Kahvi

pienoiskuva|300px|Kuppi mustaa kahvia. Kahvi on juoma, jota valmistetaan uuttamalla paahdetuista ja jauhetuista kahvipensaan siemenistä eli kahvipavuista. Kahvi on nautintoaine, joka sisältää piristävää alkaloidia kofeiinia.

Kahvia voi valmistaa esimerkiksi pannussa keittämällä, kahvinkeittimessä suodattamalla tai pressopannussa puristamalla. Kahvi nautitaan usein kuumana. Kahvia juodaan runsaasti sekä sellaisenaan eli mustana että maustettuna esimerkiksi maidolla, kermalla, sokerilla tai kaakaojauheella.

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla. Kahvia tuotetaan runsaasti Keski- ja Etelä-Amerikassa, kuten Brasiliassa, Kolumbiassa ja Guatemalassa. Muita merkittäviä kahvintuottajamaita ovat esimerkiksi Vietnam, Etiopia ja Indonesia. Suurin kahvintuottajamaa Brasilia tuottaa noin kolmasosan maailman kahvista. Yleisimmin viljeltyjä kahvilajeja ovat arabiankahvi ja kongonkahvi, joista arabiankahvia pidetään maukkaampana.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa juodaan eniten kahvia maailmassa väkilukuun suhteutettuna.

Etymologia Sana kahvi ja sen vastineet muissa kielissä ovat peräisin arabian kielen sanasta qahwa, joka tarkoittaa kasveista valmistettua viiniä.Kjær & Thomsen 2006, s. 8 Kahvin nimesivät jemeniläiset, jotka aloittivat sen viljelyn. Sana tuli eurooppalaisiin kieliin italian kielen kautta. Kahvin arabiankielinen nimi on saatettu lainata Etiopian Kaffan maakunnan nimestä, sillä kahvipensas on kotoisin niiltä seuduilta.

Historia Keksiminen Etiopiassa ja leviäminen Arabiaan pienoiskuva|Etiopialaisnainen paahtamassa kahvipapuja nykyajan kahviseremoniassa

Etiopialaisten arvellaan nauttineen kahvipapuja ensimmäisenä jo ennen 1000-lukua. He jauhoivat kahvimarjoja, sekoittivat jauheen eläinrasvaan, ja käyttivät näin saatuja patukoita energiaa antavina matkaeväinä. Jotkut syövät Etiopiassa edelleen tällaista ruokaa.Kingston 2015, s. 9. Kahvin keksimisestä kerrotaan tarinaa, jossa etiopialainen vuohipaimen nimeltä Kaldi havaitsi vuohiensa valvovan öitä, kun ne olivat syöneet kahvipensaan marjoja. Luostarissa marjoista ryhdyttiin tekemään juomaa, jonka maine kiiri hitaasti Arabiaan.

Arabien on arveltu oppineen kahvin paahtamisen jo 1200-luvulla. Sitä ei tiedetä, miten kahvi levisi Etiopiasta Arabiaan. Kahvia tiedetään viljellyn Jemenissä viimeistään 1400-luvulla ja luultavasti paljon aikaisemminkin. Ensimmäiset kahvihuoneet (arab. qahveh khaneh) avattiin Mekassa, ja pian kahviloita oli koko arabimaailmassa. Kahvilat olivat yhteisöllisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin. Myöhemmin kielto korvattiin kahvi- ja kahvilaverolla. Jemenistä kahvinviljely levisi 1500-lukuun mennessä Persiaan, Egyptiin, Syyriaan ja Turkkiin. Turkkilaiset levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää vallatessaan uusia alueita, ja pääkaupunki Konstantinopoliin syntyi runsaasti uusia, ylellisiä kahvihuoneita.

Arabit pyrkivät pitämään viljelyn itsellään ja kielsivät siemenpapujen viennin. Vasta vuonna 1616 hollantilaiset onnistuivat tuomaan kahvipapuja muualla viljeltäväksi. Hollantilaiset yrittivät viljellä kahvia aluksi Intian Malabarissa 1600-luvun lopulla ja paremmalla menestyksellä Jaavan Bataviassa vuonna 1699. Jaavalta he laajensivat kahvinviljelyään Sumatraan ja Sulawesiin, ja hollantilaisista tuli nopeasti Euroopan johtavia kahvintoimittajia.

Leviäminen Eurooppaan 1600-luvulla Merkittäviä määriä kahvia toivat Eurooppaan ensi kerran venetsialaiset kauppiaat vuonna 1615. Aluksi kahvia myytiin lääkkeeksi. Venetsian papisto tuomitsi kahvin aluksi ”Saatanan kitkeränä keksintönä”, mutta paavi Klemens VIII antoi juomalle hyväksyntänsä maistettuaan sitä. Englantiin kahvia alettiin tuoda 1650-luvulla, Ranskaan 1660-luvulla ja Pohjois-Saksaan 1670-luvulla. Euroopan ensimmäinen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683; vuonna 1720 avattu Caffè Florian on edelleen toiminnassa. Lontoossa avattiin Lloyd’s-kahvila vuonna 1688. 1700-lukuun mennessä kahviloista oli tullut merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Historian tunnetuimpia kahvinjuojia oli ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac (1799–1850), jonka kuoleman yhdeksi syyksi kirjattiin kahvin liiallisesta juomisesta aiheutunut sydänvika.

Leviäminen Amerikkaan ja Afrikkaan pienoiskuva|Ranskalainen laivastoupseeri Gabriel Mathieu de Clieu tuomassa kahvipensasta Karibialle vuonna 1720

Pohjois-Amerikkaan kahvi tuli viimeistään vuonna 1668, ja kahviloita perustettiin pian siirtokuntien suurimpiin kaupunkeihin. Kahvi syrjäytti teen pohjoisamerikkalaisten suosikkijuomana Bostonin teekutsujen myötä. Ranskalainen laivastoupseeri Gabriel Mathieu de Clieu toi vuonna 1720 kahvipensaan Martiniquelle, ja vuonna 1777 saarella oli jo 18–19 miljoonaa kahvipensasta. Hollantilaiset alkoivat viljellä kahvia Etelä-Amerikassa vuodesta 1718 alkaen, ja britit toivat kahvipensaan Jamaikalle vuonna 1730. Brasilian Paraíba-laaksossa alettiin viljellä kahvia vuonna 1774, ja 1830-luvulla Brasilia oli jo maailman suurin kahvintuottaja ennen Kuubaa, Jaavaa ja Haitia. Kahvin tuotantomäärien kasvu johti hintojen romahtamiseen 1840-luvulla, mistä hinnat nousivat taas nopeasti 1890-luvulle asti. Hinnannousun myötä kahvin viljely levisi myös muun muassa Guatemalaan, Meksikoon, El Salvadoriin ja Kolumbiaan, jonne kahvi oli tullut vuonna 1723 jesuiittojen mukana. Myös muualla maailmassa kahvin tuotanto levisi, ja moni toisen maailmansodan jälkeen itsenäistynyt Afrikan maa, etenkin Uganda, Kenia, Ruanda ja Burundi, oli jo taloudellisesti enemmän tai vähemmän riippuvainen kahvin viennistä.

Kahvijuomien kehitystä 1900-luvulla Italialaisia, kuppi kerrallaan tehtäviä kahvijuomia on valmistettu pienissä kahvibaareissa 1900-luvun alkupuolelta asti. Vuonna 1905 kehitetyllä Pavonin laitteella kahvi valmistui nopeasti, espresso. Vuonna 1948 Gaggia kehitti koneen, jolla kahvikupillisen pinnalle syntyi ominainen vaahto, crema. Gaggian koneella voitiin myös vaahdottaa maitoa höyryn avulla, jolloin syntyi cappuccino. Tämä juoma teki italialaistyyppisestä kahvista vihdoin suosittua myös englanninkielisissä maissa.

Yhdysvalloissa erikoiskahvien myynti alkoi kasvaa 1980-luvulla, ja 1990-luvulla italialaistyyppistä kahvia myytiin enemmän kuin suodatinkahvia. Amerikkalaisten makuun sopi cafe latte jossa oli paljon maitoa ja jota maustettiin usein erilaisilla makusiirapeilla. Manner-Euroopassa espressojuomien nauttimisesta tuli nuorisolle tapa korostaa ”eurooppalaisuutta”.

Kahvin historiaa Suomessa pienoiskuva|Piirros "Suomen kansan kahvinjanon kasvaminen" vuodelta 1926. Tekijä: Sven Nyström. Turkulainen Axel Käg oli tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka maistoi kahvia. Hän oli kamaripalvelijana Schleswig-Holsteinin herttuan seurueessa tämän Persian-matkalla ja sai maistaa kahvia vuonna 1637. Kahvi tuli Suomeen 1700-luvulla aluksi herrojen juomana. Jo 1800-luvulla kahvi oli levinnyt tavallisen kansan keskuuteen ja sen merkitystä kuvaa se, että säännöllinen kahvin saaminen saatettiin kirjata ehdoksi työsopimuksiin.

Ruotsin valtakunnassa tuli vuonna 1756 voimaan kahvinkieltolaki, joka kumottiin vuonna 1761. Sen jälkeen kahvi kiellettiin lähinnä valtiontaloudellisista syistä (ylellisyyden vastustaminen, tuontitavaroihin kului valuuttaa) useita kertoja muutamaksi vuodeksi kerrallaan vuoteen 1802, jonka jälkeen se on pysynyt sallittuna. Kieltojen aikana Suomessa opeteltiin käyttämään kahvinkorvikkeita, joihin käytettiin etenkin rukiinjyviä.

Kahvin kulutus yleistyi 1800-luvun loppupuolella. Se kasvoi kolminkertaiseksi vuosina 1860–1913. Aamukahvista tuli maaseudullakin yleinen tapa 1880–1890-luvuilla, ja kaupunkiväestö omaksui tavan jo aikaisemmin. 1900-luvun alussa myös iltapäiväkahvi alkoi tulla tavaksi. Samalla lisääntyi sokerin ja vehnästen käyttö.

Toisen maailmansodan aikana, vuodesta 1939 kahvi oli Suomessa säännösteltyä, koska maassa oli pula kaikista elintarvikkeista. Vuonna 1941 otettiin käyttöön korvikkeita, joissa oli kahvia vain neljäsosa ja loput paahdettua ruista, ohraa, lanttua, hernettä ja voikukanjuuria. Vuonna 1943 otettiin käyttöön kahvinvastike, jossa ei ollut oikeaa kahvia lainkaan. Kahvinkorvikkeena ja -vastikkeena käytettiin myös sikuria juurisikurista. Siinä oli oikean kahvin tapaan katkera jälkimaku, mutta se oli kahvia huomattavasti halvempaa. Ensimmäisenä Suomessa sikurin valmistuksen aloitti teollisuusmies Wilhelm Schauman Pietarsaaressa vuonna 1883.Tieteen kuvalehti Historia 14/2013, s. 14–21.

1950-luvulle asti kahvia myytiin ainoastaan papuina. Papuja myytiin aluksi paahtamattomina, mutta ensimmäinen paahtimokin aloitti jo 1900-luvun alussa. Monista kodeista löytyi rännäli, jolla pavut pystyi paahtamaan hellalla tai hiilloksella. Vuonna 1956 Paulig alkoi tuoda Suomeen Melitta-suodattimia ja suodatinkahvia.

Kahvinkeittimet tulivat Suomeen 1960-luvulla, mutta laajempaan käyttöön ne nousivat vasta 1970-luvulla.

Erikoiskahvijuomia tarjottiin Suomessa hyvin satunnaisesti ennen kuin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla kahvilakulttuuri kehittyi voimakkaasti. Varsinkin nuoriso alkoi suosia amerikkalaistyylisiä kermalla ja makusiirapeilla maustettuja kahvijuomia.

Kahvin kerta-annosten määrä on moninkertaistunut vuosien saatossa, sillä 1,25 desilitran kahvikupit ovat valtaosin korvautuneet 1,5–4 desilitran vetoisilla mukeilla. Suomessa on juotu 2000-luvulle asti muihin maihin verrattuna paljon vaaleapaahtoista kahvia, mutta tummapaahtoinen kahvi on viime vuosikymmeninä lisännyt suosiotaan.

Kahvinviljely Kahvilajit Maailmassa on 124 erilaista kahvipensaslajia. Näistä viljeltyjä lajeja ovat: arabiankahvi (Coffea arabica), josta saatava kahvi on maultaan pehmeää ja sävykästä.Kjær & Thomsen 2006, s. 10 Lähes kaikki maailman kalleimmista kahvilaaduista ovat arabicaa. Sen yleiset lajikkeet ovat typica ja bourbon.Kingston 2015, s. 17. kongonkahvi (Coffea canephora tai Coffea robusta), josta saatava kahvi on voimakkaamman ja kitkerämmän makuista kuin arabica. Siinä on karvas jälkimaku ja usein mullankaltainen, metallinen vivahde. Ryhdikkäänä robustaa käytetään kuitenkin usein kahvisekoituksissa ja etenkin espressokahvien pohjana. Robustassa on kofeiinia kaksinkertaisesti arabicaan nähden. Robusta on vallitseva kahvilaji Vietnamissa, Indonesiassa ja muualla Aasiassa, ja sitä viljellään melko paljon myös Afrikassa ja Brasiliassa.World production by type: arabica and robusta, International Trade Centre, viitattu 3.9.2016 liberiankahvi (Coffea liberica), jota viljellään pienin määrin Malesiassa ja Länsi-Afrikassa. Liberica on maultaan kitkerää, mutta sitä voidaan joskus sekoittaa pieniä määriä parempien papujen joukkoon.Kingston 2015, s. 19–20.

Maailman tuotannosta arabicaa on noin 60 prosenttia ja robustaa 40 prosenttia. Liberiankahvin osuus on yksi prosentti.

Kahvia tehdään myös joistain villeistä lajikkeista, mutta tällaista kahvia ei myydä yleisesti. Villejä lajikkeita pyritään kuitenkin säilyttämään, jotta arabican geneettinen vaihtelu säilyisi tulevaisuudessakin.

Viime vuosikymmeninä on kehitetty hybridilajikkeita, jotka ovat alkuperäisiä lajikkeita kestävämpiä ja tuottavampia.

Kahvin suurimmat tuottajamaat +Kahvin tuottajamaat (2014) Sija Valtio Miljoonaa tonnia 1 2,8 2 1,4 3 0,7 4 0,6 5 0,4 6 0,3 7 0,3 8 0,2 9 0,2 10 0,2 Koko maailma 8,8

Viljelyolosuhteet Kahvipensas on kotoisin Afrikasta. Nykyisin kahvia viljellään yli 60 maassa subtrooppisella, lauhkealla ja trooppisella vyöhykkeellä. Arabica viihtyy lauhkeammassa ilmastossa kuin kuumuutta paremmin kestävä robusta. Kahvipuu kasvaa luonnostaan 7–8-metriseksi, mutta viljelmillä se leikataan 2–4 metrin korkuiseksi leveäksi pensaaksi, jolloin se tuottaa hyvin ja sadonkorjuu helpottuu. Pensaat istutetaan 3–4 metrin välein, ja niitä karsitaan vähintään 2–3 kertaa vuodessa. Pensaat kasvavat yleensä muiden lajien suojassa, mutta jotkin lajikkeet on jalostettu kestämään suoraa auringonvaloa.