pienoiskuva|Fernand Cormonin ateljee vuonna 1885. Vasemmalla istumassa Henri de Toulouse-Lautrec. Axel (Akseli) Valdemar Gallen-Kallela (noin vuoteen 1907 Axel Waldemar Gallén, 26. huhtikuuta 1865 Pori – 7. maaliskuuta 1931 TukholmaOnni Okkonen s. 659) oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita. Hän aloitti uransa realistisilla kansankuvauksilla, ja siirtyi romanttisiin Kalevala- ja Karjala-aiheisiin. 1890-luvulla hän loi merkittäviä teoksia sekä symbolismin että realismin tyyliin. 1900-luvun puolella, etenkin Afrikan-matkan yhteydessä, Gallen-Kallelan teokset alkoivat ilmentää ekspressionismia.
Gallen-Kallelan tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Sammon taonta, Ad Astra, Sammon puolustus, Kullervon kirous, Symposion, Poika ja varis ja Lemminkäisen äiti. Hän loi taulujen lisäksi freskoja, taidegrafiikkaa ja suunnitelmia tekstiileiksi ja huonekaluiksi. Suomen sisällissodan jälkeen Gallen-Kallela toimi C. G. E. Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä. Gallen-Kallelan kansainvälisen uran huippukohtia olivat näkyvä rooli Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 sekä oma osasto Venetsian biennaalissa vuonna 1914.
Vuoden 1907 tienoilla noin 41-vuotiaana Axel Gallén muutti sukunimensä muotoon Gallen-Kallela, mutta hän signeerasi töitään edelleen myös vanhaan tapaan.Onni Okkonen s. 5
Elämäkerta Perhe ja nuoruus
Axel Waldemar Gallén syntyi ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen. Hänellä oli isä Peter Wilhelm Gallénin aikaisemmasta avioliitosta 1855 kuolleen Sofia Gallénin kanssa kuusi sisaruspuolta, joista yksi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Axel Gallén oli kolmas isän toisesta avioliitosta Anna Mathilda Wahlroosin kanssa syntyneistä lapsista. Kaikkiaan perheessä oli 14 lasta, joista kuitenkin Gallénin lapsuusvuosina kotona oli enää osa.Onni Okkonen s. 16
Isä Peter Wilhelm Gallén (1817–1879) oli Suomen Pankin Porin konttorin kassanhoitaja ja omisti Tyrväällä Vännin ratsutilan ja pari muuta tilaa, yhteensä noin 150 hehtaaria. Gallén vietti lapsuutensa Jaatsin tilalla.
Isä toimi Tyrväällä muun muassa nimismiehenä ja lakimiehenä ja oli 1850-luvulla perustamassa lainakirjastoa, Tyrvään Säästöpankkia ja parikymmentä vuotta myöhemmin ensimmäistä kansakoulua. Gallénin isä kuoli 62-vuotiaana käräjämatkalla syksyllä 1879 pojan ollessa 14-vuotias. Leskeksi jäänyt äiti Anna Mathilda Gallén (k. 1922) ei vähävaraisena voinut kustantaa kuin Axelin taideopinnot, isoveli Unon viuluopinnot katkesivat.Helena Ruuska. Gallénien laimea veljesrakkaus. Helsingin Sanomat 14.4.2020 s. B3 Mathilda Gallén eli 90-vuotiaaksi ja oli loppuun saakka hyväkuntoinen, vaikka olikin sairastellut keski-ikäisenä.Onni Okkonen s. 22
Opinnot piirustuskoulussa ja kouluvuodet Akseli Gallen-Kallela opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1881–1884 sekä Pariisissa Académie Julianissa ja Fernand Cormonin ateljeessa 1880-luvulla. Hän teki opintomatkoja muun muassa Lontooseen ja Berliiniin vuonna 1895, sekä Afrikkaan vuosina 1909–1911.Mir iskusstva – Taiteen maailma, s 318 Ateneum, Helsinki, Venäläinen museo, Pietari 1998, (Ateneumin julkaisut no 8),
Aluksi Axel Gallén kävi normaalilyseon lisäksi iltaisin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodesta 1878.Onni Okkonen s. 46 Lisäksi S. A. Keinänen ja Adolf von Becker opettivat häntä yksityisesti.
Keväällä 1881 hän keskeytti lyseon suorittamatta ylioppilastutkintoa. Samana vuonna hän kirjoittautui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa sai oppia muun muassa Fredrik Ahlstedtilta. Adolf von Beckerin opetus ja neuvot vaikuttivat Gallénin omien sanojen mukaan häneen eniten.Onni Okkonen s. 62
Opintoja ja työskentelyä Pariisissa
Päätettyään vuonna 1884 Taideyhdistyksen piirustuskoulun Akseli Gallén matkusti Pariisiin, jossa asui Emil Wikströmin huonetoverina vuoden 1886 alussa Menessin-kadun varrella.Onni Okkonen s. 104–105 Nuorten taiteilijoiden pohjoismaiseen seurapiiriin kuului tuohon aikaan maalareita ja kirjailijoita, kuten August Strindberg ja Ernst Josephson, Anders Zorn ja Edvard Munch. Gallénin hyvä ystävä oli ranskalainen Henri de Vallombreuse, joka oli keramiikkataiteilija ja monilahjakkuus. Montmartren kahvilat tulivat tutuiksi, ja taiteilijat tapasivat toisiaan ”Eremitagessa” Montmartrella ja Josephsonin perustaman Jeesus Siirakin veljeskunnan tapaamisissa Jacob-kadulla sijainneessa viinituvassa Latinalaiskorttelissa. Ateneumin taidemuseon julkaisuja, n:o 36.
Kesäksi 1885 Gallén saapui takaisin Suomeen, ja hän työskenteli muun muassa Salossa maalaten naturalistista teosta Akka ja kissa. Keväällä 1886 Gallén oli taas Suomessa, ja hän työskenteli seuraavan vuoden Korpilahdella ja Keuruulla, vaikka oli jälleen saanut valtion matka-apurahan. Talveksi 1887–1888 hän lähti jälleen Pariisiin. Gallén oli kosinut ennen lähtöään Mary Slööriä, mutta ilmeisesti tämän vanhempien vastustuksen takia tilanne jäi avoimeksi. Gallén viipyi Pariisissa kevääseen 1889 saakka taideopinnoista enää innostumatta. Kiinnostus Kalevalaa kohtaan lisääntyi syksyllä 1888, ja hän lopetti opinnot, vuokrasi oman ateljeen niin sanotusta taiteilijaleiristä Montmartrella ja alkoi maalata muun muassa Aino-aihetta.Onni Okkonen s. 160.
Karelianismia ja rakennushankkeita Pariisissa opiskellessaan Gallen-Kallela maalasi boheemielämää, mutta vähitellen suomalainen luonto ja korpimaisemat alkoivat vetää häntä puoleensa. Myös Kalevalan myyttiset aiheet alkoivat kiehtoa häntä. Gallen-Kallela olikin mukana perustamassa Kalevalaseuraa vuonna 1911.
Jo kouluaikana Gallén oli vastustanut muun muassa August Sohlmanin ja P. A. Munchin kehittelemiä rotuteorioita aasialaisperäisistä suomalaisista, joille ruotsalaiset olivat tuoneet kulttuurin. Jossakin vaiheessa 1870-luvulla Gallén alkoi lukea Kalevalaa, mitä etenkään äiti, joka edusti ruotsinmielisen skandinavismin ajatusmaailmaa ja piti suomalaisia hiukan moukkamaisina ja talonpoikaisina, ei suvainnut.
Axel Gallén teki avioiduttuaan 1890 häämatkan Kuhmoon ja Vienan Karjalaan.Onni Okkonen s. 187 Mukaan lähti myös Louis Sparre.Onni Okkonen s. 200 Elettiin ”Nuoren Suomen” aikaa, karelianismin, kalevalais-karjalaisen romantiikan alkuaikaa, joka omalla tavallaan vastasi Paul Gauguinin pakoa primitivismiin. Tyylisuuntana kansallisromantiikka läpäisi oikeastaan kaikki taidealueet.Onni Okkonen s. 188–189.
Gallen-Kallela keräsi kokoelman vanhoja suomalaisia ryijyjä, piti niitä ateljeessaan ja käytti tauluissaan mallien takana. Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 esiteltiin hänen suunnittelemansa Liekki-ryijy. Sitä pidetään ensimmäisenä modernina taideryijynä, joka teki ryijystä lämmittävän peitteen lisäksi sisustustekstiilin.
Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti vuosina 1911–1913 Espooseen Tarvaspäähän ateljeekodin. Vuonna 1961 se avattiin yleisölle Gallen-Kallelan Museo -nimisenä. Ruovedellä Gallen-Kallelalla oli Kalela-niminen erämaa-ateljee, jonka hän rakennutti vuosina 1894–1895 omien piirustustensa mukaan. Gallen-Kallela asui perheineen Kalelassa moneen otteeseen useita vuosia. Kalela on toiminut kotimuseona, mutta on sittemmin suljettu yleisöltä.
Gallen-Kallela oli venäläistämistä vastaan. Tuohon aikaan taiteilijapiirit olivat laajalti nuorsuomalais-perustuslaillisia. Gallen-Kallela maalasi myös nuorsuomalaisen lähipiirinsä kokoontumisen Kämpissä Symposion-maalauksessa. Piiriin kuuluivat muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino ja Robert Kajanus. Venäläinen kirjailija, vallankumouksellinen Maksim Gorki piileskeli talvella 1905–1906 Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa Helsingin Erottajalla, missä taiteilija maalasi hänen muotokuvansa.
Jälleen kohti Eurooppaa ja kauemmaksikin Karelianistisen vaiheen jälkeen Gallen-Kallela suuntautui uudestaan kohti Eurooppaa. Hän matkusti vuonna 1895 Berliiniin ja liittyi yleiseurooppalaisen Pan-lehden toimituskuntaan. Gallen-Kallela kuului löyhään kirjalliseen ja taiteelliseen yhteisöön, niin sanottuun Ferkelin piiriin, joka kokoontui Zum schwarzen Ferkel -ravintolassa Berliinissä. Kolme vuotta myöhemmin hän matkusti Italiaan. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 Gallen-Kallelalla oli myös merkittävä osuus: Hän maalasi paviljongin kattoon Kalevala-aiheiset freskot ja suunnitteli huonekaluja. Freskomaalausta hän oli opiskellut Italian-matkallaan.
Gallen-Kallela oli myös Unkarissa vuosina 1907–1908. Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli lähes viisisataa teosta. Budapestiin on pystytetty Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon Budan puolella.
Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1914 esiintymään Venetsian biennaaliin, ja Italian valtio tilasi hänen omakuvansa Firenzen Uffizi-galleriaan. Sodan syttyessä taiteilijan maalaukset jäivät Italiaan, mistä ne pyydettiin San Franciscon Panama-Pacific-näyttelyyn vuonna 1915. Ne palkittiin yhdellä ensipalkinnolla ja kultamitalilla.
Gallen-Kallela teki muitakin pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten Itä-Afrikkaan vuosina 1909–1911 ja Pohjois-Amerikkaan vuosina 1923–1926. Keniassa hän maalasi akvarelleja ja yli 150 ekspressionistista öljyvärimaalausta. Amerikassa hän tutki intiaanien kulttuuria ja taidetta ja aloitti Suur-Kalevalan kuvituksen valmistelut.
Itsenäisessä Suomessa
Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana, Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta, joskin sekin perustuu hänen suunnittelemiinsa Vapaudenristeihin.Perustaminen, Mannerheim-risti Mannerheim-ristin ritarit Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit.
Suur-Kalevala
Vuonna 1919 perustettu Kalevalaseura otti tehtäväkseen kuvituksen edistämisen ja tuki Gallen-Kallelan työtä. Gallen-Kallela suunnitteli Suur-Kalevalana tunnettua mittavaa kuvitetun Kalevalan toteuttamista useiden vuosikymmenten ajan. Suunnitelman ”Kansallis-Kirjokirjasta” Gallen-Kallela julkaisi vuonna 1909 Valvoja-lehdessä. Suur-Kalevalasta Gallen-Kallela suunnitteli toteutettavan neljä eri versiota: loistopainos, yleispainos, kansanpainos ja koulupainos. 700-sivuiseksi aiotusta Suur-Kalevalasta Gallen-Kallela ehti toteuttaa noin 75 sivua.
Koru-Kalevala Kustantaja Werner Söderström Oy:n kanssa sovittiin vuonna 1920, että ensiksi ilmestyisi Koru-Kalevala, joka olisi esityö ja kansanpainos myöhempää Suur-Kalevalaa varten. Koru-Kalevala ilmestyi vuonna 1922. Gallen-Kallelan vinjettikuvin varustetulla teoksella on Suomen kirjataiteessa pysyvä arvo.
Viimeiset vuodet Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1931 Kööpenhaminaan luennoimaan työstään ja tapaamaan pohjoismaalaisia taiteilijoita. Hän vilustui matkan aikana ja kuoli keuhkokuumeeseen paluumatkalla Suomeen yöpyessään tukholmalaisessa Hotel Reisenissä. Hänet on haudattu Helsingissä Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.
Puoliso ja lapset
Gallen-Kallela avioitui vuonna 1890 Mary Helena Slöörin (1868–1947) kanssa. Slöörin isä oli hovineuvos Kaarlo Slöör ja äiti (vihitty 1863) Aina Emilia Ehrnström (k. 1929). Akselille ja Marylle syntyi kolme lasta: Impi Marjatta (1891–1895), Aino Kirsti ja Kaius Jorma. Kirsti ja Jorma olivat kuvataiteellisesti lahjakkaita, kuten vanhempansa. Kirsti oli myös musikaalisesti lahjakas, kuten äitinsä Mary, joka soitti pianoa. Mary toteutti myös miehensä Akselin kuvataidetta taidekäsityönä.
Tyyli ja tuotanto Kansankuvausta ja dekadenssia