Höyrylaiva Kuru oli suomalainen sisävesilaiva, joka upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.
Alus Kuru rakennettiin Tampereella Sommers, af Hällström & Waldensin konepajalla vuonna 1915 liikennöimään Näsijärvellä.Näsijärven murhenäytelmä, s. 38. Ensimmäisen maailmansodan aikaan alus oli pakko-otettuna Satakunnan laivastossa, joka oli Keisarillisen Venäjän merivoimien joukko-osasto Näsijärvellä. Aluksen pituus oli 30,48 metriä, leveys 5,58 metriä, matkustajapaikkoja oli 214 ja siinä oli 355-hevosvoimainen höyrykone.
1920-luvulla linja-autoliikenne oli Kurun ja Länsi-Teiskon alueella vähäistä, minkä vuoksi laivalla liikkui runsaasti matkustajia ja rahtia. Matkustajien tilat olivat laivan välikannella. Kapteenin hytti, komentosilta ja ohjaushytti olivat yläkannen etuosassa, kun taas savupiipun takana oleva tila oli varattu pelastusveneille.Kurun historia 1919–1985, s. 266
Laivan reitti alkoi Kurun kirkonkylästä aamuisin kello 6, pysähtymispaikkoina olivat Nygård, Tokonen, Kapee, Toikko, Röyniö, Rantala. Tampereelle laiva saapui kello 21:n paikkeilla. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin laiva pysähtyi edellisten lisäksi Toltaan, tiistaina Ikoseen, torstaina Parkkuun ja perjantaina Leppälahdelle. Paluumatkalle Tampereelle laiva lähti kello 15.15.Kurun historia 1919–1985, s. 266
Kuru oli vuosittain liikenteessä noin seitsemän kuukautta, toukokuun alusta joulukuun alkupuolelle. Talvikuukausien ajaksi Kuru vedettiin talvitelakalle. Kurun matka Tampereelta Kuruun kesti noin 10 tuntia.Kurun historia 1919–1985, s. 265
Kurun uudistaminen thumb|right|Kurun päällikkö Onni Saarinen. Jatkuvasti lisääntyvien matkustajamäärien vuoksi ahtaaksi käyneen laivan omistaja Höyrylaivaosuuskunta Kuru päätti 26. marraskuuta 1922 pitämässään kokouksessa rakentaa yläkannelle matkustajatiloja sekä sisustaa laivan uudelleen.Kurun historia 1919–1985, s. 267 Osa laivan osakkaista kuitenkin vastusti päättäväisesti korjauksia, minkä vuoksi korjaukset päästiin aloittamaan vasta 1927.
Kurun remontin suorittivat A. Ahlström Oy:n Varkauden konepajan työntekijät Naistenlahden satamassa Tampereella. Työt aloitettiin tammikuussa 1927 purkamalla vanhat kansirakennelmat pois. Uusi välikansi rakennettiin 5-millisestä rihlapellistä, yläkansi puusta. Välikannen sivuseiniä pidennettiin edestä ja takaa kahdella metrillä. Neljä ensimmäisen luokan matkustajahyttiä rakennettiin yläkannelle savupiipun taakse. Koko yläkansi katettiin peltisellä aurinkokatoksella, jonka päälle laitettiin pelastusveneet. Laivan suuri höyrykattila uusittiin, samoin laivan sisustus, kaiteet ja putkistot.Kurun historia 1919–1985, s. 268
Remontin jälkeen alkujaan kaksikerroksiseksi valmistettu Kuru oli uudistettu kolmikerroksiseksi. Alimmalla kannella eli ruumassa oli konehuone ja lastiruumat sekä kolmannen luokan matkustajien hytit. Välikannella oli suuri kolmannen luokan matkustajien tila, jossa oli myös laivan ravintola. Peräkannella oli kolme toisen luokan hyttiä. Yläkantta kiersi kävelysilta, jonka varrella oli runsaasti penkkejä. Ohjaamo ja ensimmäisen luokan hytit olivat yläkannella.
Remontin jälkeen laivan matkustajaluvuksi määrättiin 218 henkeä, ja liikenteeseen Kuru palasi toukokuussa 1928.
Kurun uppoaminen
Uppoamattomaksi mainostetun Kurun uppoaminen Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929 on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. Onnettomuudessa kuoli lähes 140 ihmistä. Tunnetuin kuolonuhri oli kansanedustaja Iida Vihuri.
Kuru lähti Mustanlahden satamasta huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17–20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia.Näsijärven murhenäytelmä, s. 9. Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa.Näsijärven murhenäytelmä, s. 13 Vesimassat vyöryivät laivaan, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen.
Nosto, kunnostus ja laivan myöhemmät vaiheet Paluu liikenteeseen Sunnuntaina 22. syyskuuta 1929 Kurun hylky nostettiin pohjasta ylös ja hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaan. Kuru tuotiin vanhalle paikalleen Mustalahden satamaan 3. lokakuuta 1929.Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
Näsijärven pohjasta nostettu alus teki ensimmäisen matkansa torstaina 14. lokakuuta 1929.
Liikennöinnin lopettaminen Kuru lopetti liikennöintinsä vuonna 1938. Laivan höyrykone ja kattila myytiin huutokaupalla huhtikuussa 1939. Laivan entisellä reitillä alkoi liikennöidä Kurun Höyrylaiva Oy:n toinen laiva S/S Vankavesi. "Kuru" laiva lopettaa kulkunsa Näsijärvellä. Laivan höyrykone ja kattila myytiin eilen huutokaupalla, Aamulehti, 23.04.1939, nro 108, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Alus muutettiin proomuksi, ja sitä käytettiin tavarakuljetuksiin parinkymmenen vuoden ajan.
Kurun runko on Visuvedellä maalle nostettuna. Sen voi nähdä laivareitin varrella.
Höyrykone Kun laiva oli muutettu proomuksi, sen höyrykone myytiin Turengin sahalle voimanlähteeksi. Sieltä se kulkeutui 1940-luvulla Länkipohjan sahalle ja 1960-luvulla Alavuden puunjalostustehtaalle. Alavudelta höyrykone lahjoitettiin Tampereen museoille vuonna 1992. Höyrykone kunnostettiin ja asetettiin näytteille Mustanlahden satamaan vuonna 2013.
Lähteet Jutikkala, Eino: Tampereen historia 3. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampereen kaupunki, 1979. Kärkönen, Orvo: Näsijärven murhenäytelmä 7.IX.1929. Otto Andersinin kustannusliike, 1929. Laitinen, Erkki: Vanhan Ruoveden historia III:5. Kurun historia 1919–1985. Kurun kunta, Gummerus, 1992. Vesikansa, Osmo: ”Kaksi partiopoikaa Näsijärvellä”, Kolkkapojan kirja. Helsinki 1960.
Viitteet
Aiheesta muualla
Tampereen historia -sivuston artikkeli, sisältää lähteitä. Koskesta voimaa: artikkelikokoelma, sisältää lähteitä.
Luokka:Tampereen historia Luokka:Kuru Luokka:Näsijärvi Luokka:Höyrylaivat Luokka:Sisävesilaivat Luokka:Uponneet matkustaja-alukset