Hämähäkit (Araneae) ovat niveljalkaisiin kuuluvien hämähäkkieläinten lahko. Hämähäkillä on kaksiosainen ruumis, kahdeksan jalkaa ja yleensä kahdeksan yksilinssistä silmää. Moni laji saalistaa kutomalla verkkoja.
Hämähäkkien lahkoon kuuluu kolme osalahkoa, 112 heimoa, lähes 4 000 sukua ja lähes 45 000 lajia.http://research.amnh.org/iz/spiders/catalog/ Lajeja saattaa kuitenkin olla jopa kaksinkertainen määrä. Euroopasta on tavattu noin 4 500 ja Suomesta lähes 650 hämähäkkilajia.http://biolcoll.utu.fi/arach/checklist_of_spiders_in_Finland.htm
Useimmat hämähäkit ovat ihmiselle haitattomia hyönteisten saalistajia ja haittaeliöiden biologisia torjujia. Vain hyvin harvojen hämähäkkien myrkky on vaarallista ihmiselle.
Anatomia Ruumiinrakenne Hämähäkin ruumis on kaksiosainen. Jalat kasvavat eturuumiista, ja myös pää on osa eturuumista. Etu- ja takaruumista yhdistää hyvin kapea vyötärö. Nentwig ym. 2022, s. 4.
Koko Pienimmät hämähäkit ovat ruumiinkooltaan alle yhden millimetrin pituisia. Suurimpia ovat eteläamerikkalaiset lintuhämähäkit, jotka kasvavat kymmenen senttimetrin pituisiksi. Keski-Euroopan suurimmat hämähäkkilajit ovat 2,5 senttimetrin pituisia, mutta keskimäärin ne ovat vain puolen senttimetrin pituisia.Nentwig ym. 2022, s. 205–206.
Tukiranka Hämähäkin ruumista peittää ulkoinen tukiranka. Se suojaa hämähäkkiä kolhuilta, kemiallisilta aineilta ja kuivumiselta, ja siihen kiinnittyvät lihakset. Tukiranka on pehmeää nivelten kohdalta ja kovaa lihasten kiinnityskohdissa. Se korvautuu uudella muutaman kerran hämähäkin elämän aikana, mutta useimmat lajit eivät uusi tukirankaansa enää saavutettuaan sukukypsyyden.Nentwig ym. 2022, s. 4–6.
Eturuumis Jalat thumb|Hämähäkin jalassa on seitsemän niveltä ja karvapeite. Kaikilla hämähäkeillä on kahdeksan jalkaa. Niiden jalkoja peittää hieno karva, joissa on hermoja ja jotka toimivat aistineliminä. Jaloillaan hämähäkki pystyy paitsi kävelemään, myös haistamaan, maistamaan ja tuntemaan. Se aistii jaloillaan myös ilman liikkeitä, värähtelyjä, sähkövarauksen eroja, lämpötilaa ja kosteutta.Nentwig ym. 2022, s. 3.
Hämähäkin jalassa on seitsemän niveltä ja kaksi kynttä, joissa on rivi hampaita. Verkkoja kutovilla hämähäkeillä on kolmas kynsi. Kynsiensä avulla hämähäkki pystyy tarttumaan pintoihin hyvin tiukasti. Monilla ilman verkkoa saalistavilla hämähäkeillä on lisäksi tarttumakarvoja jalkojensa päissä, joillakin lajeilla muuallakin jaloissa, joiden avulla hämähäkki pitää saalistaan kiinni.Nentwig ym. 2022, s. 6–8.
Pedipalpit Kävelyraajojen etupuolella on pari leukaraajoiksi (pedipalpeiksi) kutsuttuja ulokkeita, joilla hämähäkki koskettaa maata tai saalistaan sekä aistii ympäristöään. Aikuisen koiraan leukaraajat ovat muuntuneet paritteluelimiksi, jolla se siirtää siemennesteensä naaraaseen parittelun aikana. Näiden nyrkkeilyhanskoja muistuttavien ulokkeiden avulla koiras ja naaras on helppo erottaa toisistaan paljaalla silmälläkin.Nentwig ym. 2022, s. 8.
Pää thumb|Hämähäkillä on useimmiten neljä silmäparia. Hämähäkin pään etuosassa on yleensä kahdeksan silmää eli neljä paria. Silmien ryhmittely vaihtelee lajeittain, ja joillain lajeilla silmiä on vain kuusi. Silmiensä sijoittelun ansiosta hämähäkki näkee joka suuntaan, vaikka se ei kykene kääntelemään päätään. Jokaisessa silmässä on vain yksi linssi, eli ne ovat pistesilmiä. Simäpareilla on erilaisia tehtäviä näkemisessä; jotkin silmäparit aistivat valoa, toiset liikettä. Hämähäkki näkee hämärässäkin hyvin. Jotkin lajit ilmeisesti näkevät värejä, mutta yöaktiiviset lajit eivät. Hämähäkit aistivat myös polarisoitunutta valoa.Nentwig ym. 2022, s. 15–22.
Eturuumiin päässä hämähäkillä on leuat, joissa on liikkuva myrkkyhammas ja kehonsisäinen myrkkyrauhanen. Myrkyllään hämähäkki lamauttaa saaliinsa ja puolustautuu.Nentwig ym. 2022, s. 9.
Suuaukkoaan hämähäkki käyttää ruoan sulattamiseen ja tuottamisensa säikeiden katkaisemiseen.
Hämähäkki käyttää eturuumiinsa lihaksia jalkojensa liikutteluun ja ruoansulatusentsyymien pumppaamiseen saaliiseensa. Nesteen avulla se sulattaa saaliinsa ja imee sen nestemäisessä muodossa imumahaansa. Hämähäkki juo vain alle millimetrin tuhannesosan kokoisiksi sulaneita ruokapartikkeleita. Ruokatorvi kulkee suoraan aivojen läpi.Nentwig ym. 2022, s. 9–10.
Takaruumis Hämähäkin takaruumiissa on 12 osaa, joihin kuuluvat useimmat sisäelimet, kuten sydän, lisääntymiselimet, hengityselimet ja ruoansulatuselimet.Nentwig ym. 2022, s. 3–4. Takaruumiin takaosassa on kolme paria kehruurauhasia, joilla hämähäkki tuottaa seittiä ja liimamaista ainetta, jolla se tarttuu saaliiseensa.
Takaruumis on pehmeämpikuorinen kuin eturuumis, minkä ansiosta se joustaa hämähäkin syödessä ja kasvattaessa munia sisällään. Kapean vyötärön ansiosta takaruumis on myös hyvin liikkuva, mikä auttaa verkkojen kutomisessa, saalistamisessa ja parittelussa.Nentwig ym. 2022, s. 11.
Hämähäkki pystyy säilömään ravintoa keskisuoleensa pitkäksi ajaksi, minkä ansiosta se pystyy olemaan pitkiäkin aikoja syömättä. Hämähäkin sydän on putkimainen ja avoin etu- ja takapäästään. Se sijaitsee juuri kuoren alla takaruumiin selkäpuolella. Hämähäkillä on avoin verenkiertojärjestelmä, jossa kiertää hemolymfaa. Keuhkoja on yksi tai kaksi paria. Happea kuljettaa hemosyaniinimolekyyli.Nentwig ym. 2022, s. 11–13.
Seitti pienoiskuva|350px|Ristihämähäkin verkko. Hämähäkit tuottavat ohutta ja kestävää seittiä takaruumiinsa kehruurauhasilla, jotka voivat tuottaa erityyppisiä rihmoja eri tarkoituksiin. Rihman halkaisija on vain millimetrin tuhannesosa, eli se on silkkiperhosen toukan kehräämää silkkiä ohuempaa. Hämähäkki käyttää seittiään moneen tarkoitukseen. Se rakentaa siitä koteloita munilleen, se kutoo verkkoja ansoiksi ja putkia asumiseen, se käyttää rihmoja turvaköytenä ja varoitusköytenä, se kietoo siihen saaliinsa ja parittelukumppaninsa, se lentää sen avulla tuulen mukana, ja se kiinnittyy sen avulla pintoihin.Nentwig ym. 2022, s. 69–74.
Ihmisen on vaikea hyödyntää hämähäkin seittiä, sillä hämähäkkien kasvatus on vaikeaa, niitä tarvitaan paljon, seitti on vaikea purkaa kotelosta, eikä hämähäkkejä saa tuottamaan seittiään käskystä.Nentwig ym. 2022, s. 79.
Elinympäristö Hämähäkkejä tavataan lähes kaikkialla maapallolla. Ne elävät lämpimillä ja kylmillä alueilla, samoin myös korkealla vuoristossa. Suurin osa hämähäkeistä on kuitenkin maaeläimiä. Ainoastaan vesihämähäkki on sopeutunut elämään suurimman osan ajastaan vedessä. Koska hämähäkit ovat petoeläimiä, ne kokevat toiset lajikumppaninsa kilpailijoina ja suhtautuvat näihin paritteluaikoja lukuun ottamatta varsin penseästi. Eräillä trooppisilla alueilla hämähäkit kuitenkin saattavat pitää yhteisiä pyyntiverkkoja ja niillä on alkeellista työnjakoakin.
Hämähäkit ovat hyvin yleisiä. Keski-Euroopassa yhdeltä neliömetriltä voidaan löytää keskimäärin noin 100 hämähäkkiyksilöä 30 eri lajista.Nentwig ym. 2022, s. 142.
Liikkuminen Hämähäkit liikuttelevat jalkojaan osittain jalkalihaksillaan, osittain ruumiinsisäisen hydrostaattisen paineensa avulla. Hitaasti kävelevä hämähäkki pystyy liikuttelemaan kahdeksaa jalkaansa eri tahtiin, ja se liikkuu hyvin ketterästi. Nopeammassa kävelyssä se liikuttaa samanaikaisesti jokaisen jalkaparinsa toista jalkaa, kun toisen puolen vastaava jalka lepää. Juostessaan hämähäkki laukkaa niin, että se liikuttaa saman puolen jalkojaan tahdistetusti. Hämähäkit ovat nopeita juoksijoita, mutta ne väsyvät melko nopeasti.Nentwig ym. 2022, s. 37–38.
Jotkin lajit pystyvät kävelemään veden pinnalla, ja vesihämähäkki pystyy juoksemaan veden alla. Monet hämähäkit ovat erinomaisia hyppääjiä. Eräs namibialainen hämähäkki osaa pyöriä hiekkadyyniä alas kovaa vauhtia kietoutumalla kiekoksi.Nentwig ym. 2022, s. 40–41.
Saalistaminen pienoiskuva|180px|Juoksuhämähäkkien heimoon kuuluva hämähäkki vaanimassa ohikulkevaa saalista pesässään.
Hämähäkit saalistavat pääasiassa niveljalkaisia, enimmäkseen hyönteisiä. Hämähäkit voivat syödä myös muita hämähäkkejä, matoja, etanoita, pieniä selkärankaisia ja siitepölyä.Nentwig ym. 2022, s. 85, 141.
Hämähäkkilajit eroavat toisistaan huomattavasti saalistutapojensa suhteen. Jotkin hämähäkit metsästävät kiertelemällä ympäristöään, toiset väijyvät saalista liikkumattomina, ja jotkin pyydystävät saaliin verkkoonsa.Nentwig ym. 2022, s. 85.
Useimmat hämähäkkilajit ovat yöaktiivisia ja metsästävät pimeässä. Näin ne ovat samalla itse paremmin turvassa pedoilta. Yöllä saalistava hämähäkki havaitsee saaliinsa usein hajun, maun tai värähtelyjen perusteella. Kuusisilmäiset Dysderidae-hämähäkit iskevät saaliin kimppuun ja lävistävät sen kuoren myrkkyhampaillaan. Gnaphosidae-hämähäkit nappaavat saaliin kiinni etujaloillaan ja ruiskuttavat siihen myrkkyä. Itsensä kokoisen saaliin ne pyydystävät sitomalla sen jalat maahan ensin. Scytodes thoracica -laji hiipii ympäriinsä ja kohdatessaan hyönteisen sylkee sen päälle liiman ja myrkyn sekoitusta.Nentwig ym. 2022, s. 85–87.
Päiväaktiiviset hämähäkit löytävät saaliinsa näköaistinsa avulla. Hyppyhämähäkit hyppäävät saaliinsa päälle jopa 25 kertaa oman ruumiinpituutensa etäisyydeltä. Juoksuhämähäkit ottavat saaliinsa kiinni pyrähtämällä jopa 50 senttimetrin sekuntivauhdilla. Jotkin lajit nappaavat saaliin kiinni vedenpinnan päällä.Nentwig ym. 2022, s. 87–88.
Vaanivat hämähäkit, kuten rapuhämähäkit, piiloutuvat näkymättömiksi ja liikkumattomiksi odottamaan ohikulkevaa saalista. Jotkin vaanivat lajit muistuttavat alustaansa väritykseltään. Ne nappaavat saaliin salamannopeasti ja ketterästi etujaloillaan ja purevat siihen myrkkyä.Nentwig ym. 2022, s. 88–89.
Verkkoja kutovat hämähäkit vaanivat saalista erittämästään seitistä kutomansa verkon kulmalla mahapuoli ylöspäin. Ne havaitsevat verkkoon tarttuneen saaliin värähtelyistä ja ryntäävät sen kimppuun.Nentwig ym. 2022, s. 89–96.
Myrkky pienoiskuva|200px|Myrkyllinen mustaleski.
Liphistidae-heimoa lukuun ottamatta kaikilla hämähäkeillä on myrkkyrauhaset. Ne lamauttavat saaliinsa pistämällä näitä leukaraajoissa olevilla piikeillä. Myrkyn koostumus vaihtelee eri lajien välillä suuresti. Hämähäkkien myrkky on vaarallista muille niveljalkaisille, mutta esimerkiksi selkärankaisten kuten ihmisten aineenvaihdunta on niin erilaista, että vain harvojen hämähäkkien myrkky on vaarallista niille.
Lisääntyminen Parittelu Paritteluvalmiit naaraat jättävät jälkeensä feromoneilla kyllästetyn rihman, jota koiraat voivat seurata. Koiras havaitsee naaraan myös ilmassa leijuvien feromonien avulla.Nentwig ym. 2022, s. 40. Joka lajilla on oma feromoninsa ja se tuo juuri oikean lajin koiraan naaraan luokse. Koiraan löytäessä naaraan sen on viestitettävä, ettei se ole saalis. Muussa tapauksessa koiras tulee heti syödyksi. Koiraat saattavat antaa naaraalle ruokalahjan.
Hämähäkkien soidinviestintään kuuluu tanssia, hyrinää, rummutusta tai naaraan verkon juuri tietynlaista nykimistä. Parittelun jälkeen naaras saattaa syödä koiraan saadakseen lisäenergiaa.
Muninta Kestää noin viikko tai pari parittelusta, ennen kuin naaras alkaa munia. Joillakin lajeilla aikaa voi mennä jopa kuukausia. Naaras munii kerralla yhdestä tuhanteen munaa, yleensä yöllä. Jotkin lajit naamioivat munansa näyttämään esim. kuihtuneilta lehdiltä, etteivät pedot söisi niitä. Naaras saattaa myös kantaa munia mukanaan tai valmistaa niille pesän.
Nephila edulis -hämähäkki kutoo munia varten munakotelon erikoisvahvasta seitistä. Seitti on silmukallista ja siihen sitoutuu paljon ilmaa, mikä estää munia kuivumasta. Päällimmäinen seitti muuttuu vihreäksi ja naamioi munakotelon. Seitin tekeminen kuluttaa naaraan voimia, ja siksi jotkin lajit tyytyvät paljon vaatimattomampaan munakoteloon. Vaaksiaishämähäkki käyttää munakoteloonsa tuskin lainkaan seittiä. Munia pitää löyhästi yhdessä vain muutama pieni rihma. Vaaksiaishämähäkki kantaa munia leuoissaan, joten se pystyy syömään vasta poikasten kuoriuduttua.
Kuoriutuminen