Monacon ruhtinaallinen palatsi (Palais princier de Monaco, Palaçi principescu) on Monacon valtionpäämiehen asunto.
Historia Palatsi rakennettiin alkujaan linnoitukseksi, kun Saksan keisari Henrik VI luovutti sataman ja kallioisen niemenkärjen Genovan tasavallalle vuonna 1191 sillä ehdolla, että he rakentaisivat linnoituksia merirosvouden torjumiseksi. Varoja hankittiin Peillen neuvostolta ja Saint-Ponsin luostarin munkeilta. Rakentaminen alkoi 1215. Ensin tehtiin 37-osainen muuri ja neljä tornia. Myöhemmin pystytettiin korkeampi muuri ja sataman suunnalle toinen, myöhemmin purettu linnoitus.
Genovalla oli tärkeä rooli 1100-luvun Euroopassa, ja Grimaldit olivat yksi Genovan aristokraattisista suvuista. Guelfien ja ghibelliinien sodissa Grimaldit olivat Guelfien puolella, hävisivät ja tulivat karkotetuiksi Genovasta.
Vuonna 1297 François Grimaldi valtasi linnoituksen Grimaldien suvulle. Linnoituksen avulla Rainier Grimaldi ratkaisi Ranskan ja Genovan välisen sodan, ja hänet nimitettiin Ranskan amiraaliksi. Kaarle I, Rainierin poika, oli kuitenkin ensimmäinen Monacon herra vuonna 1341. Linnoitus menetettiin ja vallattiin takaisin useita kertoja 30 vuoden ajan.
Kaarle I perusti varuskunnan ja vahvisti olemassa olevia linnoituksia laajentamalla valleja ja rakentamalla aallonmurtajan suojaamaan sataman sisäänkäyntiä.
1400-luvulla Lambert jatkoi Monacon suojelemista rakentamalla puolustusta ”kallion” ympärille ja perustamalla 400 miehen varuskunnan. Koko tämän ajan linnoitusta parannettiin vähitellen. Kolmikerroksinen päärakennus, jota suojasivat korkeat, simpukankuorimaiset muurit, jotka yhdistivät Saint Marien, Milieun ja Midin tornit, sijaitsi itäpuolella, missä palatsi nykyään seisoo. Kahden ensimmäisen tornin ja vallien etuosan väliin Lambert rakensi kaksikerroksisen rakennuksen, jonka huoneet avautuivat parvekkeelle.
Honoré I:n hallituskaudella (1522–1581) vanhat linnoitusrakenteet muutettiin palatsiksi. Sisäpihalle arkkitehti Dominique Gallo suunnitteli portikon, jossa oli kaksi kaksikerroksista galleriaa, joissa kummassakin oli kaksitoista kaarta, ja valkoiset marmorikaiteet ylägalleriassa, joka tunnetaan nimellä Gallerie d'Hercule. Sisäpihan toiselle puolelle rakennettiin uusi siipi, ja genovalainen taidemaalari Lucas Cambiaso sai tehtäväkseen maalata freskoja seinille. Puolustusta varten rakennettiin uusi torni, jota vahvistettiin lisätorneilla, ja sisäpihan alla olevaa vesisäiliötä laajennettiin.
Honoré II, ensimmäinen Monacon ensimmäinen ruhtinas, kasvoi Milanossa ja sai vaikutteita Pariisin salongeista. Esi-isiensä tavoin hän rakasti taidetta ja hänestä tuli suuri seinävaatteiden, hopean, huonekalujen ja maalausten keräilijä. Hänen 700 taulun kokoelmaansa kuului Rafaelin, Albrecht Dürerin, Tizianin, Michelangelon, Rubensin ja muiden tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Hän palkkasi aikansa arkkitehdin Jacques Catonen tekemään palatsiin näyttäviä parannuksia. Hän peitti genovalaiset tornit lisäämällä aukiolle päin olevan siiven. Pääpihalla hän laajensi valtiosaleja, jotka myös peittivät Serravallen tornin uuden Saint Jean Baptisten kappelin molemmille puolille pystytetyn rakennuksen taakse. Sitten hän lisäsi pihalle johtavan suuren kuninkaallisen sisäänkäynnin. Näiden parannusten valmistuminen kesti 30 vuotta, mutta ne tekivät Monacon palatsista yhden 1600-luvun merkittävimmistä kuninkaallisista asunnoista.
Ruhtinas Honoré II:n taidekokoelma menetettiin Ranskan vallankumouksen aikana, kun palatsi ryöstettiin ja sitä käytettiin italialaisten joukkojen sairaalana.
Palatsi on edelleen nykyisen ruhtinaallisen perheen koti. Vuosina 2014–2025 palatsissa toteutettiin massiivinen restaurointiprojekti.
Lähteet
Luokka:Monacon rakennukset ja rakennelmat Luokka:Palatsit Luokka:Virka-asunnot