Perun tasavalta () eli Peru on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Ecuador ja Kolumbia pohjoisessa, Brasilia idässä, Bolivia kaakossa ja Chile etelässä. Maan länsipuolella on Tyynimeri. Vaikka Peru sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, kylmä Humboldtin merivirta ja korkeat Andit pitävät sen ilmaston viileämpänä kuin muualla tropiikissa.
Muinaisen mahtavan Inkavaltion kukistumisen jälkeen Peru oli Espanjan siirtomaa 1531–1821, ja Perun varakuningaskunta oli Espanjan Etelä-Amerikan alueiden keskus. Itsenäistymisensä jälkeen Peru kävi useita sotia naapurivaltioidensa kanssa, ja niissä se menetti muun muassa kolme maakuntaa Chilelle. Perun politiikkaa hallitsivat 1900-luvulla oikeistodiktatuurit, sotilasvallankaappaukset ja vasemmistovalta. Maan turvallisuustilannetta heikensi vuosisadan lopulla kaksi sissiliikettä, ja Alberto Fujimorin autoritaarisella kaudella muun muassa puoluekenttä hajosi. 2000-luvulla Peru on kuitenkin onnistunut kehittämään talouttaan, joka on kasvanut voimakkaasti. Se on kuitenkin edelleen varsin riippuvainen kaivannaisvaroista.
Maantiede Pinnanmuodot ja vesistöt thumb|vasen|Perun topografinen kartta. thumb|vasen|Altiplano. Peru on latinalaisen Amerikan neljänneksi suurin valtio, ja sen pinta-ala on 1 285 216 neliökilometriä. Sen rajanaapurit ovat Ecuador, Kolumbia, Brasilia, Bolivia ja Chile. Peru voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen osaan, rannikkoon (costa), Andeihin (sierra) ja trooppiseen viidakkoon (selva).
Rannikkotasanko on leveimmillään Chimbotesta pohjoiseen, missä se on tyypillisesti 30–50 kilometriä leveä. Sechuran aavikolla leveys on yli 140 kilometriä. Chimbotesta etelään tasanko on selvästi kapeampi ja Andien kukkulat ulottuvat Tyynenmeren rantaan saakka. Perun Andit ovat korkeimmillaan maan keskiosissa, jossa on Cordillera Blanca. Siellä on myös maan korkein vuori Huascarán (6 768 metriä). Andien huippujen väliin jää Perun eteläosassa Altiplanon ylätasanko. Andien itärinteet puolestaan laskeutuvat kohti Amazonin allasta.
Andit jakaa Perun vesistöt. Tyyneenmereen laskevat joet ovat lyhyitä ja virtaavat jyrkillä rinteillä. Ne ovat myös kausittaisia, ja vain suurimpien jokien, kuten Santan, virtaama on ympärivuotista. Andeista itään virtaavat joet kuuluvat puolestaan Amazonin vesistöön. Amazonin lähdevedet ovat Perun Andeilla, ja sen sivujoista merkittävimpiä ovat Marañón, Huallaga ja Ucayali. Altiplanolla on myös sisäinen valuma-alue, jonka keskusjärvi on Titicaca, maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi.
Maanjäristykset ovat Perussa yleisiä, koska maan rannikon lähellä kulkee Nazcan- ja Etelä-Amerikan laattojen välinen raja. Andeilla sijaitsee useita tulivuoria, joista aktiivisin on Ubinas.
Ilmasto Humboldtin merivirran ja Andien vuoriston vaikutuksesta Perussa ei ole sen leveysasteelle tyypillistä trooppista ilmastoa. Rannikkokaistaleella vallitsee viileä ja vähäsateinen ilmasto, jonka aiheuttaa rannikolla etelästä kulkeva kylmä Humboldtin merivirta. Lämpötilat pysyvät tasaisen alhaisina koko vuoden. Monin paikoin sateiden välissä voi mennä vuosia. Rannikon pohjoisosissa säätyyppi muuttuu 8–10 vuoden välein joulu- tai tammikuussa El Niñon takiaCountry Guide:Peru BBC Weather Andeilla vallitsee vuoristoilmasto, samanlainen kuin Bolivian puolella. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun ja kuivan kauden aikana korkeimmissa osissa voi olla jopa pakkasta. Andien itäpuolella ilmasto muistuttaa Bolivian ja Brasilian puoleisten osien ilmastoa. Lämpötila on päivisin 30 asteen tienoilla ympäri vuoden. Varsinainen sadekausi kestää lokakuusta huhtikuuhun, mutta kesäkuukausillekin osuu joitakin sadepäiviä.
Luonto Rannikkovyöhykkeen kasvillisuus on varsin pientä. Erityisen sumuisilla alueilla on niin sanottua lomas-kasvillisuutta. Rannikkovesien biomassa on valtava, ja meressä elää paljon nisäkkäitä ja kaloja. Rannikolla on myös runsaita lintuyhdyskuntia.
Andien alueella yli 4 000 metrin korkeudessa on lähinnä Altiplanon ruohomaita, mutta sitä alempana on paljon viljelykasveja. Altiplanon ruohomailta ovat kotoisin laama, alpakka, vikunja ja guanako. Viljelyalueilla kasvaa perunaa, kvinoaa ja maissia, ja monin paikoin eukalyptukset ovat syrjäyttäneet paikalliset puut.
Andien itäisillä rinteillä ja Amazonin altaassa kasvaa tuuhea trooppinen sademetsä, jonka nisäkäslajistoon kuuluvat muun muassa jaguaari, kapybara, amerikantapiiri ja useat apinalajit.
Historia
Alkuperäiskansat ennen eurooppalaisia thumb|Nazcan kolibri. thumb|Chimú-kulttuurin rakennuttama Chan Chan.
Perun intiaanikulttuureilla on tuhansien vuosien perinteet. Alueen asutus alkoi noin kymmenentuhatta vuotta sitten, kun metsästäjä-keräilijäkansoja saapui pohjoisesta. Tuhansien vuosien aikana Perun alueelle kehittyi monia kulttuureita, joista monet olivat kuitenkin varsin lyhytikäisiä. Chinchorron kulttuuri muumioi kuolleitansa jo noin vuonna 6000 eaa. Ensimmäinen perulainen korkeakulttuuri oli Chavínin kulttuuri, joka yhdisti vuosien 1200–400 eaa. aikana Perun kansoja. Paracasin kulttuuri puolestaan hallitsi vuosina 700 eaa. – 200 jaa. etelärannikkoa.
Moche-kulttuuri (200–1100) oli ensimmäisiä kaupunkikulttuureja, ja sen yhteiskunta oli jo hyvin järjestäytynyt ja se rakensi isoja rakennelmia. Nazca-kulttuuri kukoisti noin vuosina 300–800 rannikolla Limasta etelään. Se tunnetaan erityisesti suurista vain ilmasta nähtävistä Nazcan linjoista. Wari-kulttuuri oli puolestaan Perun ensimmäinen kaupunkiyhteiskunta, joka laajensi alueitaan sotilaallisesti. Ayacuchosta lähtenyt kulttuuri hallitsi Andeja Perusta Chileen ja Boliviaan asti. Wari-kulttuurin aikaa oli vuodet 600–1100. Viimeinen inkoja edeltänyt merkittävä kulttuuri oli Chimú, joka rakensi suuren kuninkaallisen Chan Chanin kaupungin.
Inkavaltakunta syntyi noin 1200 jaa. Se alkoi laajentua voimakkaasti 1400-luvulla, jolloin maan hallitsijoina olivat Pachacútec ja Túpac Inca Yupanqui. Laajeneminen oli erityisen nopeaa vuosien 1463–1493 välillä. Inkavaltakunta käsitti suurimmillaan melkein miljoonan neliökilometrin alueen Ecuadorin ja Kolumbian rajalta keskiseen Chileen. Inkayhteiskunta oli hierarkkinen, ja valtakunta rakensi yli 30 000 kilometrin pituisen tieverkoston ja taidokkaasti suunniteltuja kivirakennuksia.
Espanjalaisaika Noin viisi vuotta ennen espanjalaisten tuloa inkavaltiota raastoi sisällissota, jonka osapuolia johtivat vallanperimyksestä kiistelevät veljekset. Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadori Francisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531. Espanjalaiset teloittivat vallanperimyssodan voittaneen inkahallitsija Atahualpan 1533. Pizarro perusti Liman 1535 ja tuhosi inkojen pääkaupungin Cuscon.Francisco Pizarro Elizabethan Era
Peruun vuonna 1542 perustettu varakuningaskunta hallitsi kaikkia Espanjan siirtokuntia Etelä-Amerikassa nykyisestä Panamasta maanosan eteläkärkeen saakka, ja sen pääkaupungista Limasta tuli maanosan merkittävin kaupunki.Elina Koivula: Suomen ja Perun kehitysyhteistyöhankkeet s. 53. Turun yliopiston maantieteen laitos. Web Archive 2013. Konkistadoreille myönnettiin Perusta maata, ja he saivat työvoimaa alkuperäisasukkaista encomienda-järjestelmän kautta. Varakuningas Francisco de Toledo (1569–1581) puolestaan otti käyttöön järjestelmän, jossa alkuperäisasukkaiden päälliköt saivat valtaa paikallisten tapojen mukaan mutta samalla vastuun kerätä varoja sekä työvoimaa siirtomaahallinnolle. Toledo myös valloitti Vilcabamban alueella asuneet ”vapaat” inkat ja teloitti heidän johtajan Túpac Amarun.
Perusta tuli Espanjan tärkein Etelä-Amerikan-siirtomaa sieltä löydettyjen malmivarojen ansiosta. Siellä oli myös hallinnollinen keskus audiencia, ja Perun kirkon johtaja oli Liman arkkipiispa. Peru joutui kuitenkin vaikeuksiin 1700-luvulla. Bourbonit olivat vuonna 1700 saaneet vallan Espanjassa, ja he alkoivat järjestää siirtomaita uudestaan. Uuden-Granadan varakuningaskunta luotiin Perun pohjoisista osista ja La Platan varakuningaskunta sen eteläisistä osista. Peru menetti La Plataan arvokkaan hopeakaivoksen, ja samalla satamia avattiin suoralle kaupankäynnille. Vuonna 1780 puolestaan inkakuninkaiden perilliseksi julistautunut Túpac Amaru II johti kapinaa espanjalaisia vastaan, mutta kapina kukistettiin.Timeline Peru BBC. Viitattu 22.1.2010
Itsenäisyyden alku: sotia ja talouskriisejä thumb|Antonio José de Sucre. Monet Espanjan siirtomaista Amerikassa itsenäistyivät 1800-luvun alussa. Perussa itsenäisyysajattelu syntyi hitaasti, sillä paikallinen aristokratia oli konservatiivinen, maassa asui paljon espanjalaisia ja Espanjan asevoimat olivat siellä voimakkaasti läsnä. Perun itsenäisyyden keskeisimmät henkilöt eivät olleetkaan perulaisia. Argentiinalainen José de San Martín julisti Perun itsenäiseksi 28. heinäkuuta 1821. San Martinista tuli Perun protektori eli suojelija. Hän neuvotteli kesällä 1822 Simón Bolívarin kanssa yhteistoiminnasta Guayaquilissa, mutta ilman tulosta. San Martin palasi Limaan ja sanoutui irti kaikista viroistaan. Itsenäisyyssota päättyi vuonna 1824 Ayacuchon taistelussa, mikä päätti Espanjan siirtomaanvallan.
Vuosina 1836–1839 Peru ja Bolivia liittyivät lyhytaikaiseksi liittovaltioksi. Vuosina 1849–1874 maahan tuotiin 80 000–100 000 kiinalaista työläistä muun muassa keräämään guanoa. Peru vei kolmen vuosikymmenen aikana 12 miljoonaa tonnia guanoa Eurooppan, mikä vakautti valtion taloutta ja antoi presidentti Ramón Castillan mahdollisuuden lopettaa siirtomaaperuja olleen orjuuden ja alkuperäisasukkaiden pakkotyön. Guanotalous kuitenkin rohkaisi Perua elämään yli varojensa. Maa aloitti muun muassa ylioptimistisen liikenneprojektin, jonka seurauksena muun muassa rakennettiin yli 1 200 kilometriä rautateitä. Osa rautateistä kulkee vieläpä erittäin haastavassa Andien ympäristössä. Peru kävi myös kalliita sotia. Ecuador ja Peru sotivat Amazonin altaan alueesta. Espanjaa vastaan se soti merellä 1864–1866. Tyynenmeren sodassa 1879–1883 yhdessä Bolivian kanssa Chileä vastaan Peru menetti nitraattikenttänsä Atacaman autiomaassa ja kolme maakuntaansa.
Vuonna 1895 Perussa nousi valtaan niin sanottu aristokraattinen tasavalta, kun Nicolás de Piérola kaappasi vallan diktaattorimaiselta Andrés Avelino Cáceresilta. Aristokraattisen tasavallan kausi kesti vuoteen 1914, ja sen aikana Peru oli poliittisesti suhteellisen vakaa ja talouskasvu voimakasta. Samalla monet perinteiset haciendat ja pienet kaivosyhteisöt alkoivat muuttua nykyaikaisemmiksi maatiloiksi ja kaivoskaupungeiksi. Ensimmäinen maailmansota toi kuitenkin talousongelmia ja poliittista epävakautta.
Oikeistodiktaattorien kausi Presidentti Augusto B. Leguía kannatti 1920 perustuslain lisäystä, joka tuki alkuperäisasukkaiden maaoikeuksia. Sen epäonnistuttua maassa vahvistui alkuperäisten asukkaiden indigenismo-liike. Vuonna 1924 perustettiin APRA, joka ajoi muun muassa intiaanien yhtenäisyyttä ja vastusti Yhdysvaltain imperialismia. Leguían vallasta syrjäyttäneen Sánchez Cerron johtaman kaappauksen jälkeen maata hallitsivat oikeistolaiset diktatuurit. Ecuadorin-Perun sodan jälkeen solmittiin 1942 Rion sopimus.Ecuadoran-Peruvian War 1941 OnWar
Peru palasi siviilivaltaan vuonna 1963, kun Fernando Belaúnde Terry valittiin presidentiksi. Armeija syrjäytti hänet kuitenkin vuonna 1968. Sotilashallinto epäonnistui uudistuksissaan pahoin ja myöntyi vuonna 1978 uuden perustuslain tekemiseen. Belaúnde valittiin vuonna 1980 uudestaan presidentiksi. Hän ja hänen seuraajansa Alan García joutuivat taistelemaan hyperinflaatiota, valtaisaa velkaa, yleislakkoja ja kahta sissiliikettä, Loistavaa polkua ja MRTA:ta vastaan. García pyrki siivoamaan vanhan kaartin poliisista ja armeijasta ja korjaamaan taloutta hinta- ja valuuttakontrollilla ja kansallistamalla kaksi pankkia, josta joutui luopumaan ankaran vastarinnan jälkeen. Inflaatio kiihtyi hillitsemättömästi: vuonna 1990 inflaatio oli yli 7 500 %. Niinpä Garcia hävisi vaalit ja pakeni maasta välttääkseen syytteet taloudellisista väärinkäytöksistä.Profile: Alan Garcia BBC News 2006
Paluu siviilihallintoon