Lavia

Lavia on Suomen entinen kunta Satakunnan maakunnassa. Alun alkaen Lavia oli osa Sastamalan kirkonpitäjää ja vuodesta 1639 lähtien osa Mouhijärven (Ylä-Sastamalan) seurakuntaa. Lavia muodostettiin Mouhijärven kappeliseurakunnaksi vuonna 1823, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1870. Tarmio ym. (toim.), 1971. Valtioneuvosto päätti 12. kesäkuuta 2014 lakkauttaa Lavian kunnan ja liittää sen Porin kaupunkiin vuoden 2015 alussa.

Laviassa asui sen lakkauttamishetkellä ihmistä. Sen pinta-ala oli  km², josta  km² on vesistöjä. Väestötiheys oli asukasta/km². Lavian naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kankaanpää, Kokemäki, Pori, Pomarkku, Sastamala ja Ulvila. Aikaisempia naapurikuntia olivat Kokemäkeen vuonna 1969 liitetty Kauvatsa, Ulvilaan vuonna 2005 liitetty Kullaa, Vammalaan vuonna 2007 liitetty Suodenniemi, Poriin vuonna 2010 liitetty Noormarkku ja Sastamalaan vuonna 2013 liitetty Kiikoinen. Vuonna 1955 vahvistetun Lavian vaakunan oli suunnitellut Ahti Hammar.Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 164.

Lavian kirkonkylä on taajama, jossa asuu 883 asukasta (31.12.2011). Porin kaupunginosajaossa Lavian asemakaavoitetusta alueesta on muodostettu kaksi kaupunginosaa, jotka ovat Susikoski (91. kaupunginosa) ja Salaplakkari (92. kaupunginosa).

Historia Kunnassa on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Asutus oli aikoinaan keskittynyt varsinkin Karhijärven kalaisille rannoille. Pronssikauden jäänteinä kunnassa on muutama säilynyt hiidenkiuas, joihin entisajan ihmiset hautasivat vainajansa. Keskiajalla Lavian länsiosat olivat Tyrvään ja Karkun kylien erämaa-alueita. Pysyvä asutus saapui Laviaan idästä, Mouhijärven ja Suodenniemen suunnasta.

Lavian nimi esiintyy ensimmäisen kerran 1300-luvun lopulla mouhijärveläisten ja noormarkkulaisten välisen, eräitä kalavesiä ja niittyjä koskeneen riidan käräjäpöytäkirjoissa. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Lavian alueella oli kahdeksan taloa. Vuonna 1639 Laviassa oli 12 ja vuonna 1745 17 veroa maksavaa taloa. 1830-luvulta lähtien Laviassa sahattiin ja sieltä kuljetettiin suuret määrät lankkuja Poriin, ja Lavia oli myös kauempaa sisämaasta tulleiden lankkujen ajajien etappipaikka. Tätä aikakautta kesti 1900-luvun taitteeseen saakka. Susikoskeen rakennettiin Lavian ensimmäinen vesisaha vuonna 1845. Kotiteollisuutena Laviassa on valmistettu kahvipannuja ja anturanahkaa.

Lavian väkiluku kasvoi 1800-luvun jälkipuoliskolla hyvin nopeasti. 1900-luvun alkupuolella Lavia oli koko maankin mittapuun mukaan suurimpia torpparialueita. Vuonna 1901 Laviassa oli maanomistajia 109, mutta vuokraajia peräti 687 ruokakuntaa. Kun koko Suomessa oli tuolloin yhtä vuokranantajaa kohti 2,38 torppaa ja mäkitupaa, Laviassa vastaava luku oli 6,4.

Tunnettu pappi ja hengellinen kirjailija Emil Teodor Gestrin toimi Lavian kirkkoherrana 1800-luvun loppupuolella.

Lavian yhteiskoulu (nykyisin Lavian yläaste ja lukio) perustettiin vuonna 1917. Kunnan vanhin rahalaitos oli vuonna 1905 perustettu säästöpankki. Kansallis-Osake-Pankin konttori avattiin Lavian kirkonkylässä vuonna 1919. Eri puolilla kuntaa 1920-luvulla perustetut viisi osuuskassaa yhdistyivät Lavian Osuuskassaksi (nyk. Lavian Osuuspankki) vuonna 1938, jolloin aloitti toimintansa myös Lavian Osuusmeijeri Riihon kylässä.

Lavian pohjoisosassa Kankaanpään rajalla käytiin Suomen sisällissodan Sampakosken taistelu helmikuussa 1918. Paikalla on vuonna 1998 pystytetty muistomerkki. Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Laviaan asutettiin siirtoväkeä Viipurin läänin Pyhäjärveltä.

Lavian alkutuotantovaltaisen elinkeinorakenteen, pientilavaltaisuuden ja heikon työpaikkaomavaraisuuden vuoksi kunnan asukasluku on koko sotien jälkeisen ajan laskenut voimakkaasti. Vuonna 1945 asukasluku oli lähes 6 000, mutta vuonna 1970 enää 3 715. Kunnasta muuttajat ovat olleet etupäässä nuoria ja muuttoliike on suuntautunut aikaisemmin pääasiassa Poriin, myöhemmin yhä voimakkaammin Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle. Toisaalta Lavian elämää vilkastuttavat vuosittain lukuisat kesäasukkaat. 1960-luvulta lähtien Lavia järjesti koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut kuntayhtymänä yhdessä myöhemmin lakkautettujen Kiikoisten ja Suodenniemen kanssa.

Lavian, Mouhijärven ja Suodenniemen paikallislehti oli vuodesta 1924 ilmestynyt Paikallissanomat. Lehti yhdistettiin Tyrvään Sanomiin vuonna 2010.

Kuntaliitos Huonon taloustilanteen vuoksi Lavian kunnassa jouduttiin aloittamaan vuonna 2013 erityisselvitys kuntaliitoksesta. Valtiovarainministeriön selvitysmies kannatti kunnan liittymistä Poriin, mutta huhtikuussa 2014 Lavian kunnanvaltuusto äänesti sen sijaan Kankaanpäähän liittymisen puolesta. Kankaanpään valtuustossa kuitenkin äänestettiin Lavian liittymistä vastaan, eikä myöskään Pori halunnut Laviaa. Kunnat joutivat pakkoliitosuhan alle, ja hallitus päätti liittää Lavian Poriin, vaikka Kankaanpää sijaitsee lähempänä. Kuntaliitosta seuraavina vuosina 2015−2016 Porin kaupunginvaltuustossa oli kuusi edustajaa Laviasta.

Liikenne pienoiskuva|Kantatie 44 Laviassa. Lavian halki kulkee kantatie 44, josta erkanevat kunnan alueella seututiet Kullaalle, Noormarkkuun, Pomarkkuun ja Sastamalan Suodenniemen kylän kautta Tampereen suuntaan. Valtatie 11 Porista Tampereelle kulki ennen Lavian kirkonkylän kautta, mutta uudelleen rakennettuna se on jäänyt muutaman kilometrin päähän kunnan etelärajasta. Lähin rautatieasema on Karkun rautatieasema Tampere–Pori-radalla. 1980-luvun alkuvuosiin saakka lähin rautatieasema sijaitsi Pori–Haapamäki-radalla Kankaanpäässä. Lähimmät lentokentät ovat Porin lentoasema ja Tampere-Pirkkalan lentoasema.

Lavian kirkonkylä oli 1960-luvulle saakka vilkas linja-autoliikenteen solmukohta, mikä johtui siitä, että kunta sijaitsi melko kaukana rautateistä, ja kunnassa toimi myös muutama pienehkö linja-autoyritys. Porilaisella liikennöitsijällä V. Keto-Seppälällä oli kirkonkylässä toimipiste, jonka yhteydessä toimi 1980-luvulle saakka myös autokoritehdas Lavian Autokori Oy. Naapurikunnasta Suodenniemeltä kotoisin ollut Elli Saarikko, joka oli tiettävästi Suomen ensimmäinen nainen itsenäisenä linja-autoliikennöitsijänä, aloitti linjan Laviasta Tampereelle vuonna 1934; tätä ennen hän oli toiminut taksiautoilijana jo vuodesta 1926. Elli Saarikko muutti Laviasta Tampereelle vuonna 1958 ja myi yrityksensä Länsilinjat Oy:lle vuonna 1972.Ossi Säpyskä: Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet, s. 122–123. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. .

Nykyisin Lavian paikallisliikennettä liikennöi Porin Linjat yhdellä bussilinjalla arkipäivisin. Linjalla 69 on yksi edestakainen vuoro aina maanantaista perjantaihin.

Etäisyyksiä Laviasta Helsinki 240 km Hämeenlinna 140 km Jyväskylä 225 km Kankaanpää 28 km Pori 55 km Rauma 100 km Sastamala 45 km Tampere 70 km Turku 170 km

Luonto ja nähtävyydet Lavia sijaitsee murrosvajoamalaaksossa, jota reunustavat jyrkät, osin kallioiset rinteet. Kirkonkylä on sijoittunut sen pohjalle kolmen järven väliin. Laviasta löydetty kivilaji on nimetty kunnan mukaan lavialiitiksi ja sitä esiintyy etenkin Karhijärven etelä- ja kaakkoispuolella. Riihonlahdella sijaitsee lintualue, jossa pesii muun muassa harvinainen ruskosuohaukka. Viljelysmaat sijoittuvat pääosin Karhijärven ympärille sen välittömään läheisyyteen, kun taas kunnan etelä-, itä- ja luoteisrajojen tuntumassa on laajoja metsäalueita. Lavian korkein maastonkohta on 124 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Huuhkajanvuori kunnan itärajan tuntumassa.

Lavian puurakenteinen kirkko on vuodelta 1823. Muita nähtävyyksiä ovat Susikosken ja Sampakosken vanhat kivisillat sekä Velhonvuoren vesiputous, johon talvisin muodostuu kallion päälle komea jääputous. Putous sijaitsee aivan Suodenniemelle vievän maantien vieressä jyrkän mäen juurella. Laviassa sanotaan olevan 60 järveä, joskin osa näistä lienee jo umpeen kasvaneita lampia. Jääkauden jäljiltä löytyy siirtolohkareita, joista suurin on Kellarikivi. Lavian raitilla on vehreä ilme, sitä reunustavat puut ja pensasaidat. Kirkonkylässä on myös jäljellä useita vanhoja kiviaitoja, jotka ovat olleet kylälle leimallisia. Lavian tori uudistettiin Euroopan unionin rahoittamana kehityshankkeena vuonna 2005.

Kulttuuri Murre Lavian alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Lavian murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen eteläryhmään, joka on lähellä perihämäläisiä murteita.

Ruokakulttuuri Lavian pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa ja verimakkara.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 41. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kylät

Aluskylä, Haunia, Kalliala, Lavia, Mustajoki, Myöntäjä, Niemenkylä, Peräkylä, Riiho, Riuttala

Kallialan kylän nimen katsotaan olevan yhteydessä samannimiseen kylään Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa sekä Haunia- ja Huida-nimien samannimisiin maatiloihin Tyrväällä ja Karkussa.

Tunnettuja lavialaisia Pentti Antila, kansanedustaja (SMP, SKYP), pitäjänneuvos Reinhold Grönvall, kirkkoherra ja kansanedustaja (Suomalainen puolue), rovasti Aulikki Jaakkola (o.s. Lehmijoki), juoksija Jaakko Jonkka, oikeuskansleri Olli-Pekka Kallasvuo, yritysjohtaja Kalevi Laalo, pilapiirtäjä Seppo Maaniittu, näyttelijä, teatteriohjaaja ja kirjailija Pertti Mäkinen, kuvanveistäjä Olavi Niinikoski, kirjailija Arvo Riihimäki, kansanedustaja (SKDL), kunnallisneuvos Antti ”Silu” Seppälä, näyttelijä ja muusikko Jenni Viljanen, yleisurheilija Pauli Ylitalo, professori ja ylilääkäri Leo Äikäs, entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja Tero Vaara, muusikko

Katso myös Luettelo Porin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Lähteet Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 362–366. Helsinki: WSOY, 1971 Lavijärven-Palojärven kalliot, Natura-alueet. Ymparisto.fi 23.2.2023

Viitteet

Aiheesta muualla

Lavian kunta Tilastokeskus - Lavian avainluvut Lavia-Seura

* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit