Kahden regimentin oppi (myös Kahden valtakunnan oppi tai kahden hallintavallan oppi) on luterilainen teologinen viitekehys, jonka Martti Luther kehitti uskonpuhdistuksen aikana. Se erottaa toisistaan Jumalan hallitseman hengellisen valtakunnan ja maallisen eli ajallisen valtakunnan (regimentin). Hengellisessä valtakunnassa uskovia hallitaan sisäisesti evankeliumilla, uskolla ja armolla. Tässä valtakunnassa ei tarvita pakottavaa lakia, koska Kristuksen lunastustyö johtaa ikuiseen pelastukseen. Ajallisessa valtakunnassa siviiliviranomaiset käyttävät lain miekkaa hillitäkseen syntiä, ylläpitääkseen järjestystä ja turvatakseen yhteiskunnan sekä kristityille että ei-kristityille. Molemmat valtakunnat ovat Jumalan asettamia, mutta niillä on eri tehtävät: hengellinen valtakunta keskittyy ikuiseen pelastukseen, ajallinen valtakunta ajallisiin tarpeisiin luonnollisen lain ja järjen avulla. Kumpikaan ei ole toisensa yläpuolella
Luther kehitti opin 1500-luvun kriisien keskellä, erityisesti talonpoikaiskapinan (1524–1525) ja paavin maallisen vallan vaatimusten vuoksi. Keskeinen teos on vuonna 1523 julkaistu kirja Maallisesta esivallasta (). Siinä Luther korostaa, että kristityt ovat maailman pyhiinvaeltajia: he alistuvat maallisille viranomaisille ei hengellisestä pakosta, vaan rakkaudesta lähimmäiseen ja Jumalan tahtona olevan kaaoksen estämiseksi.
Oppi hylkäsi keskiajan sakraalisen kirkon ja valtion yhteenkietoutumisen. Se vastusti sekä papiston liiallista vallanottoa että anabaptistien kaltaista eristäytymistä ja pasifismia. Sen sijaan se vaati kristittyjen aktiivista osallistumista kansalaisyhteiskuntaan ilman politiikan sakralisointia. Oppi korostaa realistista syy-seuraussuhdetta ihmisten asioissa, jossa laki hillitsee ulkoista pahaa ja evankeliumi muuttaa sydämiä. Näin varmistetaan, että kumpikaan valtakunta ei kaappaa toisen tehtävää. Luther kuitenkin salli puolustuksellisen vastarinnan tyrannihallitsijoita vastaan, jos nämä rikkovat Jumalan antaman mandaattinsa.
Historiallisesti oppi muokkasi tunnustuksellisen luterilaisuuden kirkko-oppia ja poliittista etiikkaa. Se vaikutti esimerkiksi Philipp Melanchthoniin sekä myöhemmin Pohjoismaiden valtiokirkkoihin. Se on synnyttänyt keskusteluja sosiaalisesta osallistumisesta. Kriitikot ovat syyttäneet sitä dualistisesta passiivisuudesta ja hiljaisuudesta, vaikka Lutherin tarkoitus oli säilyttää kirkon profeetallinen ääni valtion palvontaa vastaan ilman teokraattisia pyrkimyksiä. Lutherin mukaan sanan palvelijoilla on oikeus ja velvollisuus muistuttaa maallisen vallan edustajaa velvollisuudestaan Jumalan edessä. Nykyteologiassa kahden regimentin oppi vaikuttaa keskusteluihin muun muassa kirkon ja valtion erottelusta, kristillisestä kutsumuksesta maallisissa tehtävissä sekä vastarinnasta ideologioita kohtaan, jotka sekoittavat uskon ja pakottavan politiikan.
Katso myös Kristinusko ja politiikka Kirkon ja valtion ero
Lähteet
Luokka:Luterilainen teologia Luokka:Kristinuskon opit Luokka:Kristillinen yhteiskuntaopetus Luokka:Kirkko-oppi Luokka:Martti Lutherin teologia