Riika (, ) on Latvian pääkaupunki ja Baltian maiden merkittävin teollisuus-, liiketoiminta-, kulttuuri- ja urheilukeskus sekä myös maan tärkein satamakaupunki. Riiassa on 591 882 asukasta (2025) joten se on Baltian maiden suurin kaupunki ja koko Itämeren alueen neljänneksi suurin kaupunki asukasluvultaan.
Kaupungin pinta-ala on 307,17 neliökilometriä (km²). Yli puolet eli 1,07 miljoonaa koko Latvian asukkaista elää Riian agglomeraatiossa (Riian kaupunki ympäröivine alueineen, lähikaupungit mukaan luettuna), mutta näistä arviolta kolmasosa asuu kaupungin rajojen sisällä. Riian suunnittelualueella oli vuoden 2010 alussa kaikkiaan 1 081 137 asukasta.
Riika on perustettu keskiajalla 1200-luvulla ja se on ollut myös hansakaupunki. Riian historiallinen keskusta on sisällytetty Unescon Maailmanperintöluetteloon vuonna 1997 ja on merkittävä 1900-luvun vaihteen jugend-arkkitehtuurinsa ansiosta, joka on ainutlaatuista Euroopassa. Riika oli yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2014.
Suomen kielessä kaupungin nimi Riika taipuu kuten siika: Riika : Riiassa : Riikaan.
Historia Esi- ja varhaishistoria Arkeologisten todisteiden perustella Riiassa oli kauppakeskus jo 100-luvulla eaa.Baister & Patrick 2007, s. 65. Kauppakeskus sijaitsi liiviläisten muinaisella asuma-alueella ja viikinkien Väinäjoen kautta kulkevan idäntien alkukohdassa.
Henrikin Liivinmaan kronikka 1200-luvulta todistaa Riian olleen pitkään kauppakeskus 1100-luvulle mennessä, viitaten siihen nimellä portus antiquus (muinainen satama). Kronikassa kuvaillaan myös asuntoja ja varastoja, joita käytettiin pääasiassa pellavan ja nahkojen varastointiin.
1100-luvun jälkipuoliskolla alueelle alkoi tulla saksalaisia kauppiaita ja ristiretkeläisiä. Vuonna 1158 baltiansaksalaiset kauppiaat perustivat kaupallisen asutuksen Liivinmaalle nykyisen Riian alueelle. Noin vuonna 1180 alueelle saapui kauppiaiden mukana myös Bremenin roomalaiskatolisen arkkipiispa Hartvig II:n lähettämä lähetyssaarnaaja, munkki Meinhard von Segeberg, joka käynnisti liiviläisten kristinuskoon kastamisen ja muutamaa vuotta myöhemmin Ykskylän (, saks. Uexküll) kirkon ja kivisen linnoituksen rakentamisen Riiasta vajaa 30 kilometriä kaakkoon eli Väinäjokea ylävirtaan. Toinen linnoitus rakennettiin asukkaiden turvaksi tätä lähemmäksi, Väinäjoen saareen nykyisen Salaspilsin lähelle. Tässä vaiheessa seutu oli vielä Polatskin ruhtinaan veronkantoaluetta ja Baltian maiden asukkaiden käännytystyö kristinuskoon rauhanomaista. Vuonna 1186 Meinhard vihittiin Ykskylän piispaksi, mutta kuoli jo vuonna 1196 ja latvialaiset jatkoivat häiriintymättä pakanallisen uskonsa harjoittamista. Hänen seuraajansa saapui käännytystyöhön paavi Innocentius III:n kannustaman Baltian ristiretkeläisjoukon mukana vuonna 1198, mutta uusi piispa Bertold von Hannover sai pian surmansa taistelussa liiviläisten kanssa.
Keskiaika 1200–1500 -luku pienoiskuva|Piispa Albert von Buxhövdeniä pidetään Riian perustajana. Patsas Riian tuomiokirkon julkisivussa. Vuonna 1200 Liivinmaan uusi piispa Albert von Buxhövden saapui Riikaan mukanaan 23 laivaa ja 500 aseistettua ristiretkeläistä. Seuraavana vuonna 1201 von Buxhövden perusti Väinäjoen ja sen vähäisen Rige-sivuhaaran väliselle liiviläisalueelle Riian kaupungin hallinnolliseksi, kirkolliseksi ja kaupalliseksi keskukseksi. Kaupunki oli ensimmäinen koko Liivinmaalla. Liivinmaan piispanistuin siirrettiin Ykskylästä Riikaan, jonne ryhdyttiin rakentamaan Neitsyt Marialle omistettua tuomiokirkkoa, jonka peruskivi laskettiin vuonna 1211. Vuonna 1202 Buxhövden perusti Riiassa kalparitariston ritarikunnan, jonka tavoitteena oli turvata tilapäisiä ristiretkeläisiä vakaampi ritarijoukko balttien käännytystyön turvaksi.Baister & Patrick 2007, s. 66. Vuonna 1205 piispa Albert perusti Väinäjoen suulle Daugavgrīvaan (Dünamünde) sisterssiläisluostarin, jonka apotiksi hän vihki sisterssiläismunkki Theodericin (Dietrich). Hän myös salli hopearahan lyömisen kaupankäynnin edistämiseksi.
Kalparitaristo kärsi tappion semgalleille Saulen taistelussa vuonna 1236. Tämän jälkeen ritaristo liitettiin Saksalaiseen ritarikuntaan, joka vakiinnutti saksalaisten valtakauden Vanhan-Liivinmaan alueella. Preussin ja Liivinmaan tavoin Riika tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan suojelukseen, vaikka sitä ei liitetty keisarikunnan alueisiin. pienoiskuva|Liivinmaan miekkaveljesten ja Riian kaupungin sinettien sisältävä asiakirja vuodelta 1226. Riika kärsi 1200-luvuilla peräti viidestä tulipalosta, minkä seurauksena kaupungissa kiellettiin puurakennusten rakentaminen kaupunginmuurien sisäpuolelle. Kaupunki kehittyi silti kauppakeskukseksi, ja se liittyi Hansaliittoon vuonna 1282.
Hansaliiton merkityksen vähennyttyä, edelleen kasvanut Riika joutui yhä enemmän ulkomaiden poliittisen ja sotilaallisen mielenkiinnon kohteeksi. Uskonpuhdistuksessa maat, mukaan lukien Riika, siirtyivät protestanttisuuteen. Vuonna 1561 Riika sai 20 vuodeksi vapaakaupungin aseman.
Puola-Liettuan, Ruotsin ja Venäjän vallan aika 1500–1800 -luku pienoiskuva|Riika. Cosmographia Universalis -kirjan kuvitusta vuodelta 1575.
Vuonna 1581 Riika joutui Puola-Liettuan alaisuuteen, kunnes Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf piiritti sekä valloitti kaupungin ja sen läheisyydessä sijainneen Daugavgrīvan linnoituksen joukkoineen kolmikymmenvuotisessa sodassa vuonna 1621.
Vuosien 1656–1658 Pohjan sodassa Riika joutui Venäjän miehittämäksi, mutta palautui sodan jälkeen Ruotsille. Riika oli Ruotsin valtakunnan Liivinmaan herttuakunnan suurin kaupunki, jolla oli laajat itsehallinto-oikeudet. Vuonna 1683 ilmestyi ensimmäinen latviankielinen aapinen, ja vuonna 1698 Raamattu julkaistiin latviaksi. Ruotsin suurvalta-aikana Riika oli Ruotsin suurin kaupunki. pienoiskuva|Näkymä Riiasta vuodelta 1612, painanut vuonna 1615 kaupungin ensimmäinen kirjapainaja Nikolaus Mollyn. pienoiskuva|Riika vuonna 1650, Johann Christoph Brotze. vasen|pienoiskuva|Riika noin vuonna 1710. pienoiskuva|Näkymä Riiasta. Postikortti noin vuodelta 1900.
Suuressa Pohjan sodassa vuonna 1710 Venäjän keisari Pietari Suuri valloitti Riian, joka jäi Venäjälle sodan lopettaneessa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721.Vaalgamaa, s. 68–71.
Vuonna 1862 valmistui rautatie, joka yhdisti Riian Pietarin-Varsovan päärataan Dünaburgissa. Samana vuonna perustettiin saksankielinen Riian teknillinen oppilaitos. Riian Venäläis-balttilainen vaunutehdas kasvoi Venäjän johtavaksi junavaunujen tuottajaksi.
Riiasta tuli yksi Venäjän tärkeimmistä satamakaupungeista, jollaisena se pysyi ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Puutavaran vientisatamana se kasvoi maailman suurimmaksi. 1900-luvun alkuun mennessä Riika oli tullut myös huomattavaksi teollisuuskaupungiksi, ja se oli Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki Moskovan ja Pietarin jälkeen.
Valtiollisista muutoksista huolimatta baltiansaksalaiset pysyivät vuosisatojen ajan Riian suurimpana väestöryhmänä. Vuonna 1867 heitä oli 42,9 prosenttia kaupungin väestöstä. Kaupungin hallintokielenäkin oli saksa vuoteen 1891 saakka, jolloin sen syrjäytti tästä asemasta venäjä. Samoihin aikoihin kuitenkin latvialaiset nousivat kaupungin suurimmaksi väestöryhmäksi ja Riiasta kehittyi Latvian kansallisen heräämisen tärkein keskus.
1900-luku Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Riiasta oli kehittynyt puolen miljoonan asukkaan monikulttuurinen metropoli ja Börsenbankin ja Kommerzbankin kaltaisten modernien pankkien myötä merkittävä eurooppalainen finanssikeskus. pienoiskuva|Saksan keisarikunnan joukot marssivat Riikaan vuonna 1917.
Itsenäisyysjulistus ja pääkaupunki Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 Saksa miehitti Riian. Seuraavan vuoden maaliskuussa Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaan Riika olisi joutunut Saksalle, mutta kun Saksa 11. marraskuuta 1918 joutui antautumaan länsiliittoutuneille, se ei voinut pitää aluetta hallinnassaan. Sen sijaan Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta, ja Riika tuli sen pääkaupungiksi. Latvian itsenäistyttyä Riika menetti asemansa Venäjän kaupan keskuksena ja Britannia ja Saksan tulivat Latvian tärkeimmiksi kauppakumppaneiksi.
Ensimmäinen maailmansota oli romahduttanut kaupungin talouden ja väestömäärän. Sotavuosien aikana Riika oli kokenut seitsemän eri vallanpitäjää ja vallanvaihdokset olivat asukkaille merkinneet ryöstelyä, terroria ja kuolonuhreja.
pienoiskuva|Latvialaista Waffen-SS-legioonaa Latvian itsenäisyyspäivänä vuonna 1943.
Toinen maailmansota ja Neuvostoliiton aika Toisen maailmansodan aikana Latvian ja sen mukana Riian miehitti ensin Neuvostoliitto kesällä 1940 ja seuraavana vuonna Operaatio Barbarossan jälkeen Saksa. Baltiansaksalaiset pitivät Saksaa vapauttajana, mutta Riian juutalaisväestö joutui suuresti kärsimään. Marraskuun 30. päivänä ja joulukuun 8. päivänä vuonna 1941 yli 25 000 Riian gheton juutalaista marssitettiin mäntykankaalle Rumbulaan ja teloitettiin. Suuri osa Riian juutalaisista joutui kaupungin läheisyyteen perustetulle Kaiserwaldin keskitysleirille. Sodan aikana Latvia menetti melkein kolmasosan väestöstään. pienoiskuva|Vecrīgan eli vanhankaupungin toisessa maailmansodassa 1939–1945 vaurioituneet Pyhän Pietarin kirkko ja Mustapäiden talo. pienoiskuva|Riian kaupunki Neuvosto-Latvian aikaan vuonna 1967 julkaistussa postimerkissä. Vuonna 1945 Riika joutui jälleen Neuvostoliiton miehittämäksi. Siitä tuli Latvian sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupunki. Teollistumisen (erityisesti VEF-elektroniikkatehtaan laajentamisen) ja Neuvostoliiton asutuspolitiikan tuloksena kaupunkiin muutti suuri määrä venäläisiä, mikä muutti kaupungin väestörakenteen.
Nopean väestönkasvun vuoksi Riikaan alettiin suunnitella 1970-luvulla metroverkkoa, mikä kuitenkin jäi ympäristönsuojelijoiden ja voimistuvan itsenäisyysliikkeen vuoksi rakentamatta. 1980-luvulla Väinäjoen yli rakennettiin kolme uutta siltaa. Kaupungin väkiluku saavutti 900 000 asukkaan rajan vuonna 1989, minkä jälkeen se kääntyi laskuun. Vuonna 1989 latvialaisten osuus Riiassa oli laskenut 36,5 prosenttiin.
Jälleen itsenäisen Latvian pääkaupunkina Neuvostoliiton hajottua Riiasta tuli 17. syyskuuta 1991 jälleen itsenäisen Latvian pääkaupunki. Vuonna 2004 Latvia liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Vuonna 2004 halpalentoyhtiöiden tulo johti matkailijoiden määrän kasvuun.
Maantiede ja ilmasto pienoiskuva|Talvinen Riika. Riika sijaitsee Itämereen kuuluvan Riianlahden etelärannikolla Rigavan rannikkotasangolla. Kaupungin historiallinen keskusta kohoaa Väinäjoen rannalla noin kymmenen kilometrin päässä merestä. Maasto on alavaa ja hiekkapitoista tasankoa, jonka korkeus on 1–10 metriä merenpinnasta. Osa kaupungin alavimmasta alueesta on tulvaherkkää.
Riian ilmasto on kohtalaisen lämmin ja kostea, koska kaupunki sijaitsee lähellä merta. Kesät ovat viileät ja pilviset, ja heinäkuun korkeimpien vuorokausilämpötilojen keskiarvo on 21,7 °C. Talvet ovat melko lämpimät, ja suojasäitä on usein. Tammikuun keskimääräinen lämpötila on −5 °C. Maa peittyy lumeen tavallisesti joulukuun puolessavälissä, ja lumi sulaa maaliskuun puoleenväliin mennessä. Vuoden kaikista päivistä 40 prosenttia on pilvisiä.
pienoiskuva|Riika satelliittikuvassa.
Talous Lähes kaikki tärkeät Latvian rahoituslaitokset sijaitsevat Riiassa, mukaan lukien Latvian keskuspankki. Ulkomainen kauppa Riian kautta on ollut kasvussa viime vuosina, ja kauppa on saanut uutta pontta 1. toukokuuta 2004 lähtien, jolloin Latvia liittyi Euroopan unioniin. Yli 50 prosenttia Latvian yhtiöistä on rekisteröity Riian alueella. Tämä näkyy myös Latvian kansantaloudessa. Maan bruttokansantuotteesta Riika toi vuonna 2009 kaikkiaan 55 prosenttia.
Liikevaihdoltaan Riian kymmenen suurinta yritystä olivat joulukuussa 2009 (liikevaihto milj. LVL): Latvenergo, sähkövoiman tuotanto ja jakelu (609,75) Rimi Latvia, kauppa (404,39) Latvijas gāze, maakaasun jakelu lämmitykseen (329,71) Latvija Statoil, polttoaineen vähittäismyynti (260,47) Elko grupa , tietokoneiden, tietokonetarvikkeiden ja ohjelmistojen tukkukauppa (229,45)