Kosovon helluntailiikkeen juuret ulottuvat jo vuoteen 1979, vaikka maa julisti itsenäisyytensä vuonna 2008. Tuolloin ensimmäinen albaanialainen käännynnäinen kirjattiin. Liike syntyi alhaalta ylöspäin yksittäisten henkilöiden kokemusten kautta, kasvoi sisäisen vainon olosuhteissa ja on sodan jälkeen laajentunut yli 30 seurakunnaksi. Kosovon helluntailiike on kasvanut yli 30 seurakunnaksi ja seurakuntienperustamishankkeiksi. Kosovolaiseen protestanttisevankeliseen kirkkoon (maan evankeliseen kattojärjestöön) kuuluvista 32 seurakunnasta yli 85 prosenttia on helluntailaisia tai karismaattisia.Krasniqi 2011, s. 205–222 Helluntailaiset ovat osa protestanttista evankelista vähemmistöä yhteiskunnassa, jossa yli 90 % väestöstä on etnisesti ja kulttuurisesti sidoksissa islamiin hallitsevan serbian ortodoksisen ja roomalaiskatolisen perinteen ohella.

Historia Alkuvaiheet: ensimmäinen albaanikäännynnäinen Liikkeen synty kytkeytyy Nikë Krasniqin henkilöhistoriaan. Valmistuttuaan Pristinan yliopistosta 1978 Nikë astui Jugoslavian armeijan palvelukseen Puljaan Kroatian rannikolla. Siellä unkarilainen sotilastoveri Mihalek kutsui hänet seurakuntaan. Unkarilaiset olivat usein ensimmäisten joukossa levittämässä helluntaisanomaa entisen Jugoslavian alueella, myös sen ei-slaavilaisimmassa osassa Kosovossa. Nikë kääntyi, kastettiin Adrianmeressä maaliskuussa 1979 ja liittyi Puljan helluntaiyhteyteen, joka oli yhteydessä Ruotsin helluntailähetykseen.

Palattuaan kotikyläänsä Baraniin Pejan lähelle Nikë käännytti ensin vaimonsa Pašken ja sitten nuoremman veljensä Antonin, jolloin Kosovon helluntailaisten määrä kolminkertaistui. Tieto ensimmäisistä käännynnäisistä kosovonalbaanien keskuudessa levisi, ja Assemblies of Godin David Neighbor perheineen saapui ensimmäisenä pitkäaikaisena ulkomaisena lähetystyöntekijänä asettumaan Pristinaan.

Ensimmäinen seurakuntarakennus Pristinassa toimi tuohon aikaan kaksi pientä evankelista seurakuntaa; metodistiseurakunnan jäännös ja hajanainen baptistiseurakunta, joiden jäsenet liittyivät pian uuteen herätysliikkeeseen. Nikën löydetttyä sopivan rakennuksen David Neighbor yhdessä toisen unkarilaisen, Ilija Szabon, kanssa aloitti välittömästi varainhankintakampanjan. Vuonna 1983 hankittiin tontti kahta vanhaa taloa, ja kesäkuussa 1985 vihittiin käyttöön maailman ensimmäinen albaanikielinen evankelinen kirkkorakennus. Avajaisiin kokoontui yli 20 lähetystyöntekijää eri puolilta maailmaa; kommunismin romahtamisen jälkeen monet heistä siirtyivät perustamaan seurakuntia naapurimaahan Albaniaan.

Kasvu "apartheid"-vuosina Pristinan seurakunta, joka sai nimekseen "Herran kansan yhteys" (Fellowship of the Lord's People), kasvoi vahvuudeltaan ja kypsyydeltään muodostuen protestanttisuuden kasvoksi koko Kosovossa. Se säästyi suurilta osin niiltä kirkkokunnallisilta hajaannuksilta, jotka koettelivat muuta entistä Jugoslaviaa. Vuosina 1985–1999 kestäneen niin kutsutun apartheid-kauden (jolloin kosovolaiset albanialaiset joutuivat systemaattisen syrjinnän kohteeksi) seurakuntaa johti Anton Krasniqi. Nikë palveli vahvana tukipilarina vuoteen 1994 saakka, jolloin hän vastasi kutsumukseen siirtyä länteen Gjakovaan perustamaan uuden seurakunnan.

Sodan jälkeinen kasvu Vuoteen 1999 mennessä Gjakovan "Herran Jeesuksen kirkko" oli kasvanut alueen suurimmaksi seurakunnaksi. Heinäkuussa 2000 Assemblies of Godin tuella Pristinan seurakunta vihki käyttöön uuden tilansa. Sodan jälkeen Assemblies of God toimitti myös 40 tonnia elintarvikkeita koko maan tarpeisiin.

Nykytilanne ja haasteet Siitä huolimatta, että suurin osa Kosovon seurakunnista on opiltaan helluntailaisia, maassa ei ole omaa helluntaiseurakuntien liittoa. Kosovon kirkko ei myöskään ole perinyt Jugoslavian helluntaiperintöä tässä suhteessa. Helluntailaisilla ei ole paikallista pastorikoulutusmahdollisuutta, ja kosovolaiset opiskelijat lähetetään pääosin ulkomaille teologisiin opintoihin. Helluntaiseurakunnat ovat rekisteröityneet Maailman helluntaiyhteisöön tasavertaisina jäseninä.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Uskonto Kosovossa Kosovo