan Perälää kuulusteltiin Petroskoissa, josta hänet passitettiin heinäkuun alussa Leningradiin. Eduskunnalle lähettämässään sähkosanomassa Perälä esitti vastalauseen viiden kansanedustajan sieppauksen johdosta sekä suomi kovin sanoin viranomaisten ja eduskunnan suhtautumista tapahtumiin.

Syksyllä 1930 Perälä asettui Neuvosto-Karjalaan, jossa hän työskenteli muun muassa poliittisena ohjaajana Sunkun valtiontilalla ja myöhemmin Tunkuan piirissä. Vuonna 1931 Perälä sai Neuvostoliiton kansalaisuuden ja hänet hyväksyttiin myös VKP(b):n jäseneksi. Puhdistusten alkaessa syksyllä 1935 Perälä erotettiin työpaikastaan sekä puolueesta. Joulukuussa 1937 hänet vangittiin vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta syytettynä. Perälä tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla neuvostovastaisesta agitaatiosta ja ammuttiin tammikuussa 1938 Sandarmohissa. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.

Perhe Juho Perälän puoliso oli Elsa Eulaalia Salmela (1884-1977), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1911. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli jo nuorena. Vuonna 1931 perhe seurasi Juhoa Neuvostoliittoon. Betoniraudoittajana työskennellyt Uuno (s. 1914) teloitettiin 1938, mutta muut perheenjäsenet karkotettiin Suomeen, koska heillä ei ollut Neuvostoliiton kansalaisuutta.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen sosialistisen työväenpuolueen poliitikot Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Teuvan kunnanvaltuutetut Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Lapuanliikkeen kyydittämät henkilöt Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Suomalaiset teloitetut Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet