Sinuhe egyptiläinen on suomalaisen kirjailijan Mika Waltarin kirjoittama historiallinen romaani, joka julkaistiin WSOY:n kustantamana vuonna 1945. Teoksesta tuli nopeasti kansainvälinen menestys tuoden Waltarille mainetta ulkomailla. Romaania pidetään suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksena. Sinuhe egyptiläinen on käännetty 41 kielelle.Rajala 2008, s. 499. Vuonna 2008 Sinuhe egyptiläinen äänestettiin suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi. Vuonna 2017 kirja valittiin yleisöäänestyksessä vuosisadan kirjaksi.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin, faarao Ekhnatonin valtakauden aikoihin. Päähenkilö on kuvitteellinen hahmo Sinuhe, orpo josta tulee monien värikkäiden vaiheiden jälkeen faaraon henkilääkäri. Hän matkustaa Syyriassa, Babylonissa ja heettien keskuudessa. Romaani seuraa Sinuhen elämäntarinaa aina sen katkeraan loppuun asti, jolloin iäkäs Sinuhe muistelee lyhyitä onnen hetkiään ja monia pettymyksiään.
Romaanissa pohditaan tieteen ja uskonnon yhtymäkohtia. Kirjassa pohditaan myös yhteiskuntajärjestelmiä, kuninkaan ja orjan eroa ja yhtäläisyyttä sekä faaraon jumalallisuutta. Monissa paikoissa liikkuva Sinuhe kokeilee eri ammatteja, halveksitusta ruumiinpesijästä arvostettuun lääkäriin. Romaani kuvaa eri kansankerrosten ja ammattien edustajien elämää ja tapoja faaraoiden aikana.
Teos on tiettävästi historiallisessa tarkkuudessaan korkealaatuinen kuvaamansa aikakauden elämän ja kulttuurin suhteen. Samalla se kantaa pessimististä sanomaa viallisen ihmisluonteen olennaisesta muuttumattomuudesta kautta aikojen.
Juoni
Sinuhe kertoo vanhuutensa päivinä maanpakopaikallaan Punaisenmeren rannalla elämänsä tapahtumat. Hänen sävynsä ilmaisee kyynisyyttä, katkeruutta ja pettymystä; hänen mukaansa ihmiset eivät pahuudessaan koskaan muutu, ja hän kirjoittaa tarinansa ainoastaan terapeuttisista syistä ja jotain tehdäkseen karulla ja autiolla maisemalla.
Sinuhe aloittaa elämänsä Niilissä virranneessa kaislaveneessä olleena löytölapsena ja varttuu Theban köyhälistössä. Hänen ottoisänsä Senmut on lääkäri, ja Sinuhe päättää kulkea tämän jalanjäljissä. Ottoisän tunteman kuninkaallisen lääkärin apulaisena Sinuhe pääsee vierailemaan hovissa, Amenhotep III:n kalloa porattaessa – tällöin Sinuhe, nuori kruununprinssi Ekhnaton ja Horemheb tapaavat ensi kertaa. Saatuaan laadukkaan koulutuksen Sinuhe perustaa toimipisteen ja hankkii viekkaan ja puheliaan orjan nimeltä Kaptah, josta tulee hänen seuralaisensa ja läheinen ystävänsä koko hänen elämänsä ajaksi.
Eräänä päivänä Sinuhe tutustuu kuvankauniiseen naiseen nimeltä Nefernefernefer ja lumoutuu tästä. Nefernefernefer saa Sinuhen antamaan hänelle koko omaisuutensa – jopa ottovanhempiensa talon sekä haudan. Kun Nefernefernefer tajuaa ettei Sinuhella ole enempää annettavaa, hän hankkiutuu tästä eroon. Häpeävä ja häpäisty Sinuhe palsamoiduttaa vanhempansa ja hautaa heidät Kuninkaiden laaksoon (he tekivät itsemurhan ennen häätöä), minkä jälkeen hän päättää lähteä maanpakoon Kaptahin seurassa Levanttiin, joka oli tuohon aikaan egyptiläisten hallitsema.
Syyriassa Sinuhe ansaitsee lääketieteellisillä taidoillaan mainetta ja vaurautta. Kun Syyriassa on egyptiläisten sotilaallinen operaatio, Sinuhe tapaa uudelleen sotakomentajana toimivan Horemhebin. Tämä värvää hänet mukaan matkalle selvittämään tunnettujen valtioiden sotilaallista kapasiteettia.
Sinuhe matkustaa Kaptah mukanaan ensin Babyloniin, jossa hän harjoittaa tiedettä ja seurustelee kaupungin tutkijoiden kanssa. Eräänä päivänä hänet kutsuu paikalle sairas kuningas Burraburiash, jonka hän onnistuu parantamaan. Perinteisenä väärän kuninkaan päivänä – jolloin kaupungin suurin hölmö on kuningas päivän ja sitten tapetaan – Kaptah joutuu valituksi. Nuori kreetalainen Minea on hiljattain hankittu kuninkaan haaremiin vasten tahtoaan; pitojen aikana Sinuhe, joka on rakastumassa Mineaan, neuvoo häntä lavastamaan itsemurhan ja salakuljettaa tämän ja nukuttamansa Kaptahin pois palatsista, ja he pakenevat naapurimaahan Mitanniin. Sieltä he jatkavat Anatoliaan ja nopeasti kasvavaan heettiläisten valtakuntaan. Sinuhe ja hänen matkatoverinsa ahdistuvat heettiläisen valtakunnalle luonteenomaisesta sotilaallisuudesta ja kovasta laista, joten he päättävät lähteä Anatoliasta ja purjehtia Minean kotimaahan Kreetalle.
Minea on kasvanut tehtäväänsä uhrautua neitsyenä paikalliselle härkäjumalalle, joka asuu vuorenluolassa merenrannalla. Sinuhe kauhistuu tästä ja pelkää ettei näe tätä enää. Iltana ennen kuin Minean tulee mennä vuorenluolaan, he menevät epävirallisesti naimisiin. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Minea on saatettu vuorenluolaan, Sinuhe seuraa perässä etsimään. Hän löytää Minean kuolleena, ja kreetalaisen jumalan jäänteet (se kuvataan häränpäisenä merikäärmeenä), ja tajuaa että jumalan ylimmäinen pappi Minotaurus tappoi Minean estääkseen tätä palaamasta ja kertomasta jumalan kuolemasta. Sinuhe menettää surusta järkensä, mutta Kaptah lopulta saa hänet rauhoitettua ja vakuutettua, että on parasta jatkaa ja palata Syyriaan.
Syyriassa Sinuhe jatkaa lääkärintyötään ja saavuttaa aiemman asemansa. Hän kuitenkin havaitsee, että alueen egyptiläistä täysivaltaisuutta on ryhdytty kyseenalaistamaan ja uhkaamaan. Tämän kapinallishenkisyyden takana on laajalti syyrialainen, heettiläismyönteinen ruhtinas Aziru, jonka kanssa Sinuhe silti ystävystyy muun muassa hoitotehtävällä.
pienois|Faarao Ekhnaton perheineen palvomassa aurinkolevy Atonia. Romaanissa Ekhnaton aikoo saada aikaan utopian uudella uskonnollaan. Eräänä päivänä Sinuhe päättää palata Egyptiin. Hän purjehtii Thebaan ja avaa toimipisteen samassa naapurustossa jossa hän itse varttui. Hän ei tästä rikastu, vaan toimii ideologisten tarkoitusperien mukaan. Hänen orjansa Kaptah (nyt Sinuhen vapauttama) sen sijaan ryhtyy liikemieheksi ja ostaa kapakan nimeltä Krokotiilinpyrstö. Siellä Sinuhe tapaa naisen nimeltä Merit, josta tulee Sinuhen elämänkumppani.
Egyptissä uusi faarao Ekhnaton on alkanut välittää yksijumalaista oppia keskustanaan aurinkojumala Aton. Ekhnatonin opin mukaan kaikki ihmiset ovat tasavertaisia eikä uudessa maailmanjärjestyksessä olisi enää orjia ja herroja. Ekhnatonin opin osat saavat vastustusta: hänen pasifisminsa, Horemhebiltä ja muilta heettiläisten sekä syyrialaisten hyökkäyksestä huolestuneilta; hänen yrityksensä jakaa varoja köyhille; ja hänen Atonin palvomisensa vanhojen jumalien kustannuksella, vaikutusvaltaisen valtiojumala Ammonin papistolta. Sinuhe tuntee vetoa uuden kuninkaan julistamiin opetuksiin, ja tuntiessaan, että ne keskittyvät valoon, tasa-arvoon ja oikeuteen, hän liittyy Ekhnatonin hoviin kuninkaallisen kallonporaajan tehtävään.
Erityisen väkivaltaisen julkisen tapauksen jälkeen Ekhnaton, vastustukseen kyllästyneenä, häipyy Sinuhen kanssa Thebasta keski-Egyptiin, jonne uusi pääkaupunki, Akhetaton, Atonille omistettu, rakennetaan. Kuitenkin selkkaukset Ammonin ja Atonin välillä jatkuvat, mikä kehittyy sisällissodaksi. Atonin valtakunta maan päällä alkaa sortua, ja yksitellen hovijäsenet hylkäävät Ekhnatonin ja Akhetatonin Ammonin ja Theban hyväksi. Lopullinen taistelukin sijoittuu Thebaan. Sinuhe taistelee Atonin ja faaraon puolesta viimeiseen saakka, mutta lopulta Ammonin papiston puoli saa voiton. Sekasorron keskellä Merit ja hänen pieni poikansa Thot saavat surmansa – jälkimmäinen paljastuu Sinuhen jälkikasvuksi. Häviön tultua todeksi Ekhnaton kuolee juotuaan myrkkymaljan, jonka katkera Sinuhe on laatinut. Kuningatar Nefertitin isä Eje ottaa valtaistuimen poikakuningas Tutankhamonin lyhyen hallinnon jälkeen, vaikka Sinuhe on tajunnut Amenhotep III:n vaimolta Tejeltä olevansa itse kuninkaallista verta ja taatusti Amenhotep III:n ja tämän mitannilaisen puolison poika ja siten kruununperijä.
Ekhnatonin ollessa poissa tieltä Horemheb kokoaa kaikki vetreät miehet ja johtaa täysmittaista sotaa heettiläistä valtakuntaa – Egyptin senaikaista päävihollista – vastaan. Sekä Sinuhe että Kaptah osallistuvat tähän taisteluun, koska Sinuhe halusi kokea millaista sota on. Lopulta laaditaan rauhansopimus, ja kuningas Aziru ja hänen kuninkaallinen perheensä teloitetaan julkisesti. Myöhemmin Sinuhe onnistuu Horemhebiltä ja Ejeltä saamassa tehtävässään salamurhata heettiläisprinssi Shubattu, jonka Baketamon oli salaa kutsunut naimaan hänet, siten estäen häntä saapumasta Egyptiin ja kaappaamasta valtaa.
Niin Sinuhe palaa, kaikkien näiden menetysten koettelemana, vaatimattomaan asuntoon Thebassa, katkerana ja pettynein sydämin. Silloin tällöin hänen luonaan vierailee hänen entinen palvelijansa Kaptah, joka vain rikastuu rikastumistaan, ja joka on nyt Sinuhen tukija. Sinuhe ryhtyy arvostelemaan vanhan ystävänsä Horemhebin uutta hallintoa, ja rangaistukseksi hänet häädetään Punaisenmeren rannalle.
Henkilöt
Sinuhe – ”Hän, joka on yksinäinen”. Kirjan päähenkilö, jonka kertomana tarinaa kuvataan. Sinuhen lapsettomat ottovanhemmat Senmut ja Kipa löytävät vastasyntyneen pojan Niilistä kaislaveneestä ja kasvattavat hänet omanaan. Sinuhe tuhlaa vanhempiensa ja oman omaisuutensa petolliselle naiselle ja lähtee Egyptistä vuosien ajaksi. Palattuaan Sinuhe päätyy hovilääkäriksi, ja faaraon hovissa hän kuulee vanhalta hovinaiselta, että kuningatar Teje oli jättänyt vanhan faaraon ja Mitannin prinsessan lapsen kaislaveneessä Niiliin, ja Sinuhe aavistaa olevansa kuninkaan jälkeläinen. Sinuhe menettää rakkaansa ja osallistuu vallanpitäjien juonitteluihin. Joutuessaan koettelemukseen koettelemuksen perään, hänestä tulee varsin katkera ja hänen ajatustapansa muuttuu hyvin pessimistiseksi. Hän työskentelee köyhien töissä ja puhuu heille kaikkien ihmisten tasavertaisuudesta. Edes heidän keskuudessaan ajatukset eivät saa vastakaikua. Sinuhen ystävä faarao Horemheb pelkää hänen aiheuttavan levottomuutta kansassa ja karkottaa hänet maanpakoon vankeuteen, jossa hän vanhana kirjoittaa elämäkertaansa.
Senmut ja Kipa – Sinuhen ottovanhemmat. Köyhien lääkäri Senmut opastaa Sinuhen opiskelemaan lääkäriksi. Sinuhen tuhlattua vanhojen vanhempiensa omaisuuden Nefernefernefer-nimiselle naiselle vanhemmat tekevät itsemurhan, kuitenkin viimeisessä kirjeessään vakuuttaen, että uskovat ettei Sinuhella ollut muita vaihtoehtoja. Varaton Sinuhe työskentelee kuukauden kuolleiden talossa saadakseen vanhempansa palsamoiduksi, jotta he saavuttaisivat egyptiläisen uskon mukaan kuolemattomuuden ja lopulta päätyy hautaamaan heidät suuren faaraon hautakammion eteen.
Ekhnaton – Pohjautuu samannimiseen historialliseen henkilöön. Sinuhe tutustuu Ekhnatoniin jo nuorena, ja heistä tulee ystäviä. Edellisistä faaraoista poiketen Ekhnaton ei ole lainkaan sotainen vaan pasifisti. Ekhnaton hylkää Egyptin vanhat jumalat ja perustaa uuden yksijumalaisen uskonnon, Aton-kultin. Aton on ainoa jumala ja faarao on hänen poikansa, jumalan edustaja maan päällä. Ekhnatonin opin mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, eikä uudessa maailmanjärjestyksessä tule enää olla orjia ja herroja. Ekhnaton julistaa vanhan Amon-jumalan vääräksi. Nälänhädän vaivaama kansa alkaa ikävöidä Amon-jumalaansa ja mellakoi. Lopulta pappi Eje ja sotapäällikkö Horemheb päättävät surmata Ekhnatonin, jolloin Ejestä tulee uusi faarao. Lääkäri Sinuhe päätyy tarjoilemaan Amonin papin hänelle antaman tappavan myrkkyjuoman ystävälleen Ekhnatonille, jotta faaraon aivoitusten aiheuttama hävitys saadaan viimein pysäytettyä.
Kaptah – Sinuhen yksisilmäinen, laiska mutta terävä-älyinen orja. Kaptah lähtee kuitenkin Sinuhen mukaan tämän seikkaillessa Välimeren maissa ja auttaa tätä useissa tilanteissa. Loppuun asti Kaptah on omalla tavallaan hyvin uskollinen entiselle isännälleen. Kaptah on taitava liikemies ja selviytyy monista vaikeista tilanteista.