Kokkola ( ent. Gamlakarleby) on Suomen kaupunki ja Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikolla Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kokkola sijaitsee noin 120 kilometriä Vaasasta pohjoiseen ja noin 200 kilometriä Oulusta etelään. Kokkolan perustamisesta tuli kuluneeksi 400 vuotta vuonna 2020.
Kokkolan kaupungissa asuu noin henkilöä ja laajemmin koko seudulla asuu noin henkilöä. Asukasluvultaan Kokkola on Suomen :nneksi suurin kaupunki. Kokkolan naapurikunnat ovat Halsua, Kalajoki, Kannus, Kaustinen, Kruunupyy, Lestijärvi, Luoto sekä Toholampi. Pietarsaari sijaitsee 37 kilometriä Kokkolasta lounaaseen.
Kokkola on kaksikielinen kaupunki: prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään suomea, prosenttia puhuu ruotsia ja vieraskielisiä on prosenttia. Kokkola on Suomen pohjoisin kaksikielinen kunta.
Nimi Kokkolan nimi on kehittynyt vuosisatojen aikana maantieteen, kielen ja hallinnollisten muutosten myötä. Alueen vanhin tunnettu nimimuoto on latinankielisessä tekstissä noin vuonna 1375 mainittu Karlaby (myöhemmin mm. Carleby), joka viittasi Kaarlelan emäpitäjään. Nimen etymologia on ruotsalaisessa keskiaikaisessa valvontajärjestelmässä, jossa nimi karl viittaa vartiomiehiin. Suomenkielinen nimi Kokkola puolestaan juontaa juurensa sisämaahan ulottuneesta Kokkolahdesta ja vanhasta suomen kielen sanasta kokko (kotka, rovio tai vartiotuli). Kun kuningas Kustaa II Adolf perusti kaupungin vuonna 1620, sen viralliseksi ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Gamlakarleby (Vanha Kaarlela) erotukseksi Uudestakaarlepyystä. Kaupungin ja sitä ympäröineen Kaarlela yhdistyessä vuonna 1977 tehtiin hallinnolinen päätös, jolloin virallisiksi nimiksi vakiintuivat suomenkielinen Kokkola ja ruotsinkielinen Karleby. Vaikka perinteisestä Gamlakarleby-nimestä luopuminen herätti pitkään kiistaa ja sitä on myöhemmin yritetty palauttaa, elää se virallisen nimen rinnalla vahvasti paikallisessa kulttuurissa, historiassa ja urheiluseurojen nimissä.
Historia
Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti meri vielä ajanlaskun alun paikkeilla. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla, ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä, ja se on noin 88 senttimetriä vuosisadassa.
Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kokkolan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kokkola erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Nykyään Kaarlelan kirkoksi kutsuttu kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla – todennäköisesti samoihin aikoihin Kokkolan seurakunnan perustamisen kanssa.
Kaupungin perustaminen vasen|pienoiskuva|Kuningas Kustaa II Aadolfin 7 syyskuuta 1620 allekirjoittama Kokkolan kaupungin perustamisasiakirja. Rajauksessa näkyy kaupungin sinetti, kolmella liekillä palava tervatynnyri. Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus ja Kokkolan seutukunnan keskus. Kokkolan kaupungin perusti Kustaa II Aadolf 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle, pääosin Sundin kartanon maille. Maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby, ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, mutta pystyssä oleva tervatynnyri.
Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi kaupungin, minkä jälkeen J. Gedda laati kaupunkiin ruutuasemakaavan. Tuolloin laadittu ruutuasemakaava on vanhan kaupungin alueella pääosin säilynyt nykypäiviin asti.
Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa, kuten muuallakin Pohjanmaalla, tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Isonvihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vain 78 asukasta, mutta kaupunki elpyi nopeasti, ja 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat.
Tapulioikeudet Kokkola sai vuonna 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa suoraan ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa.
1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin muun muassa Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervantuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.
Venäjän vallan aika vasen|pienoiskuva|C. W. Gyldénin asemakaavakartta Kokkolasta vuodelta 1838. Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheiminaukion, laitaan valmistui Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Raatihuonetta vastapäätä oleva entinen Libeckin sairaala valmistui vuonna 1810. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tunnetaan myös Kokkolan vanhana kaupunkina.
Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla.
1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös ”kauhiana” Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus ei siinä jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I:stä myöten.
1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu hieman pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneiden yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille.
Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi rautatien vedettäväksi Kokkolan kautta.
Kokkola 1900-luvulla
Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen. Kokkolan valtaukseen osallistui valkoisten joukkoja myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä.
1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja itäpuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty.
Kaarlelan kunta (), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50 prosentilla ja pinta-ala noin 1 100 prosentilla. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin.
pienoiskuva|Kokkolan kuntaliitokset vuosina 1977 ja 2009. Öjan kunta liitettiin Kaarlelaan vuonna 1969.
Kuntaliitokset
Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan vuonna 1977.
Kälviän, Lohtajan ja Ullavan valtuustot päättivät 3. joulukuuta 2007 kuntaliitoksesta Kokkolan kanssa. Liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2009, jolloin nämä muodostivat uuden yli 45 000 asukkaan kaupungin. Uuden kaupungin nimeksi tuli Kokkola ja vaakunaksi Kokkolan nykyinen vaakuna. Koska Lohtaja, Kälviä ja Ullava olivat kaikki yksikielisesti suomenkielisiä kuntia ja Kokkola kaksikielinen (suomi enemmistökielenä), Kokkolan ruotsinkielisten asukkaiden prosentuaalinen osuus väheni jonkin verran, mutta kunta säilyi kuitenkin kaksikielisenä.
Maantiede Luonnonolot Kokkolan alueella on Suomen luonnontilaisimmat ja laajimmat dyynihietikot, reheviä jokilaaksoja sekä laajoja aapa- ja keidassoita. Luonnon monimuotoisuutta korostaa erilaisten luonnonsuojelualueiden laajuus, yhteensä noin 290 hehtaaria. Kasvillisuudessa ja eläimistössä kohtaavat pohjoinen ja etelä. Eläimistöön kuuluvat kaikki Suomen suurpedot sekä metsäpeura. Kokkolan korkeimmat kohdat Suomenselällä kohoavat yli 180 metriin merenpinnan yläpuolella.
Kokkolan vuotuinen keskilämpötila helmikuussa on −9,3 °C ja heinäkuussa +16,5 °C. Vuotuinen sademäärä on 545 millimetriä.
Kokkolassa on ulkoilureittejä ja luontopolkuja 108 kilometriä, lintutorneja 14 ja lintulavoja kaksi kappaletta. Erilaisia taukopaikkoja, kuten laavuja, autiotupia, kotia ja nuotiopaikkoja, on 55 kappaletta. Rantautumispaikkoja on 18, veneenlaskupaikkoja 20 ja vierasvenesatamia 16 kappaletta. Kokkolaa halkovassa Perhonjoessa lisääntyy luontaisesti meritaimen, jota joessa voi myös kalastaa. Merialueen saaliskaloja on meritaimenen lisäksi lohi, järvialueella hauki, ahven, kuha ja muut makeanveden kalat.
Kokkolan keskustaa halkoo maankohoamisen seurauksena kutistunut kaupungin salmi ”Sunti”, joka on useiden ruoppausten myötä saanut nykyisen pientä jokea muistuttavan muotonsa. Salmen pinnan korkeus on vakautettu padolla. Suntin valuma-alue on pinta-alaltaan 28 km2 ja keskivirtaus 250 litraa sekunnissa.
Lohtajan kylässä entisen Lohtajan kunnan alueella Vattajanniemellä sijaitsee eräs Pohjanlahden laajimmista yhtenäisistä lentohiekka-alueista, jota on esitetty kansallispuistoksi. Siellä toimii Puolustusvoimien Lohtajan ampuma-alue. Asekoulu toimi kaupungissa vuodesta 1973 vuoteen 1996 saakka. Myös varikkoalue Keskusvarikko 8 on toiminut Kokkolassa.
Ilmasto
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Kokkolassa oli 47 723 asukasta, joista 41 611 asui taajamissa, 5 822 haja-asutusalueilla ja 290:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kokkolan taajama-aste on 87,7 %. Kokkolan taajamaväestö jakautuu yhdeksän eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Kokkolan keskustaajama 36 705 2 Kälviän kirkonseutu 2 384 3 Lohtajan kirkonkylä701 4 Marinkainen 545 5 Peltokorpi 513 6 Ruotsalo 291 7 Knivsund236 8 Sokoja 235 9 Himangan kirkonkylä* 1
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Himangan kirkonkylä sijaitsee yhtä asukasta lukuun ottamatta Kalajoen kaupungin alueella.
Kaupunginosat Kokkolan kantakaupungissa
Hakalahti Halkokari Hollihaka Isokylä Jokilaakso Junnila Kaustari Kirkonmäki Kiviniitty Koivuhaka Lappilanmäki