Tähän artikkeliin on koottu joukko suomen venäläisperäisiä lainasanoja. Luettelon sanat ovat tulleet suomen kieleen venäjän kielestä tai sen varhaisemmista kehitysvaiheista. Kaikkiaan venäjästä, muinaisvenäjästä tai muista kielistä venäjän kautta on lainattu suomen kieleen noin tuhat sanaa.
Lähes kaikki suomen kielen slaavilaiset lainasanat ovat venäjästä tai muinaisvenäjästä. Slaavilaiset kielet ovat määrällisesti kolmanneksi tärkein suomeen lainattujen sanojen lähde balttilaisten ja germaanisten kielten jälkeen, tosin näistä kahdesta on tullut huomattavasti kauemmin, enemmän ja merkittävämpää sanastoa. Vanhoihin teknologioihin liittyvässä sanastossa venäjän vaikutus lienee voimakkain vaatteiden ja niiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden ja työvälineiden osalta. Merkittävästi on lainattu myös ruuanvalmistus- ja ruokailuvälineiden ja ruokien nimityksiä.
Huomionarvoinen vanha venäläisperäinen lainasanakerrostuma liittyy kristinuskon peruskäsitteisiin, kuten pappi, suntio, risti ja raamattu. Tällä perustellaan näkemyksiä, joiden mukaan kristinusko olisi tullut Suomeen ensin idästä.
Monet venäläisperäiset sanat ovat tulleet suomen kieleen karjalan kielen kautta. Tällainen on esimerkiksi sana rotu, joka tuli tutuksi kalevalaisesta runoudesta, käsitettiin vanhaksi karjalaiseksi sanaksi, ja omaksuttiin siitä huolimatta, että venäläisperäistä sanastoa samaan aikaan kartettiin. Karjalan kielessä on paljon enemmän venäläisperäisiä sanoja kuin suomessa. Suomen itäisissä murteissa käytetään enemmän venäläisperäisiä sanoja kuin läntisissä murteissa.
Seuraavissa luetteloissa tähdellä merkityt muodot ovat rekonstruktioita eli pääteltävissä olevia mutta dokumentoimattomia muotoja.
Yleiskielen sanoja
akkuna ’ikkuna’ < muinaisven. *okŭno (nykyven. okno). Sanaa ikkuna on pidetty tämän varianttina, mutta sen on myös esitetty liittyvän etymologisesti ikoni-sanaan. arbuusi ’vesimeloni’ < ven. arbuz. (Venäjän sana on turkkilaiskielten välittämänä alun perin persiasta peräisin. Suomessa se on nuori sivistyssana.) kapusta ’puukauha’ < ven. kopýstka ’keppi, keittokauha’ Suomen sanojen alkuperä karonkka ’päättäjäisjuhlat; pelikorttisarja (skruuvissa kolme ässää tai ässä, kuningas ja rouva samaa maata)’ < ven. korónka, deminutiivijohdos sanasta korona ’kruunu’. Laina on saattanut tulla (suomen)ruotsin kautta. kasarmi (kansainvälinen sana, alun perin italian kautta provensaalista ja kulkenut suomeen joko ruotsin tai venäjän kautta) kasari ’pieni kattila’; murt. myös ’kupari(malmi)’, mahdollisesti ven. sanasta kazarka, joka esiintyy vanhassa venäläisessä runoudessa sanan měd''' ’kupari’ epiteettinä ja saattaa etymologisesti liittyä kasaarien kansannimeen; sanaa on yritetty yhdistää myös ven. sanaan kazan ‘(viina)kattila’. kassara ’vesuri’ < ven. kosár katiska < muinaisven. kotĭci (mon.) (> nykyven. kotcý ’kalapato, katiska’) kauhtana ’pitkä päällysviitta tai takki’ < ven. kavtan, kaftan. Venäjään sana on tullut turkkilaiskielten ja arabian välityksellä persiasta, ja sama sana on näistä lähtökielistä kiertänyt useisiin Euroopan kieliin internationalismina kaftaani. kiisseli ’marjakeitto’, murt. myös ’hapatettu jauhopuuro’ < ven. kisel ’hapahko jauhopuuro, hyytelö’. kohmelo, pohmelo ’krapula’ < ven. похмелье, pohmelje. K-alkuinen muoto kohmelo on syntynyt venäläisen lainasanan sekaantumisesta ’jäätä, huurretta, jähmettymistä’ merkitsevään kohme-sanaan. koni ’kaakki, huonokuntoinen hevonen’ < ven. конь, kon''' ’hevonen’. kuoma ’toveri, ystävä’, (murt. ja vanh. myös) ’kummi’ < ven. кум, kum ’kummi’. kuontalo ’lankaa kehrättäessä rukinlapaan kerralla asetettava villa- tai pellavatukko’, kuv. myös ’takkuinen, hoitamaton tukka tai parta’ < muinaisven. *kǫdělĭ ’hamppu- t. pellavakuontalo’. (Suomen sanan n heijastelee muinaisvenäjässä vielä säilynyttä nasaalivokaalia.) kutri ’hiuskihara’ < ven. mon. кудри, kudri. Sana on tullut Kalevalasta suomalaiseen runokieleen. laatia < ven. ladit’ lavitsa < ven. лавица, lavitsa ’penkki’. Venäjän sana on johdos sanasta lava ’penkki’, jonka balttilaisesta vastineesta on jo aiemmin lainattu suomen ja lähisukukielten lava. leima < ven. клеймо, klejmó. lutka: liittynee johonkin venäjän blud ’haureus’-sanan johdannaiseen, esim. блудный, bludnyj ’haureellinen, irstaileva’. luuska ’huonokuntoinen hevonen’: saattaa liittyä venäjän sanaan лошадь, lošad ’hevonen’ sekä suomen luu-sanan johdannaisiin. läävä ’navetta’ < muinaisven. hlěv. (Sana on muinaisvenäjässä germaaninen laina, ja samaan germaaniseen kantaan palautuu meille ruotsista lainattu liiteri.) maatuska < ven. матушка, matuška ’äitikulta’. majakka < ven. маяк. miero ’pitäjä, seutu, kylä; maalaisrahvas; maailma; vieras’ < ven. mir, murt. mer ’maailma; ihmiskunta, kyläkunta, kyläkokous; rauha’. muokata ’käsitellä mekaanisesti; (alkuaan:) pehmittää nahkaa’ < muinaisven. *mǫka ’kidutus, tuska’. Samasta slaavilaisesta sanasta lainattuja ovat unkarin munka ja romanian muncă ’työ’. murju < ven. мурья, murja ’hökkeli’ naatti < muinaisven. *nat’. pajari ’venäläinen ylimys’ < ven. bojar(in). pajattaa ’puhua, paasata, valittaa; laulaa, hoilottaa’ < (muinaisven.) bajat’. Merkitys ’laulaa’, joka tavataan myös esim. karjalan kielessä, saattaa johtua toisen venäläisen sanan pet’ ’laulaa’ (пою, pojú ’minä laulan’) vaikutuksesta. pasha ’rahkasta valmistettu pääsiäisherkku’ < ven. пасха, pasha ’pääsiäinen’. pertuska ’tapparakeihäs, hilpari’, murt. myös ’ojakirves, vesuri’ < ven. berdýš, bardýš (< puol. berdysz, bardysz < latinan barducium). piirakka < ven. пирог, pirog pirtti ’tupa’, murt. myös ’sauna’ < muinaisven. *pĭrtĭ (> nykyven. pert’, tämän myöhäisemmän muodon vaikutusta ovat itäisten lähisukukielten kuten karjalan e:lliset, pertti-tyyppiset muodot). pirtu < ven. spirt. Sana on alkujaan latinasta, spiritus ’henki’, ja samasta sanasta on lähtöisin ranskan ja ruotsin kautta lainautunut sprii. pomo alk. ’työnjohtaja (esim. tukkityömaalla)’, murt. myös pomosniekka, pomossiekka < ven. помощник, pomoštšnik ’apulainen’. putka < ven. budka ’koju; arestikoppi, poliisiputka’. Venäjän sana on deminutiivimuoto sanasta buda, joka on puolan kautta lainautunut saksasta (vrt. nykysaksan Bude ’koju, koppi’); sama sana on meille ruotsin kautta kiertänyt puoti. pätsi ’uuni, tulisija, hiillos, kuumuus’, uskonnollisissa kielikuvissa ’helvetti’ < ven. печь, peč’ ’uuni’. raataa < ven. stradat’ ’kärsiä; raataa’. riisi(tauti) ’D-vitamiinin puutteesta johtuva puutostauti’, murteissa monenlaisten lastentautien nimitys < ven. grýža ’tyrä; kalvava kipu’. rosolli ’sillisalaatti’ (murt. myös ’perunoista, sianlihasta ja kalasta tehty uuniruoka’, ’eräänlainen kaalikeitto’) < ven. murt. rossol ’suolaliemi’. Merkitys ’sillisalaatti’ tunnetaan myös suomenruotsissa ja virossa, mutta sen syntyhistoria on epäselvä. rotu < ven. род, rod ’synty(perä), suku, heimo, laji, laatu’. rukkanen, alkuaan mahdollisesti johdos sanasta rukka ’turkki’, mutta ainakin merkitykseen on vaikuttanut ven. рукавица, rukavitsa ’käsine’, joka on johdos sanasta ruka ’käsi’. ruoska < ven. розга, rozga. russakka < ven. прусак, prusak, alkuaan ’preussilainen’. samovaari ’venäläinen teenkeitin’ < ven. самовар, samovar ”itsekeittäjä”. sapiska ’moite, nuhtelu’ < ven. записка, zapiska ’kirje(lmä), muistiinpano’. savotta ’metsätyömaa’ < ven. завод, zavod ’tehdas, sahalaitos’. sepeli < ven. щебень, štšeben’ ’kivimurske’ siisti < ven. чистый, tšistyi ’puhdas’ smetana < ven. сметана, smetana suntio < muinaisven. *sǫdĭja (> nykyven. sud’ja ’tuomari’). tappara < ven. topór ’kirves’ tavara < ven. товар, tovar tsasouna, säässynä ’ortodoksinen rukoushuone’ < ven. часовня, tšasovnja tuska < muinaisven. *tŭska (> nykyven. toská ’ikävä, alakulo’). tuuma < ven. дума, dúma. Alkuaan sama venäjän sana on duuma. tyrmä < ven. тюрьма, tjur’má tökötti ’jokin tahnamainen aine’ < ven. дёготь, djogot’ ’koivuntuohiterva’. vaino: sanan on arveltu liittyvän venäjän sanaan vojná ’sota’, tai ainakin venäjän sana on saattanut vaikuttaa sen merkityksen kehittymiseen. vesseli ’veitikka, vekkuli’ < ven. vésel, vesjólyi ’iloinen’. (Merkitys ’poika’ voi olla vesa-sanan vaikutusta.) virsu < muinaisven. *vĭrza (> nykyven. verzen). värttinä < ven. veretenó Slangin, murteiden ja arkikielen sanoja
akuserkka, akuserkku ’kätilö’ < ven. акушерка, akušerka < ransk. accoucheur. aporkat, aborkat ’kengät’ < ven. opórki ’kenkärajat, huonot kengät’. aprakka ’palkka, maksu, eväs’ < ven. obrók ’palkka, maksu’. arkkana ’hevosen kaulapanta’ < ven. аркан, arkan ’lasso’. Sana on venäjässä laina tataarista. arssina ’vanha venäläinen pituusmitta, n. 71 cm’ < ven. aršín (laina jostain turkkilaiskielestä). Tästä johdettu myös arssinoida ’miettiä, pohtia’. artteli ’työkunta’ < ven. artel’ (< ital. artieri (mon.) ’käsityöläiset’). bonjata ’tajuta, ymmärtää’ < ven. понять, ponjat’ . hartsu ’varusteet, ruokavarat, eväät’ < ven. харч, harč, (mon.) харчи, harči, lainasana jostain turkkilaiskielestä. hatka: ottaa hatkat, lähteä hatkaan ’pakoon’ jne., ehkä ven. sanasta hodkij ’nopea, joutuisa’ (johdos verbistä hodit’ ’mennä’). hotsia, hotsittaa ’haluta, haluttaa, huvittaa’ < ven. хотеться, hotetsja. hui, huja ’penis’ < ven. хуй, huj. hui(s)pätkä ’patti hevosen jalassa’ < ven. выпадок, vypadok. ikramoida ’leikkiä, pelleillä’ < ven. играть, igrát’ ’leikkiä, pelata, näytellä’. jarmankka ’markkinat’ < ven. ярмарка, jarmarka < saks. Jahrmarkt. jolkka, jolkki ’joulukuusi’ < ven. ёлка, jolka. juska ’uuninpelti’ < ven. (v)juška. kamurkka ’pieni huone, koppi’ < ven. каморка, kamorka. kassa ’palmikko, hiukset’ < ven. коса, kosá kosla ’auto’ < ven. kozly (mon.) ’kuskinpukki’, na kozlah ’kuskinpukilla’. kous(s)a, kous(s)ikka ’kauha (esim. saunassa), nappo’ < ven. ковш(ик), kovš(ik). Venäjän sana on sukua balttilaiselle sanalle, josta varhemmin on meille lainattu kauha. lafka < ven. лавка, lavka ’puoti, kauppa’ lusia ’istua vankilassa’ < ven. служить, služit’ ’palvella (esim. armeijassa)’. mesta < ven. место, mesto ’paikka’ narikka ’naulakko’, narinkka ’vaatekaupustelijan koju, vanhojen vaatteiden myyntipaikka’ < ven. на рынке, na rynke 'torilla'Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 771–772. Helsinki: WSOY, 2004. nuusa ’puute, hätä, tarve’ < ven. murt. нужа, nuža. nuusniekka ’käymälä’ < ven. нужник, nužnik. Johdos sanasta nuža, ks. ed. piessa ’paholainen’ < ven. бес, bes. pohu ’eräänlainen kansanparantaja’ < ven. Bog ’Jumala’ prenikka, murt. myös pränikkä, räänikkä ym. ’(kulkukauppiaiden myymä) pikkuleipä, venäläinen piparkakku’ < ven. prjánik. Leikillinen merkitys ’kunniamerkki’ saattaa olla (suomen)ruotsista peräisin. pulittaa ’maksaa (velka)’ < ven. slangisana pulit’ ’ostaa, myydä, hieroa kauppoja’. revohka < ven. тревога, trevoga ’huoli, hälytys; sekamelska, meteli’. rokuli ’omavaltainen poissaolo töistä’ < ven. прогул, progul. sapuska < ven. закуска, zakuska ’alkupala’ sassiin ’heti paikalla, nopeasti’ < ven. сейчас, sejtšás ’nyt, heti’. snaijata ’ymmärtää, tietää’ < ven. знать, znat’ ’tietää’ (я знаю, ja znáju ’minä tiedän’). sontikka, sontsa ’sateenvarjo’ < ven. зонтик, zontik. (Sana on venäjässä tulkittu deminutiiviksi ja sille takaperoisjohdettu kantasana зонт, zont, mutta itse asiassa se on lainattu venäjään hollannista: zondek ’päivänvarjo, aurinkosuoja’.) (t)saikka, (t)saiju ’tee’ < ven. чай, tšai. (Sana on alkuaan pohjoiskiinalainen muoto samasta sanasta, jonka eteläkiinalainen variantti on toista kautta, meille viimeksi ruotsin välityksellä kiertänyt tee.) voda ’vesi’ < ven. вода, voda ’vesi’. (Saman venäläisen sanan deminutiivijohdos on votka < ven. водка, vodka.)
Katso myös Luettelo itämerensuomalaisten kielten slaavilaisista lainasanoista
Lähteet
Suomen etymologinen sanakirja. [Verkkosanakirja, joka sisältää Suomen sanojen alkuperän ja Stadin slangin etymologisen sanakirjan aineistot sekä myöhempiä täydennyksiä.] Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. URN:NBN:fi:kotus-202259]
Viitteet